Kevät saapuu valkoisin siivin! Katso, mitä luonnossa keväällä tapahtuu, innostu lajeista ja vaella öisellä savannilla.

Maaliskuun Tiede Luonto koppaa lukijan mukaan joutsenen siivelle. Rakastettu kansallislintumme on monien myyttien ja sanontojen päätähti.

Joutsenlaulu tarkoittaa loppua, jotain viimeistä ja riipaisevan kaunista, taiteilijan työn huipennusta. Mutta laulujoutsenen kova kailotus tuntuu merkitsevän pikemminkin alkua ja sitä, että on syytä kääriä hihat.

Ensimmäiset laulujoutsenet palaavat pesimäpaikoilleen jo maaliskuussa. Ne lentävät auroissa tai vinoriveissä ja toitottavat toisilleen vaikkapa koo-kroa-kloo.

Sisältö jatkuu mainoksen jälkeen

Töräytykset voikin kuulla riemunkiljahduksina: Kevät tulee!

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Ne toimivat kuin kalenteriin kirjatut muistutukset. Polkupyörä huoltoon! Pajunkissoja maljakkoon! Samettikukan siemenet itämään! Ikkunanpesuun! Kesää suunnittelemaan!

Myös laulujoutsenilla on kiire. Niille on sitä parempi, mitä aiemmin ne pääsevät aloittamaan pesinnän. Ne tarvitsevat moniin asioihin paljon aikaa. Suomen lyhyessä kesässä tekee tiukkaa, että kookkaan linnun poikaset ehtivät varttua muuttomatkalle kykeneviksi. Pelkästään munien hautominen kestää jopa kuusi viikkoa.

Merkillinen sanonta joutsenlaulusta viittaa useimmiten toiseen lajiin, kyhmyjoutseneen. Se ei yleensä ääntele mutta huutaa uskomuksen mukaan kerran, sitäkin ylväämmin. Tuo hetki koittaa vähän ennen kuolemaa.

Kevään Tiede Luonnossa tutustumme myös arkajalkana tunnettuun hevoseen ja selvitämme, vieläkö todellisia villihevosia on olemassa.

Hevosrodut jaetaan perinteisesti kylmä- ja lämminverisiin ja nämä vielä täysi- ja puoliverisiin. Eestiksi termit ovat sammuhobune ja kiirushobune, mikä kuvaa hyvin luonne-eroja.

Kylmäveriset ovat rauhallisempia, ne jalostettiin alun perin maatalouden työhevosiksi, eivätkä nopeat reaktiot ole peltohommissa eduksi.

Lämminveriset taas jalostettiin urheiluhevosiksi, eli ratsuväen ratsuiksi, ravureiksi, laukkahevosiksi ja nykyään kilparatsuiksi.

Tiedätkö kumpi on säikympi, lämmin- vai kylmäverinen hevonen? Entä osaatko nimetä hevosten muinaisen esi-isän?

Talleilta lähdemme vaeltamaan kauas, Kenian savanneille saakka. Siellä yöt ovat meluisampia kuin päivät. Keniassa villi luonto tulee lähelle, villieläimiä liikkuu maanteiden varsilla ja jopa pääkaupunki Nairobin lähiöissä. Noin 70 prosenttia maan villieläimistä elää suojelualueiden ulkopuolella. Etenkin paviaanilaumat ja muutamien seeprojen porukat ovat niin yleisiä, että paikalliset kiinnittävät niihin yhtä vähän huomiota kuin pohjoisen Suomen asukkaat poroihin.

”Etenkään seeproja ei arvosteta lainkaan, swahilin kielellä niitä kutsutaan raidallisiksi aaseiksi”, matkaopas Sari Manninen kertoo. 

Hänelle seeprat ovat lähes päivittäinen ilonaihe, samoin teiden varsilla vilistävät, sympaattisen näköiset pahkasiat. Ne höyläävät maata teräväreunaisella kärsällään ja etsivät herkullisia juurimukuloita.

”Seeprat ovat aina yhtä valloittavia, en kyllästy niihin koskaan. Käyn pari kertaa viikossa kävelemässä kotini lähellä Sanctuary Farm -suojelualueella. Seepralauma ei välitä, vaikka menen metrin päästä ohi, kirahveja joudun joskus jopa väistelemään.”

Manninen on opastanut meikäläisiä turisteja sadoilla safareilla: ”Suomalaiset nauttivat luonnossa olemisesta ja hiljaisuudesta. He noudattavat turvallisuusohjeita ja ovat kiinnostuneita kaikista eläimistä, pienistäkin.”

Kauniita kevättalven päiviä,

Tiede Luonnon lukija!

Sisältö jatkuu mainoksen alla