Pullea mantukimalaiskuningatar lentää pitkiä matkoja pienillä siivillään. Kuva: Seppo Parkkinen
Pullea mantukimalaiskuningatar lentää pitkiä matkoja pienillä siivillään. Kuva: Seppo Parkkinen

Jos mantukimalainen syntyy matriarkaksi, se kamppailee keväällä hyvästä pesäpaikasta ja vetäytyy jo sydänsuvella munimaan. Sen elämä päättyy syksyllä kaaokseen.

Mantukimalaiskuningatar kömpii esiin sopestaan huhtikuun alussa. Tuohon aikaan maisema on vielä harmaa, ja värikäs lentävä pörriäinen  erottuu selvästi. Miten kummassa moinen pulska otus edes pysyy ilmassa hentoisilla siivillään?

Ranskalainen hyönteistieteilijä Antoine Magnan lähti vuonna 1934 vastaamaan kysymykseen matemaattisin menetelmin ja päätyi ällistyttävään tulokseen: kimalainen ei voi pikku siivillään nostaa raskasta ruhoaan tyhjän päälle. 

Vasta 1980-luvun lopussa kävi ilmi, että hän oli tehnyt laskelmissaan virheitä. Vielä myöhemmin yhdysvaltalaisen Michael Dickinsonin ryhmä paljasti mehiläisen ja kimalaisen lennon salaisuuden. Niiden siivet liikkuvat kuin helikopterin roottori, lyövät ees taas ja viuhuvat jopa lähes 200 kertaa sekunnissa. 

Sisältö jatkuu mainoksen alla

 

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Lue lisää kimalaiskuningattaresta uudesta Tiede Luonnosta, joka ilmestyy 11. heinäkuuta. 

Sisältö jatkuu mainoksen alla