Isohirvenjuuri oli hyötykasvi jo Rooman vallan ajalla. Kuva: Riku Cajander
Isohirvenjuuri oli hyötykasvi jo Rooman vallan ajalla. Kuva: Riku Cajander

Luontopihassa sädehtivät kotimaiset ja kauan sitten Suomeen matkustaneet kasvikaunottaret. Ihmisten lisäksi niistä pitävät lukemattomat täkäläiset ötökät.

Suomessa lienee yli miljoona pientä puutarhaa. Asuintalojen pihat, kesämökkitontit ja siirtolapuutarhat voivat olla luontomme jatkeita ja parantaa ympäristön tilaa lisäämällä elonkirjoa. Luonnonmukaisessa puutarhassa on pääasiassa kotimaisia lajeja, jotka sietävät sään vaihteluita. 

Kannattaa istuttaa perinteisiä, Suomessa kasvatettuja lajikkeita, sanoo kasvitieteilijä Pentti Alanko. Hän on työskennellyt muun muassa Helsingin yliopiston kasvitieteellisen puutarhan ylipuutarhurina ja kirjoittanut kirjoja luonnonläheisistä puutarhoista. 

”Useat myynnissä olevat vanhat koriste- ja ravintokasvit viihtyvät meillä paremmin kuin monet uutuudet, joita tuodaan taimikauppoihin muualta. Joku koiranleuka onkin todennut nykyisen puutarhakasvibisneksen perustuvan siihen, että käytetään ulkomaisia lajeja ja lajikkeita, joista on vain lyhytikäistä iloa”, Alanko kertoo.

Sisältö jatkuu mainoksen jälkeen

Omilla pihoillaan hän on tykästynyt kauan sitten maahamme levinneisiin tulokkaisiin ja jo satoja vuosia sitten kasvatettuihin maatiaisiin. Ne koristivat alun perin pappiloiden, kartanoiden ja maalaistalojen pihapiirejä.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Alangon mukaan monet ulkomaista alkuperää olevat lajit ja jalostetut lajikkeet näyttävät välillä nuutuvan ja vaativan lannoitusta sekä kastelua. Kun niitä tuotetaan kasvihuoneissa, suojataan tuholaisilta ja kuljetetaan vaikkapa Hollannista saakka, kuluu energiaa ja kemikaaleja ja syntyy hiilipäästöjä.

Alanko kuuluu Maatiainen ry:n perustajajäseniin. Yhdistys on jo kolmekymmentä vuotta säilyttänyt perinteisiä hyöty- ja koristekasveja ja kannustanut kansalaisia käyttämään niitä. Vanhoilla kasvikannoilla on monia hyviä ominaisuuksia, kuten talvenkestävyys. Kauan sitten hylätyistä puutarhoista saattaa edelleen löytyä viljelyjäänteinä yrttejä ja perennoja. Tämä osoittaa, kuinka vahvoja ne ovat.

Koska olen itse hieman mukavuudenhaluinen ihminen, olen havainnut, että varsinkin maatiaisperennat puskevat voimakkaita kasvustoja ylös joka vuosi ja ovat kestäviä ilman suuria hoitotöitä. Olen tutustunut yllättäviin kukkakaunokaisiin, joita perhoset ja monet muut hyönteiset sekä syyspuolen siemenaikana linnutkin rakastavat. 

Loppukesällä loistaa keltainen

Joukko komeita, loppukesällä kukkivia maatiaisia on melkein jäänyt unohduksiin. Auringonkukan sukulainen isohirvenjuuri, Inula helenium, kotiutui Suomeen jo 1700-luvulla. 

Kasvin nimi on peräisen kreikkalaisen mytologian kuvankauniilta Troijan Helenalta. Kun hänen kyyneleensä vuotivat maahan, niistä versoi helenium-kasvi, taru kertoo.

Kookkaat keltaiset kukat vetävät puoleensa perhosia. Yhdessä mykerössä saattaa olla jopa kymmenen lepattelijaa yhtä aikaa.

Oikea perhosmagneetti on myös parhaimmillaan parimetriseksi venähtävä auringontähti, Telekia speciosa. Isot kukat sisältävät runsaasti mettä. Niissä vierailee paljon tavallisia päiväperhosia ja lisäksi rajojen takaa saapuvia harvinaisia vaeltajia. Laji on koristanut suomalaispihoja yli sata vuotta. 

