Mikä teki jälkiä takapihan lumeen? Kuva Getty Images
Mikä teki jälkiä takapihan lumeen? Kuva Getty Images

Tapahtui marraskuun alussa. Etelään oli juuri satanut ensilumi. Muutama vaivainen sentti, mutta kumminkin.

Naapurin lintulaudalla oli ollut heti aamusta säpinää. Ruokintapaikan alle ohueen hankeen oli piirtynyt erehdyttävästi enkeliä muistuttava kuvio. Se ei heti paljastanut salojaan, mutta onneksi hyllystä löytyi eläinten jäljistä kertova kirja, joka auttoi lukemaan lumeen piirtyneitä merkkejä. 

Pöllö oli käynyt nappaamassa herkkupalan, varpusen tai muun pienen siivekkään. Tai sitten loppunsa kohtasi myyrä tai hiiri. Tekijä selvisi, mutta uhri jäi arvoitukseksi.

Sisältö jatkuu mainoksen jälkeen

Palaan päivällä rikospaikalle. Nyt hangelle on piirtynyt lisää jälkiä, joista voi päätellä jotain siitä, mitä laudalla ja sen alla on tapahtunut. Useimpia pikkulintuja syömässä laudalta pudonneita auringonkukansiemeniä. Todennäköisesti tikka, joka on naputellut turhautuneena jäätynyttä talipalloa. Orava, joka on laskeutunut laudalta maahan ja lopuksi hypännyt läheiseen puuhun.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Pakkasta on sanottu elämän pahimmaksi viholliseksi. Talvinen luonto ei silti lepää ja hiljene. Sieltä löytää paljon elämää. Iso osa eläimistä liikkuu talvellakin – ilmassa, vedessä, lumen alla ja päällä. Niiden on pakko. Muuten loppuu ruoka.

Yksi talven hienouksista ovat puhtaaseen lumenpintaan ilmestyvät eläinten jäljet. Ne pistävät mielikuvituksen liikkeelle. Kuka on järsinyt katkenneita oksia ja jättänyt jälkeensä vaaleita karvatupsuja?

Valkoinen hanki kuvioineen on kuin kirja sille, joka osaa lukea sen kieltä. Jäljet paljastavat eläinten elinpiirit, kulkureitit, määrät ja ruokavalionkin. Jos osaa yhtään tunnistaa jälkiä, ensilumi saattaa tuottaa iloisia yllätyksiä. Wau – pihan poikki on loikkinut yöllä lumikko, vaikka ollaan kaupungissa!

Sitten kun hallitsee tutut jäljenjättäjät, voi siirtyä talviluonnon pienimpiin vipeltäjiin. Jos et ole aiemmin nähnyt keväthangilla liikkuvia talvihyönteisiä, helpoin havaintokeli on heikko lumisade lauhkealla suojasäällä. Lämmin houkuttelee ötökät esiin, ja pieni ripaus lunta peittää hangelle kertyvät roskat, jolloin eläimet on helppo huomata. 

Tavallisimpia tuttavuuksia ovat lumivaaksiaiset. Sellaisia kohtaat, kun näet hangella vaaleita, siivettömiä, puolisenttisiä otuksia, jotka marssivat viivasuoraan kuin sotilaat. Ne tunnistaa kävelystä metrien päähän.

Enää tarvittaisiin lunta. Tätä kirjoitettaessa maa on vielä etelässä musta kuin marraskuinen aamu.

Sisältö jatkuu mainoksen alla