Kuvat
Ville Heikkinen/Vastavalo
Ahma on utelias mutta arka näätäeläin.
Ahma on utelias mutta arka näätäeläin.

Pieni peto saattaa jo pesiä Uudellamaalla. Voisiko se syödä liiat kauriit ja supikoirat? Urakka lienee jopa tunnetulle ahmatille mahdoton.

Mikä kumma tästä on kulkenut, ihminen vai eläin?

Ahman, karhun ja ihmisen jäljet lumella muistuttavat erehdyttävästi toisiaan. Kaikki kolme ovat tukevia kanta-astujia.

Saamen kielessä pientä ja tummaturkkista näätäeläintä kutsutaankin karhun neljänneksi pennuksi.

Sisältö jatkuu mainoksen jälkeen

Laukatessaan ahma jättää jälkeensä telaketjumaisen askelrivistön, se kulkee metsässä eteenpäin kuin päättäväinen panssarivaunu. Erityisen hyvin siltä sujuu nopea laukka. Jos vilkkaaseen eläimeen onnistuu luonnossa törmäämään, se on usein matkalla kovaa vauhtia jonnekin. Terävähampaisessa suussa saattaa roikkua mehevä kimpale lihaa.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Viekas väijyy muiden saaliita

Ahman tieteellinen nimi Gulo gulo ja suomalainen nimi viittaavat ahmattiin.

Tosiasiassa ahma ei ole ahne, vaan huolissaan varastojensa riittävyydestä. Kun elää närppimällä suurempien petojen saaliita, kannattaa varautua tulevaisuuteen. Siksi se piilottaa suuren osan ruoastaan. Verinen kätkö saattaa roikkua kelon nokassa tai sattua retkeilijän jalkaan louhikossa.

Ahman ei tiedetä koskaan hyökänneen ihmisen kimppuun. Se on utelias, mutta pitää hyvän pakoreitin aina varmuuden vuoksi mielessään.

Viekas varas nappaa isommilta saalistajilta kaiken minkä ehtii ja onnistuu. Itäisessä Suomessa pesivät naarasahmat saavat pääosan ravinnostaan ryöväämällä susien saalista.

Kerrotaan, että ahma on tavattu jopa metsästäjien riiputushuoneesta hirvenruhoa pilkkomasta.

Raadonsyöjä pärjää hyvin myös saalistajana. Ahman mieluisin ravinto loikkii metsässä sorkillaan, mutta kokonaisen hirven tai valkohäntäkauriin kaatamisesta pieni peto voi vain haaveilla.

Pohjoisessa asiat ovat toisin, sillä siellä vaeltaa ahman silmissä herkullisia ja sopivan kesyjä poroja.

Kainuussa sen herkkua ovat metsäjänikset. Tämä on selvinnyt ulostenäytteiden perusteella.

Poron pää piiloon kelopuuhun

Tappokone, raatelija, piru ja pahantekijä ovat nimiä, jotka ahmalle on annettu pohjoisessa. Luonnonvarakeskuksen suurpetoihin perehtynyt tutkimusprofessori Ilpo Kojola tietää, miksei siellä pidetä ahmasta.

Poromiehen näkökulmasta ahma vaikuttaa julmalta ahnehtijalta, joka mässäilee saalillaan ja suorastaan nauttii tappamisesta.

”Vaikutelma syntyy siitä, että ahma saalistaa varastoon.”

Tämä selittää, miksi ahman tappamalta porolta voi puuttua pää. Usein peto kantaa ravinteikkaan pään korkean kelon latvaan. Näky on kauhea, mutta näin ahma takaa itselleen hyvää apetta viikoiksi, vaikka jokin muu eläin valtaisi kaadon.

Ahma saattaa peitellä ja piilottaa hankeen saalistamiaan poroja, jotka ovat vielä puoliksi hengissä. Se osaa taitavasti halvaannuttaa poron puremalla sitä niskarankaan. Lisäksi peto syö eläinparkaa vähitellen niin, että tämä pysyy edelleen hengissä.

”Ihmisestä tapa voi vaikuttaa hirvittävältä, mutta ahman kannalta teko on järkevä. Elävän saaliin liha säilyy tuoreena.”

Pohjoisen tarinoissa ahma on muodottomaksi itsensä syönyt ja ahne hirviö, joka on hyökätessään pelkkää kynttä ja hammasta. Oikeissa oloissa siitä saattaakin sukeutua tehokas sorkkaeläinten tappaja. Venäjällä ja Kanadassa ahmojen tiedetään ottaneen hengiltä lumivyöryn saartamia hirviä.

Lue koko artikkeli Tiede Luonnosta 7/2021.

Mielenkiintoinen kirjoitus, siinä esitetään ahma ylivoimaisena pärjääjänä, mutta jokin on ainakin vielä pitänyt sen levinneisyyden hyvin rajallisena, mikä se jokin voisi olla? Kenen poistuminen avaisi markkinan ahmalle?

Pasi Lehmuspelto

marmul
Seuraa 
Viestejä153

Juu, tervetuloa tänne läntiseen suomeen.

Täällä Nousiaisissa olisi peuroja syötävänä. Olisi susillakin kilpailijoita...

Sisältö jatkuu mainoksen alla