Yhtä kauan on käytetty kultapalloa, Rudbeckia laciniata ’Goldball’. 

Tummatulikukka viihtyy hiekkaisilla pientareilla. Kuva: Riku Cajander

Ukontulikukka, Verbascum thapsus, ja tummatulikukka, Verbascum nigrum, ovat keltaisia luonnonkasveja, joita on entisaikaan kasvatettu yleisesti puutarhoissakin. Niitä suosivat etenkin monet pienet kovakuoriaiset ja kukkakärpäset. 

Tulikukkien pikkutaimia tai talvehtineita kuivia siemeniä voi metsästää kuivilta hiekkaisilta radanvarsilta ja joutomailta. Lajit tulivat Suomeen munkkien mukana jo tuhat vuotta sitten, ja kansanlääkinnässä niillä on hoidettu mitä moninaisimpia vaivoja. 

Jaakonvillakko, Senecio jacobaea, salamatkusti maahamme purjelaivojen painolastihiekassa. Yksi verso loistaa kymmenin kukin ja toimii eräänlaisena ötökkätarhana. 

Brittiläiseltä Buglife-verkkosivustolta selviää, kuinka tärkeä monimuotoisuuden lisääjä kasvi on. Sen lehtiä syö tai varressa ja kukissa elää ainakin 77 hyönteislajia ja mettä juo yli sata lajia mesipistiäisiä, kärpäsiä ja perhosia. Lajeista 30 on täysin riippuvaisia jaakonvillakosta.

Elokuussa hyönteiset pörräävät perinteisen koristekasvin kallionauhuksen, Ligularia dentata, ja muiden keltaisten nauhusten kimpussa.

Luonnon hiekkamailla ja ratapihoilla kasvaa villejä helokkeja. Iltahelokki, Oenothera biennis, on jännittävä laji, jonka keltainen kukka hehkuu öisin ja viettelee hennolla mangomaisella tuoksullaan yöperhosia luokseen. 

Aikoinaan cherokee-intiaanit paransivat helokeilla laiskuutta, lihavuutta ja suolistosairauksia. Kasvista valmistetaan yhä luontaislääkkeitä. 

Olen itse siirtänyt helokkien taimia ja siemeniä pihoilleni Kirkkonummelle muun muassa Pasilasta pääradan vierestä. Ensimmäistä luontopuutarhaani rakensin kymmenen vuotta Sundsbergissa, nykyistä olen hoivannut neljä vuotta Masalassa. Molemmat ovat parinsadan neliömetrin kokoisia.

Jokamiehenoikeudet sallivat kasvien maanpäällisen osan keräämisen ja pienessä mittakaavassa myös kaivamisen juurineen, lukee Metsähallituksen ohjeissa. Rauhoitettuihin lajeihin ei saa kajota, toisen pihalle ei voi luvatta mennä, eikä luonnonsuojelualueilta ole lupa viedä kasvinosia, paitsi marjoja. Yhdeltä paikalta kasveja sopii ottaa vain sen verran, että kasvusto säilyy elinvoimaisena.

Enkelten yrtti on mahtikasvi

Pentti Alanko luettelee monia perinteisiä, viljelynarvoisia yrttejä: piparjuuri, saksankirveli, aaprottimaruna, isohirvenjuuri, lipstikka, koiruoho. Kaikki ovat maatiaisia, joita on kasvatettu puutarhoissamme jo vuosisatoja. Niitä on helppo viljellä, ja samalla saa tontilleen hyönteisiä. 

Lisäksi ne ovat uudemmille viljelykasveille hyviä kumppaneita. Kumppanuuskasvit viihtyvät erityisen hyvin vierekkäin ja hyödyttävät toisiaan.

Kookas väinönputki, Angelica archangelica, on pohjoisten kansojen ensimmäisiä hyötykasveja. Kasvi auttoi jo yli tuhat vuotta sitten Islannin ja myöhemmin Grönlannin asuttamisessa, sillä ihmiset ja eläimet söivät sen varsia, lehtiä ja siemeniä. Ne maistuvat yhä keitoissa, salaateissa, kasvispaistoksissa ja mehuissa.

Jos saisin ottaa vain yhden kulttuuri- ja hyötykasvin pihalleni, se olisi tämä enkelten yrtti.

Väinönputken upeat vihreän valkoiset sarjakukinnot ovat vastustamattomia monille kovakuoriaisille, mesipistiäisille ja kukkakärpäsille. Jälkimmäiset ovat noin sentin mittaisia, ampiaisia ja mehiläisiä muistuttavia kärpäsiä, jotka toukkavaiheessa syövät tuhansittain kirvoja. 

