Luonto opettaa meitä

Mikään ei ole niin viisas kuin insinööri – paitsi diplomi-insinööri, sanotaan.

Insinööreistä en tiedä, mutta ihminen jää usein kakkoseksi, kun luonto ryhtyy keksimään. Toisin kuin insinööreillä, luonnolla on ollut satoja miljoonia vuosia aikaa ratkoa mitä moninaisimpia ongelmia evoluution avulla.

Useat ratkaisut ovat niin nerokkaita ja taloudellisia, että ihminen on ottanut ne omakseen. Ja miksi ei olisi ottanut, kun luonto on ne valmiiksi testannut.

Luonnon innovaatioiden matkimista kutsutaan biomimiikaksi. 

Yksi tunnetuimmista biomimiikan esimerkeistä on pikkuruinen lisko, gekko. Sen kyky tarttua ja kiivetä kaltevilla pinnoilla on ihmetyttänyt ihmisiä jo kauan.

Sinnikkäiden tutkimusten ansiosta tarttumiskyky on saanut selityksen. Puissa vipeltävien gekkojen jalkapohjissa on mikroskooppisen pieniä sukasia, joiden avulla lisko liikkuu vaivatta sileää lehteä tai lasia pitkin pystysuoraan, jopa ylösalaisin.

Jalkojen ote on niin vahva, etteivät edes hirmumyrskyt pysty ravistamaan gekkoja irti puista, kertovat eläintieteilijät. Hurrikaanin tyynnyttyä tuulen elottomaksi hakkaamat liskot roikkuvat yhä samoilla jalansijoillaan. Tutkijat ovat laskeneet, että yhden gekon kiinnityssukasilla pystyisi kannattelemaan vaikka televisiota seinällä.

Ei ihme, että insinöörit ovat matkineet gekon jalkakarvoja omissa keksinnöissään. Joitakin vuosia sitten julkistettiin uudenlainen kiinnitystarra. Kämmenen kokoinen pala riittää kiinnittämään seinään ison taulu-tv:n.

Joskus arkinen luonnonilmiö häikäisee kaikessa yksinkertaisuudessaan.

Aika lailla näihin aikoihin viime marraskuussa törmäsin aamun metsäkierroksella ihmeen kauniiseen näkyyn. Ilmassa viipyili parin kostean päivän jälkeinen pikku pakkanen. Maasta versoi kymmenen sentin pituisia lumisia kiehkuroita, hiusjäätä. 

Tutkijat oivalsivat vasta hiljattain, miten jäiset hiukset syntyvät. Kun osittain lahonnut, märkä puu alkaa jäätyä pintaosistaan, paine sen sisällä kasvaa. Osa vedestä ohjautuu ulos sienirihmaston kanavia pitkin. Jokaisen rihman päähän alkaa muodostua hiuksenohutta jäätä. Yhdellä neliösentillä saattaa olla sata halkaisijaltaan 0,01 millimetrin paksuista jäärihmaa.

Rihmat ovat herkkiä tuulelle. Siksi niitä näkee yleensä vain tyynen pakkasyön jälkeen.

Metsässä kannattaa kulkea silmä tarkkana. Kauneus avautuu sille, joka avautuu luonnolle.