Lumitalvena Suomi on täynnä kauniita latuja. Yksi niistä kulkee Kytäjä-Usmin Natura-alueella Hyvinkäällä. Yhdeksän kilometrin Usmin lenkki lähtee Hyyppärän peltoaukean pysäköintipaikalta Tampereen moottoritien läheltä.

Tasaisessa maisemassa kiemurtelee solakka uoma, kartan mukaan Vantaanjoki. Mahtaako se kesällä edes erottua rantapenkereittensä puiden ja pensaiden keskeltä?

Kun lakeus jää taakse, hiihtäjä saapuu ”holviin talven ihmemaan”, kuten joululaulun rekiretkeläiset. Tuntuu kirjaimellisesti siltä kuin siirtyisi suunnattomaan holviin, metsän valtavaan saliin. Puut kohoavat sellaisiin korkeuksiin, että ihminen tuntee itsensä kovin pieneksi. Sankkaa puustoa nousee joka puolella, vain latu-ura halkaisee viidakon.

Hiihtäminen on täällä esteettinen elämys – ja teknisesti hämmästyttävän helppo suoritus. Seutu on pinnanmuodoiltaan mitä vaihtelevin. Miltei käsivarren mitan päässä lumisten oksien takana pilkottaa kallioseiniä ja kivenjärkäleitä.

Sisältö jatkuu mainoksen jälkeen

Silti reitin nousut ja laskut ovat mukavia: yksikään ylämäki ei pane haukkomaan henkeä eivätkä myötäleet ole liian jyrkkiä tai mutkaisia. Korkeuserojen puolesta tänne kyllä saisi vaikka kuinka rankan sotilaskuntoradan. Geologisen Karttalehden numero kuusi vuodelta 1889 kuvaa Kytäjä-Usmia näin: Jylhä ja kolkko vuorialue ahtaine, soiden ja rahkain täyttämine notkoineen.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Seudun kallioperä on gabroa. Se syntyi 900 miljoonaa vuotta sitten syvällä maankuoren alla ja kiteytyi tulivuoren magmasäiliössä tai purkautumiskanavassa. Erityisen kovan kiven alue jäi ympäristöään korkeammaksi. Gabron kauppanimi oli aikoinaan ”Hyvinkään musta”, ja sitä louhittiin useista kohdista muun muassa Usmin alueelta. Tämä selittää reitin lempeän profiilin. Se seuraa muinoin louhoksille rakennettuja teitä. Ne taas raivattiin sinne minne kulkuväylää ylipäätään pystyttiin miesvoimin avaamaan.

Latu pysyy Metsähallituksen omistamilla 250 hehtaarilla, joilla tuoreimmat hakkuut ovat 40 vuoden takaisia. Luonnontilaiseksi jätettyä osaa ympäröivät tavalliset talousmetsät. Niin laaja villi kolkka kuitenkin on, että sille mahtuu jokunen metson reviiri. Viime vuonna siellä nähtiin karhu. Kauriita on paljon, ja siksi ilveksiäkin. Myös hiihtoniiloja riittää. He sujuttelevat kauneuden keskellä ja unohtavat ajan kulun – kunnes nenään leijuu pullantuoksu. Se tulee Latu-Miilusta, kahvilasta, joka on yhtä tunnelmallinen ja perinteinen kuin nimensä. On tuli takassa ja puusukset seinällä. Joskus reitiltä voi tehdä lyhyet lisälenkit nuotiopaikkojen äärelle Iso Kypärälle ja Kiiskilammelle. Innokkaimmat painelevat yhdyslatuja ja kiertävät koko Hyvinkään, yhteensä kolmisenkymmentä kilometriä.

Sisältö jatkuu mainoksen alla