Kukkakärpäset suosivat myös korianteria, tilliä, lipstikkaa, karhunputkea ja jaakonvillakkoa.

Olen kuullut väitettävän, että Suomi sijoittuisi maailman pitsamaiden joukossa toiselle sijalle heti Italian jälkeen. Totta tai tarua, mutta on mainiota, että täkäläisissä oloissa viihtyy mäkimeirami, Origanum vulgare. Se on läheistä sukua pitsojen mausteena käytetylle oreganolle eli maustemeiramille. 

Mäkimeirami on yksi parhaita mesipistiäiskasveja. Se tuottaa runsaasti siitepölyä, mikä viettelee pölyttäjiä paikalle. Tämä taas tukee pihan muiden kasvien pölytyksen ja siementämisen onnistumista. 

Oiva luonnonyrtti on myös kamomillasaunio, Matricaria chamomilla. Kasvi karkottaa tuhohyönteisiä ja sopii siksi kumppanuuskasviksi viljelykasvien rivien väleihin. Laji on otettu Suomessa käyttöön jo ainakin 300 vuotta sitten. 

Kumina, Carum carvi, on maailman vanhimpia hyötykasveja. Lajin hyödyntämisen historia ulottuu Lähi-idässä kivikaudelle. Se kasvaa villinä teiden varsilla ja kosteilla niityillä. Tämäkin yrtti toimii baarina, jossa monet pienet ötökät pyörivät. 

Tarvitsetko laajaa ruohokenttää?

Nurmikko lisää pihan viihtyisyyttä. Se on lasten leikkipaikka ja sille voi sijoittaa keinut ja grillit. Yhdysvalloissa on kuitenkin viime aikoina keskusteltu paljon siitä, kuinka järkevää on ympäröidä kotia ruohokentällä. 

Tasainen vihermatto kertoo talon omistajan vauraudesta ja siitä, että tämä arvostaa ympäristöään. Toisaalta syntyy hiilipäästöjä, kun nurmea lannoittaa, kastelee, leikkaa ja siistii öljy- tai sähkökäyttöisillä koneilla sekä nitistää rikkaruohoja myrkyillä. 

Biogeokemian apulaisprofessori Chuanhui Gu Appalakkien osavaltionyliopistosta kollegoineen on laskenut, että Nashvillessä sijaitseva hehtaarin nurmikko tuottaa vuodessa jopa saman verran hiilidioksidipäästöjä kuin reilun puolen maapallon mittainen lento. Tutkimus ilmestyi Journal of Environmental Management -lehdessä.

Esimerkiksi voikukkia ja ratamoita hävitetään yleisesti glyfosaattia sisältävillä torjunta-aineilla, jotka saattavat olla haitaksi hyönteisille, linnuille ja ihmisillekin. EU:ssa glyfosaattituotteiden myynnin kieltämisestä on kiistelty vuosia. 

Jotkut kutsuvatkin nurmikkoa vihreäksi autiomaaksi. 

Yksi puutarhurin tehokkaimmista ekoteoista on korvata osa ruohokentästä luonnonniityllä. Muutostyö ja kasvien kylvö on paras tehdä syksyllä.

Kissankelloja kotipihalle

Omalla pihallani varasin puolet nurmikosta niittykasveille. Kylvin muokattuun, vähäravinteiseen paikkaan valmiita niittykasvien siemenseoksia. Myytävänä on monenlaisia pusseja, joista saa vaikkapa ”kulttuurikedon”, ”hämyisän vanhan puutarhan” tai ”kukkivan joutomaan”.

Lisäksi keräsin itse loppukesällä siemeniä niityiltä ja etsin siirrettäviä kasveja peltojen ja teiden pientareilta. 

Tehomaatalous on kaventanut niittykasvien elintilaa. Ne eivät tule toimeen yksilajisilla pelloilla, joilla salaojat korvaavat avo-ojat. Niitä on vähentänyt myös se, että rikkakasvien torjunta-aineita käytetään valtaosalla maamme peltopinta-alasta. Lisäksi vanhoja niittyjä on metsitetty ja jätetty kasvamaan umpeen, kun laidunnus on loppunut. 

Niittykasvit voivat paremmin siellä, missä on luomuviljelyä, laiduntajia ja hoidettuja, perinteisiä maatalousympäristöjä. 

