Näihin aikoihin Itämerellä liikkuu vaaleanpunaisia hyytelölauttoja.

Syksyn tullen korvameduusat antavat aaltojen kuljettaa itsensä rannoille ja lahtiin kuolemaan. Meduusoilla on takanaan kesän juhla.

Yleensä meduusat ajautuvat virtojen mukana, mutta loppukesästä ne sykkivät kohti toisiaan paritellakseen. Eläinplanktoneihin kuuluvilla lölleröillä on kellossaan näkö- ja hajuaistielimiä.

Korvameduusa on saanut nimensä siitä, että sillä on neljä korvaa muistuttavaa, vaaleanpunaista sukurauhasta. Koiraat vapauttavat niistä mereen siittiöitä, jotka hakeutuvat naaraiden sukurauhasten munasoluihin. Siellä ne hedelmöittyvät ja niistä kuoriutuu toukkia. Kun edellinen sukupolvi kuolee, meren uumenissa mönkii jo uusi katras korvameduusoja. Talven mittaan niistä tulee pikkuruisia polyyppeja, jotka kiinnittyvät pohjaan ja kasvattavat pyyntilonkerot. Jo tässä vaiheessa ne voivat lisääntyä, tosin suvuttomasti.

Sisältö jatkuu mainoksen jälkeen

Keväällä seuraa uusi muodonmuutos: polyypit irtoavat pohjasta ja kasvavat esimeduusoista aikuisiksi.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Täysikasvuinen korvameduusa tökkää lonkeroillaan saalista, joka taintuu myrkyllisten poltinsolujen kosketuksesta. Polttavalla myrkyllään meduusa voi saalistaa tehokkaasti juuri syntyneitä kaloja ja eläinplanktonia. Ihmiselle aine ei ole vaarallista. Lonkerostaan peto siirtää aterian sukurauhastensa keskellä sijaitsevaan suuhun.

Syvyyksien eläjä viettää päivät lähellä pohjaa. Se nousee yleensä merenpinnalle vain elämänsä lopulla.

Sisältö jatkuu mainoksen alla