Tutkijalle nisäkkään ulostemassa on arvokasta aineistoa.

Helsingissä on yli 120 liito-oravan elinpiiriä. Liito-oravia elää niin Haltialan maalaismaisemissa kuin Etu-Töölön kaupunkipuistoissa. Vaikka jaan lähiympäristöni näiden eläinten kanssa, en ole koskaan nähnyt niitä Helsingissä.

En ole myöskään nähnyt kotikaupungissani kettua saati mäyrää, vaikka molemmat ovat tavallisia lajeja. Metsämyyrä on Suomen yleisin nisäkäs, mutta olen nähnyt sen Helsingissä vain kerran – silloinkin ystäväni sisäpihaltaan Hietalahdesta ottamassa kuvassa kuolleesta yksilöstä.

Niinikään supikoira, saukko ja ilves ovat helsinkiläisiä eläimiä, jotka ovat välttäneet katseeni. Sudet ja hirvet ovat pääkaupungissa harvinaisempia vierailijoita , niitäkään en ole nähnyt.

Sisältö jatkuu mainoksen jälkeen

Mitä eläimet tekevät? Tämä on nisäkästutkimuksen peruskysymys. 

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Kun työskentelin taannoin Madagaskarilla, päätin, etten koskaan ala tutkia kädellisten käyttäytymistä. Se oli mielestäni tylsintä mahdollista tutkimusta: Tutkijat seuraavat makilauman nukkumista ja ruokailua puiden latvustossa. Sitten lauma liikkuu, ja tutkijat juoksevat puolitoista kilometriä metsässä sen perässä, kunnes makit taas asettuvat aloilleen.

En osannut arvostaa sitä, että ihmisiin totutetut kädelliset ovat helppo tutkimuskohde. Harva eläin elää elämäänsä yhtä näkyvästi. 

Aina kohde ei tule esiin. Eräs tutkija teki väitöskirjansa aiai-makista näkemättä lajia koskaan. 

Toinen kollegani tutki sivettieläimiin kuuluvaa fossaa, jonka oli havainnut kerran. Hän kierteli päivät metsässä etsien yöaktiivisen lajin jätöksiä. 

Onneksemme eläimet jättävät jälkeensä ison määrän tutkittavaa. Ulostemassa on nisäkästutkijoille aarre. Pystymme eristämään siitä eläimen perimän, jolloin voimme tunnistaa yksilön. Kakasta voi katsoa, mitä eläin on syönyt, mitä loisia siinä elää ja minkälaiset hormonitasot sillä on. 

Suomessa nisäkkäitä tutkitaan jäljistä. Riistaeläinten määriä lasketaan lumijäljistä. Oma ryhmäni arvioi niin ikään jälkien avulla kaupungin rottakantaa. Rottien jalanjäljet jäävät noella päällystetyille levyille, jolloin tiedämme, missä jyrsijät ovat kulkeneet.

Eläinten jättämät jäljet ovat voimakas merkki. Tassunjälki tai papana kertoo, että löytöpaikka kuuluu lajin elinpiiriin. Kun ihminen ei ole seuraamassa, monimuotoista elämää vilisee metsissä, puistoissa ja takapihoilla. Kaupungeissa eläimet tottuvat ihmisiin, mutta silti ne harvoin antavat meidän katsoa maailmaansa. 

Riistakamerat syötteineen ovat mullistaneet sen, miten hyvin näemme eläimet. Ihmiset jakavat omien kameroidensa ottamia videoita sosiaalisessa mediassa. Nettikamerat seuraavat norppia ja merikotkia yötä päivää. Ne kuitenkin yleensä kuvaavat metsillä ja aukeilla, poissa asutuksen liepeiltä.

Kaupungit ovat uusi villi erämaa. Siellä tapahtuu paljon sellaista, mikä jää katseeltamme piiloon.

Sisältö jatkuu mainoksen alla