On lukuisia luontopihalle sopivia, jo satoja tai tuhansia vuosia sitten tänne levinneitä niittykukkia. Suomalaisille tutuimpia ja monille rakkaimpia ovat kissankellot, harakankellot ja päivänkakkarat. Itse pidän myös ruusuruohosta, ketoneilikasta, puna-ailakista ja kaunokeista.

Ruusuruoho, Knautia arvensis, viihtyy kuivilla niityillä ja laidunmailla, mutta lienee nykyään harvinaistunut. Kasvi saapui Suomeen Venäjän aroilta satoja vuosia sitten. Sinertävissä kukissa vierailee monipuolinen hyönteisporukka, johon kuuluu perhosia, kovakuoriaisia, kukkakärpäsiä, mehiläisiä.

Ketoneilikka, Dianthus deltoides, on voimakkaan punakukkainen. Sulotar on perhosten suosiossa, sillä monet muut hyönteiset eivät pysty aistimaan sen kukkien terävää punaista. Puna-ailakki, Silene dioica, kasvaa rannoilla, kosteissa metsissä ja teitten varsilla. Sen voi siirtää puutarhaan luonnosta tai kylvää siemenistä alkusyksyllä. Laji saapui maahamme 1800-luvulla venäläisten vilja- ja heinäkuljetusten mukana.

Ruiskaunokki tuli Suomeen tuhat vuotta sitten. Kuva: Riku Cajander

Kukkaryhmä ruiskaunokeista

Kaunokkien suvun tunnetuin ja tykätyin jäsen on ruiskaunokki, Centaurea cyanus. Se saapui Suomeen tuhat vuotta sitten. Laji levisi pitkään pelloille viljansiementen seassa, mutta nykyään tehokas puhdistus estää tämän. 

Pihalla ruiskaunokki menestyy kuivahkossa hiekkamullassa. Omana kukkaryhmänään se herättää heti vieraiden huomion. Jalostetut lajikkeet eivät kestävyydeltään ja ulkonäöltään ole alkuperäisen luonnonlajin veroisia.

Ranskalaiset näkevät ruiskaunokin kukassa naisen kauniit silmät. Laji on Viron ja Saksan kansalliskasvi ja Pohjois-Hämeen maakuntakasvi. Ruiskukkaan liittyy tarina ensimmäisestä ”sydänten kuningattaresta”, Preussin Fredrik Vilhelm III:n puolisosta Luisesta. 1800-luvun alussa kuningatar pakeni sodan melskeessä keisari Napoleonin joukkoja ja piiloutui lastensa kanssa viljapeltoon. Lapset valittivat peloissaan, mikä oli vähällä paljastaa kätkeytyjät sotilaille. Luise keksi tehdä ruiskaunokeista kauniit seppeleet, antoi ne lapsille ja sai nämä lopettamaan itkemisen. Ranskalaiset poistuivat, perhe pelastui. 

Muutkin villit kaunokit ovat kauniita. Hyödyllisin lienee ahdekaunokki, Centaurea jacea. Se on lupaava energiakasvi, toteaa Mari Seppälä Maaseudun Tulevaisuus -lehden kirjoituksessa. Hänen väitöstutkimuksessaan ahdekaunokin kuiva-aineesta tuotettiin kaasuttamalla metaania. Yhdeltä hehtaarilta saatiin 27–61 megawattitunnin verran energiaa. Tämä on paljon, sillä tuottoisampi on vain maissi, jonka lukema oli 40–92 megawattituntia. 

Pihallani ahdekaunokin siemeniä käyvät syyskesällä nyppimässä viherpeipot, sinitiaiset ja muut pienet varpuslinnut. 

Moni pitää ohdakkeita ja karhiaisia hankalina, piikkisinä rikkaruohoina. Ne kuitenkin viettelevät tehokkaasti päiväperhosia ja mesipistiäisiä. 

Piikkiohdake, Cirsium vulgare, on näyttävä muinaistulokas. Laji on medentuotannoltaan yksi parhaista kukkakasveista. Viherpeipot, vihervarpuset ja tiklit hamuavat piikkiohdakkeen siemeniä ravinnokseen sekä siementen lenninhaivenia pesäaineksikseen.

Piikkiohdake on oiva kumppanuuskasvi hyötykasvien keskellä, koska se kerää kukkiinsa tuholaisten kukistajia, eli lintuja ja petohyönteisiä. 

