Jos karhun rasvavarastot kuluvat vähiin, se herää nälkään. Kuva: Marko Junttila/Vastavalo
Jos karhun rasvavarastot kuluvat vähiin, se herää nälkään. Kuva: Marko Junttila/Vastavalo

Otso jaksaa uinua kevääseen asti, jos se on varustanut pesänsä paksuilla seinämillä ja pehmusteilla.

Kontiot uinuvat paraikaa pesissään ja toivovat syksyllä kerätyn rasvavarastonsa riittävän makoisaan lepoon kevääseen saakka. Riutuvat nallet joutuvat nousemaan ruoanetsintään ennen aikojaan.

Huolettomin talvi on luvassa mesikämmenille, jotka älysivät kaivaa paksuseinäisen ja -kattoisen suojan ja kasata makuusijalleen muhkeat pehmusteet. 

Rasvanpolttoa hidastanee hitusen sekin, jos onkalossa on niukasti ylimääräistä jäähtyvää ilmaa – eli tila vastaa nukkujan ruumiinkokoa.

Sisältö jatkuu mainoksen jälkeen

Noiden seikkojen lisäksi juuri muu ei näytä käytännössä vaikuttavan siihen, miten hyvässä lihassa karhu nousee talviuniltaan. Näin raportoi kansainvälinen tutkijaryhmä Ecology and Evolution -lehdessä.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Tiedot perustuvat mittauksiin, joita skandinavialaisen karhuprojektin tutkijat ovat tehneet Keski-Ruotsin metsissä jo kolmena vuosikymmenenä. He ovat seuranneet pesien rakennetta ja kokoa. 

Keväisin he ovat kellistäneet helikopterista ammutuilla nukutusnuolilla kymmeniä juuri heränneitä karhuja punnitusta ja pituuden mittausta varten.

Marjojen runsaus tai lumisuus ei auttanut

Tulos on hieman yllättävä. Etukäteen tutkijat olettivat monen muunkin asian määräävän, miten hyvin syksyn syömingeissä kerätty rasvakerros riittää koko talviunen ajaksi.

He arvelivat, että syksyn marjasadon hyvyys tai huonous paljastuisi karhuista keväällä. Ei paljastunut. He uskoivat, että kunnon hankitalven tuottamat eristävät lumikerrokset säästäisivät otsojen rasvavarastoja. Eivät säästäneet ainakaan havaittavasti. He päättelivät, että karhujen mieluisin pesämateriaali, hylätty muurahaispesä, eristäisi lämpöä paremmin kuin esimerkiksi pelkkään maahan kaivettu onkalo. Mitään tähän viittaavaa ei näkynyt karhuissa.

Myös pesäkoon istuvuus vaikutti luultua vähemmän. Se näkyi vain, kun yhdistettiin kaksi havaintoa: vanhat yksilöt selvisivät talvista keskimäärin hitusen nuoria massiivisempina, ja ne myös kaivoivat pesänsä tarkemmin itsensä kokoisiksi kuin nuoret.

Tammi–helmikuussa moni karhunaaras synnyttää talvipesässään. Ei ole varmaa, pätevätkö tulokset emoihin, sillä tutkimuksessa mitattiin vain yksin talvehtineita karhuja.

Sisältö jatkuu mainoksen alla