Omintakeinen haju on monen sienilajin tärkeä tuntomerkki.

”Tämä tuoksuu sieneltä.” Tuon vastauksen olen kuullut kymmeniä kertoja opettaessani syksyisin sienten lajintuntemusta, vaikka haistattamassani sienessä on mielestäni juuri lajityypillinen tuoksu. 

Lähde kanssani sieniretkelle kutkuttamaan hajunystyröitäsi!

Moni muistaa vuoden 2001 syyskuun yhdennentoista päivän ainoastaan siksi, että silloin terroristit tuhosivat World Trade Centerin kaksoistornit New Yorkissa. Minä olin silloin opiskelijakloppi, ja tuona päivänä lähdin yhdelle elämäni suurimmista sieniseikkailuista. Pääsin mukaan virolais-suomalaiselle tutkimusmatkalle Hiidenmaalle läntiseen Viroon. Siellä olimme koko porukka kuin herran kukkarossa ja uutispimennossa.

Sisältö jatkuu mainoksen jälkeen

Hiidenmaa on maaperältään kalkkipitoinen saari, jossa on havumetsiä, reheviä lehtoja, perinteisiä niittyjä sekä myös karua dyynimännikköä ja hiekkarantoja. Se on kuin koko Viro pienoiskoossa.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Reissulla löysin ja näin kymmeniä minulle aiemmin tuntemattomia sieniä.

Yhden lajin muistan nimenomaan erikoisen tuoksun perusteella, nimittäin aarnihelokan. Se on paljolti yleisen, lähinnä tunkkaisen maakellarin hajuisen pörhösuomuhelokan näköinen. Tämä tuoksu oli vallan toinen: epämiellyttävän äitelä, vähän nenäänkäyvän pistävä, muttei kovin paha.

Se oli minulle jostain tuttu. Kohta keksin, että kyse on tiskipöydälle unohtuneen, lähes tyhjän appelsiinimehutölkin lemahduksesta. Se syntyy, kun purkin pohjalle jäänyt tuoremehutilkka on väljähtynyt, ehkä alkanut käydä. Appelsiinikiljua en ole valmistanut, mutta voisin kuvitella rankin haisevan samalta. Tuoksu leijui opiskelijaboksini tiskipöydälle kertyneistä tetroista, kun litistin niitä kierrätystä varten. Opin uuden sienilajin kertanäkemällä – tai oikeastaan kertahaistamalla. 

Ota sinäkin tavaksi haistaa sieniä. Kalibroi sienivainuasi haistamalla myös sinulle tuttuja sienilajeja. Näin alat hiljalleen saada käsitystä ja kokemusta sienten laajasta hajumaailmasta.

Ihmisen hajumuisti on vahva. Kun on kerran haistanut esimerkiksi tuoksuvalmuskaa, tuoksun kyllä tuntee, vaikka seuraavan kerran lajia pääsisi nuuhkimaan vuosien päästä.

Moni laji tuo mieleen kosteat jauhot

Miltä jauho tuoksuu? Jos vehnäjauhopussiin nuuhkaisee, seurauksena saattaa olla vain nopea aivastus. Sen sijaan kosteat vehnäjauhot tuoksuvat esimerkiksi räiskäletaikinaa tehdessä vetisenpehmeän jauhomaiselta.

Samaa perustuoksua erilaisilla vivahteilla on monissa sienissä, kuten lukuisissa malikoissa, herkullisessa kevätkaunolakissa, useissa valmuskoissa ja harvinaisessa jauhovinokkaassa.

Ruokasienenä kelpo jauhosieni tuoksuu lempeän jauhomaiselta, miellyttävältä. Sen sijaan jauhokynsikkään jauhonhaju on pistävä eikä herätä ruokahalua. Jälkimmäinen ei olekaan ruokasieni.

Aniksen tuoksuisia sieniä on kymmeniä. Voimakkaasti anikselle tuoksuvat esimerkiksi aniskääpä, raidantuoksukääpä, vihertuoksumalikka ja anisnuppiseitikki.

Tuoksuissa on vivahde-eroja. Kehutulla ruokasienellä vihertuoksumalikassa on useimpien mielestä häivähdys anista. Jotkut aistivat tuoksun pikemminkin lakritsana. Minun nenääni vihertuoksumalikalla on varsin puhdas aniksen tuoksu, mutta toisaalta lakritsiorakkaaksi nimetty sieni tuoksuu curry-mausteelta. Ruokaan aniksen tai lakritsin makua ei vihertuoksumalikasta juuri säästy.

Dosentti jekutti sienikurssilaisia

Eräs tuntemani dosentti piti takavuosina sienikurssia suuren naisjärjestön jäsenille. Jääköön dosentin ja naisjärjestön nimi tässä yhteydessä mainitsematta.

Hän päätti hiukan jekuttaa kurssilaisia antamalla näiden haistaa erästä pienehköä vaaleaa sientä. Sitten hän kysyi, onko tuoksu tuttu. Yleisöstä nyökkäiltiin – kyllä tässä jotakin tuttua on, kyllä. Vaan juuri nyt ei tule mieleen, mikä.

Tuoksuteltava oli valkorisakas. Saman suvun kymmenet muutkin lajit tuoksuvat siemennesteeltä. Sienikirjoissa risakkaiden hajua kuvataan sievistellen spermaattiseksi. Siltä sieni todella tuoksuu!

Yleisöstä kuului vaivautunutta naurahtelua.

Kirjoittaja on biologi ja tietokirjailija. Hän kertoo paljon lisää sienten tuoksuista Tiede Luonto -lehdessä 5/2020.

 

Sisältö jatkuu mainoksen alla