Typensitojilla maahan voimaa

Useimmat niittykasvit viihtyvät parhaiten köyhässä maassa. Niille voi kuitenkin antaa hieman lisää virtaa kylvämällä sekaan apilaa, Trifolium. Apila sitoo juurinystyröillään ilmasta typpeä ja luovuttaa sitä maan lannoitteeksi. Lisäksi se on mainio mesikasvi.

Tuttujen valkoapilan, alsikeapilan ja puna-apilan lisäksi kannattaa kokeilla harvinaisempia kelta-apilaa, musta-apilaa, jänönapilaa ja mäkiapilaa. Pihallani niitän syksyllä apilakasvustot ja jätän ne viherlannoitteeksi. Puutarhamaan typpitaloutta kohentavat myös somat niittykasvit hiirenvirna, aitovirna ja niittynätkelmä.

Valkomesikällä on hieno tuoksu. Kuva: Riku Cajander

Valkomesikkä, Melilotus albus, käy sekin luontopihan maanparantajaksi, koska kuuluu typensitojiin ja muokkaa juurillaan maan rakennetta.

Laji kulkeutui meille parisataa vuotta sitten purjelaivojen painohiekan ja tuontirukiin joukossa. Nykyään se esiintyy villinä eteläisen Suomen satamissa, joutomailla ja teitten varsilla. 

Kasvilla on hieno tuoksu, joka luo pihalle heinälatoiltojen tunnelmaa. Se tulee kumariinista, jonka sanotaan herättävän eroottisia mielihaluja. Kumariinin hajotustuote on vaikuttanut merkittävän lääkkeen, veren hyytymistä estävän varfariinin kehittämiseen. Sama varfariini on myös rotanmyrkyn tehoaine. 

Lisäksi valkomesikkä tuottaa valtaisat määrät mettä. 

Kun vieras haluaa tutustua puutarhaani, esittelen hänelle yleensä ensimmäisten joukossa valkomesikän, verrattoman ekokasvin.

Raunioyrtillä puhtia kompostiin

Kasvuturve on mainio lisä puutarhamaahan. Mutta kun sitä kaivetaan ojitetuilta ja kunnostettavilta soilta, aiheutuu päästöjä vesiin ja ilmaan – tosin vähemmän kuin polttoturvetta tuotettaessa. Lisäksi turpeennosto pienentää soiden hiilensidontaa. 

Luontopihassa kasvuturpeen määrää voi vähentää sekoittamalla siihen kompostimultaa. Jos tarkoitus on levittää sekoitusta savimaalle, tarvitaan hiekkaakin. 

Kompostijätteen lahoamista saa nopeutettua sikurin ja raunioyrttien avulla. Nämä kasvit myös parantavat lopputuotteen rakennetta.

Taivaansinisenä kukkiva sikuri, Cichorium intybus, on etenkin mesipistiäisten ja pienten kovakuoriaisten suosikki. Kasvilla on hauska tapa sulkea kukkansa ja mennä nukkumaan puolenpäivän jälkeen. Maailmansotien aikana sikurin juuresta paahdettiin kahvinkorviketta. 

Rohtoraunioyrtti, Symphytum officinale, on huippuluokan mesikasvi. Hyötykasvipenkkien välissä se toimii kumppanuuskasvina, houkuttelee pölyttäjiä paikalle ja karkottaa kasvintuhoojahyönteisiä. Lehtiä voi käyttää katteena kasvimaalla.

Rohtoraunioyrtti on luokiteltu vieraslajiksi, koska se saattaa levitä pitelemättömästi. Laji on kuitenkin kasvanut Suomessa asutuksen läheisyydessä jo ainakin 500 vuotta. Jos se runsastuu liikaa, ei muuta kuin kuokka käteen ja juurten kimppuun! 

Riku Cajander

Kirjoittaja on biologi ja vapaa toimittaja.

 

Kappalainen
Seuraa 
Viestejä31

10 vuoden aikana olen luonut kukkapuutarhan, joka elää ominensa,  jossa on  kymmeniä tuhansia kukkia koko kesän. Satunnaisesti näkyy perhosia, tänä kesänä(kään) en ole nähnyt yhtäkään mehiläistä tai kimalaista. Jokusen ampiaisen. Kerran kuulin heinäsirkan. Kaukana on maailma 70 ja 80-luvusta.

'Ripitän' kaikki rötöstelijät.

Sisältö jatkuu mainoksen alla