Koivun pullistelevat silmut kertovat, että rungossa käy jo kova kohina.

Pian räjähtää, kun tuhannet vaaleanvihreät hiirenkorvat puhkeavat yhtä aikaa.

Jotta lehdet voisivat kasvaa, syksyllä varastoidut sokerit ja ravintoaineet kipuavat vauhdilla ylöspäin. Jos runkoon nyt poraisi reiän, sieltä valuisi mahlaa, nopeaan solulaajentumiseen käytettävää rakennusainetta.

Koivu on Suomen oloihin parhaiten sopeutuneita puita ja siksi ensimmäisenä lehdessä.

Sisältö jatkuu mainoksen jälkeen

”Koivu pärjää niin hyvin, koska sen runko on valkoinen. Aurinkoiset kevätpäivät eivät sulata sen pintaa liian aikaisin, vaan puu voi horrostaa rauhassa pitkälle kevääseen kuluttamatta turhaan energiaa”, kasvibiologian professori Kurt Fagerstedt toteaa.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Hyvin levännyt koivu onkin aina valmiina heräämään ensimmäisenä. Puu tekee miniatyyrilehdet valmiiksi silmujen sisään jo syksyllä. Siksi koivujen menestystä voi mitata edeltävän kesän perusteella. Kuivan kesän jäljiltä puu on seuraavana keväänä tavallista paljaampi.

Keväällä puun tavoite on kasvattaa lehtensä nopeasti suuriksi. Silmu on helmikuusta saakka mitannut suojaavan vaippansa läpi tarkasti lämpötilaa ja päivän pituutta.

Yleensä ensimmäiset lehdet uskaltavat esiin vasta toukokuussa. Jos halla tuhoaa ne, koivu ei ehdi aloittaa yhteyttämistä juuri ennen kukintaa. Se jää ilman ravintoa silloin, kun tarve ravitseville sokereille olisi suurin.

Näin käy ani harvoin. Yleensä yöpakkaset eivät ole niin kovia, että hiirenkorvat paleltuvat.

Hiirenkorvien puhkeaminen on tärkeä kevään etenemisen merkki, jonka mukaan on ennen suunniteltu metsästyksen, kalastuksen ja kylvöjen aikatauluja.

Sisältö jatkuu mainoksen alla