Kuvat
Aimo Eklund/ Vastavalo
Huurretta syntyy useammin kuin kuuraa.
Huurretta syntyy useammin kuin kuuraa.

Onko jäinen kuorrute puiden oksilla kuuraa vai huurretta?

Kuura on jäätynyttä vesihöyryä, huurre on yleisempi termi ja voi viitata myös ilmassa olevien vesipisaroiden jäätymiseen.

Tieteessä vesihöyryllä tarkoitetaan veden kaasumaista olomuotoa, joka ei näy paljain silmin. Arkikielessä sanomme vesihöyryksi vaikkapa pakkaskelillä uloshengitysilmassa näkyviä pieniä leijailevia vesipisaroita, tieteen termein aerosoleja.

Huurretta syntyy, kun ilmassa leijailevat pikkiriikkiset vesi-aerosolit osuvat kylmälle pinnalle ja jähmettyvät jääksi.

Sisältö jatkuu mainoksen jälkeen

Näin käy esimerkiksi silloin, kun syyspakkasilla järvet jäähtyessään tupruttavat ylleen järvisavuksi kutsuttua sumua, joka sitten jäätyy rantapuiden oksille. Kun huurretta katsoo ihan läheltä, voi nähdä pieniä valkoisia kasaumia, siis jäätyneitä vesipisaroita.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Kuuraksi muuttuessaan vesihöyry tiivistyy suoraan jääksi olematta välillä nestepisaroita. Ilmiötä kutsutaan härmistymiseksi, ja se on oikeastaan pakkaskelien vaste kasteelle.

Jäähtyessään ilma pystyy sitomaan aiempaa vähemmän vesihöyryä, joten osuessaan itseään viileämpään pintaan se luovuttaa osan kosteudesta pois. Jos pinta on tarpeeksi kylmä, vapautuva ilmankosteus muuntuu heti jääksi. Kuten kastetta, myös kuuraa muodostuu luonnossa varmimmin tyyninä, viileinä öinä.

Jää voi myös suoraan höyrystyä. Esimerkiksi pyykit kuivuvat ulkona pakkasellakin. Tätä härmistymisen vastakohtaa kutsutaan sublimaatioksi.

Kirjoittaja on Tiede Luonnon toimittaja.

Helsingin yliopiston emeritusprofessori Matti Leppäranta sekä hänen kirjansa Lumen ja jään maa (Vastapaino 2021).

 

Lisää erilaisista jään ilmiöistä voit lukea Tiede Luonto -lehden numerosta 1/2022 tai digilehdet.fi:stä, jos olet jonkin Sanoman aikakauslehden tilaaja.

Sisältö jatkuu mainoksen alla