Kuvat
Jani Riekkinen/ Vastavalo

Puu ei kuole, vaan muuttuu metsän pienten eliöiden turvakodiksi.

Vierailin joitakin vuosia sitten parinkymmenen hehtaarin kokoisella metsäpalstalla, joka oli vastikään liitetty Etelä-Suomen Metso-ohjelmaan. Metson idea on turvata metsäluonnon säilymistä ja lajien monimuotoisuutta. Käytännössä se tarkoittaa yksityismetsän vapaaehtoista suojelua valtion rahoilla.

Tallustelu metsässä toi mieleen satukirjan kuvaston. Ympärillä levittäytyy syvänvihreä aarnikuusikko, jossa maapuut vähitellen lahoavat sammalmaton alle. Täällä puut saavat elää ja kuolla ajallaan. Tehottomasti, metsäkoneen kouran ulottumattomissa. Edes tuulenkaatoja ei korjata pois.

Päällisin puolin katsottuna ympäristö näyttää kuolleelta, mutta se on vain harhaa. Elämän kova ydin on maallikon silmille näkymättömissä.

Sisältö jatkuu mainoksen jälkeen

Harjaantunut katse huomaa siellä täällä iäkkäitä haapoja sekä koivua ja mäntyä. Maassa lojuu romahtaneita haavan ja koivun runkoja, joilla on erimuotoisia ja -värisiä kääpiä. Kuollutta ja – mikä parasta – monenlaista ja monen ikäistä puuta on runsaasti. Se kaikki ruokkii uutta elämää.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Suomen tunnetuista 45 000 eliölajista noin puolet asustaa metsissä. Enemmistö eläjistä on lahopuulla viihtyviä sieniä ja selkärangattomia. Niistä viitisen tuhatta on enemmän tai vähemmän riippuvaisia kuolleesta puusta. Sitä löytyy tavallisesta talousmetsästä liian vähän. Vanhoja eläviä ja kuolleita puita tarvitseva lajisto on monin paikoin ahtaalla.

Puun kuolema on totuttu näkemään ikävänä asiana. Sitähän se onkin, jos miettii vain lompakkoa. Hyvä tukki ja kuitupuu menevät hukkaan, ympäristöön voi levitä tauteja ja tuholaisia.

Kuolema on kuitenkin yksi puuston luontainen olotila. Luonnotonta on oikeastaan se, että metsästä puuttuu lahopuuta.

Metsätalous on muokannut käsitystämme siitä, miltä oikean metsän kuuluu näyttää. Siihen eivät oikein istu raihnaiset, kaatuneet ja lahoavat puut. Ne näyttävät ylimääräisiltä ja asiaankuulumattomilta.

Petri Keto-Tokoin ja Juha Siitosen palkittu tietokirja Puiden asukkaat saa katsomaan luontoa uusin silmin. Näkemään puut metsältä – varsinkin ne kuolleet ja kaatuneet. Lahot kuusenkannot ja harmaantuneet kelot alkavat näyttää elämän aarreaitoilta, kun niitä tarkastelee pienten seuralaislajien vinkkelistä.

Elonkirjo hämmästyttää. Tiesitkö, että kääpien itiöemät toimivat hyönteisten ”yökahviloina”, joissa ne käyvät haukkaamassa itiöpölyä ja etsimässä parittelukumppaneita?

Ei muuta kuin metsään havaintoja ja löytöjä tekemään, ihmettelemään ja ihastumaan.

Jukka Ruukki
on Tiede Luonnon päätoimittaja.

Pääkirjoitus on julkaistu Tiede Luonnon numerossa 3/2022.

Sisältö jatkuu mainoksen alla