Mikä kauhutarinoiden näyttämö tavallinen kotipiha onkaan!

Se on parasitoidi, se on mielenkiintoinen, kollegani sanoi painokkaasti. Me opiskelijat olimme avustajina Ylen Luontoillassa. Vastasimme yleisön puheluihin, ja pieni osa kysymyksistä kelpasi suoraan lähetykseen asiantuntijaraadin ruodittavaksi.

Suomalaisten havainnot ja kysymykset luonnosta olivat usein herttaisia, mutta harvoin ylittivät vau-kynnystä. Yleisin soiton sisältö oli lähinnä kommentti jonkun muun puheluun. Usein taustalla oli kertomus siitä, mitä omalla pihalla oli sattunut. Tapaus oli yleensä soittajalle merkityksellinen, mutta tuskin Suomen kansalle tai tieteelle.

Kerran kollegani otti vastaan puhelun, jossa nainen kuvasi hämmentävän tapahtumasarjan. Soittaja oli ottanut perhosen toukan lasipurkkiin syömään ja koteloitumaan. Pienen ajan kuluttua toukan kotelosta ei tullutkaan ulos värikästä perhosta, vaan ”muutama pieni kärpänen”.

Sisältö jatkuu mainoksen jälkeen

Biologian opiskelija tunnisti heti, että nyt on kyseessä kiinnostava asia. Pienen suostuttelun jälkeen Luontoillan tuottajakin totesi, että mielenkiintoinen on, tuo parasitoidi, ja soitto pääsi lähetykseen.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Koronakevät kahden etätyöntekijän kaksiossa oli rankka kokemus. Pienistä huoneista oli ihanaa päästä kahdeksi viikoksi vanhempien omakotitalon pihalle makaamaan ja lomailemaan. Kiireetön makoilu ja silmien ja korvien pitäminen auki avasivat oven takapihan draamaan.

Eräänä päivänä seurasin raparperin lehdellä kulkevaa parisenttistä perhostoukkaa. Se meni eteenpäin ja yritti välillä puraista raparperia, mutta kasvi ei selvästikään ollut sen mieleen. Yhtäkkiä toukan päälle laskeutui iso pistiäinen, joka peräpään piikillään – tai teknisesti ottaen munanasettimella – tuikkasi toukkaa.

Pistiäinen lensi pois yhtä nopeasti kuin oli paikalle ilmaantunutkin.

Toukka jatkoi kulkuaan tietämättä, ettei todennäköisesti ikinä kasvaisi aikuiseksi perhoseksi. Sen sisälle päätyneet pistiäisen munat kuoriutuvat, alkavat syödä toukkaa sisältäpäin ja lopulta koteloituvat. Toukka säilyy elossa, kunnes koteloituneet pistiäiset ovat valmiit tunkeutumaan isännästään ulos.

Tätä omalaatuista elämäntapaa kutsutaan parasitoidismiksi. Pistiäiset ovat tavallaan kuin loisia, mutta kuitenkin ekologisesti enemmän petoja. Muniminen johtaa isännän kuolemaan, mutta saalistamiseen verrattuna jonkinlaisella viiveellä.

Samana iltana televisiosta tuli Alien – kahdeksas matkustaja -elokuva. Se kertoo toisenlaisesta parasitoidista, jonka Sigourney Weaver kuitenkin päihittää.

 Mikä kauhutarinoiden näyttämö tavallinen kotipiha onkaan! 

Tuomas Aivelo on ekologian ja evoluutiobiologian tutkijatohtori Helsingin yliopistossa.
Käyttäjä4499
Seuraa 
Viestejä9848

Eräänä iltana harjasin hiukseni ja sidoin pään päälle nutturalle. Tunsin kaulani sivussa jotain kovaa, pyyhkäisin mutta ei irronnut. Katsoin peilistä, näin hirvikärpäsen etenemässä ihollani. Pyyhkäisin kovempaa, mutta sillä oli ihme ote! KILJAISIN ja nyppäisin sen irti! En muuten inhoa hirvikärpäsiä (toisin kuin loisia), mutta en vain kestä ajatusta verenimijästä, joka kipittelee iholla eikä irtoa... Kammottavaa.

ÄLÄ LAINAA TEKSTIÄNI, KIITOS.

Sisältö jatkuu mainoksen alla