"Sydäntäni särki, kun huomasin harakan keksineen talipallot."

Tällainen vastaus tuli Helsingin yliopiston tutkijoiden viimevuotisessa linturuokintakyselyssä. Yksi avoimista kysymyksistä käsitteli sitä, miksi vastaaja oli lisännyt tai vähentänyt lintujen ruokintaa.

Lintulauta on arkinen paikka, jossa suomalaiset laittavat linnut arvojärjestykseen. Kyselyvastauksissa näkyy selkeä jaottelu: pikkulinnut ovat hyviä – paitsi ne, jotka häätävät muut laudalta – ja isommat linnut, erityisesti varislinnut, ovat huonoja.

Myös oravat tulevat apajille. Vastaajien suhtautuminen tuohon tuuheahäntäiseen rottaan vaihtelee. Osalle orava on sympaattinen eläin, joka kuuluu talviruokinnan lajikirjoon. Jotkut pitävät sitä öykkärinä ja tuholaisena, jonka pääsy ruokinnalle pitäisi estää.

Sisältö jatkuu mainoksen jälkeen

Ihmisten eläimille asettamat arvojärjestykset eivät jää hiljaiseen tuomitsemiseen tai korottamiseen. Ne vaikuttavat suoraan siihen, miten ja millä lintuja ruokitaan. Ruokkijat valitsevat siemenet ja muut ruoat sen perusteella, mitä ne houkuttavat. Ihmiset rakentavat erilaisia lintulautoja ja ruokintaratkaisuja, jotta herkut päätyisivät oikeiden eläinten suuhun.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Ihmiset näkevät vaivaa linturuokinnan vuoksi, sillä se on heille tärkeää. Monet vastaajat kertoivat menevänsä ruokkimaan lähimetsään tai ruokkivansa lintuja öisin, koska naapureilta tulee vihaista palautetta.

Keskeinen osa arvojärjestystä on oikeudenmukaisuus: Mikä laji ansaitsee ravintoa? Miten se osaa käyttäytyä muita avuntarvitsijoita kohtaan? Lisäksi mahdollinen sotkeminen ja ilkivalta laskee lajin statusta ruokkijan silmissä.

Harakkaa ja talipalloja koskeva vastaus tuo mieleen, miten vain kuudella sanalla voi kertoa kokonaisen tarinan. Urbaanin legendan mukaan Ernest Hemingway olisi kirjoittanut novellin: ”Myytävänä: vauvan kengät, käyttämättömät”.

Vuonna 2006 Ylioppilaslehti keräsi suomalaiskirjailijoilta kuuden sanan kertomuksia. Linturuokintakyselyn vastaaja käytti seitsemän sanaa, mutta tarina on mielestäni väkevä. Se kertoo rakkaudesta luontoon ja halusta huolehtia linnuista, mutta osoittaa, että ihminen häviää aina luonnolle.

Lopputulos on lähes kreikkalaisen tragedian mallinen: kuolevaisen hybristä, eli ylimielisyyttä, seuraa nemesis, jumalaisen koston henki. Missä on lintujen ruokkijan katharsis, puhdistauminen ja voimistuminen? Se voisi löytyä varislintujen hyväksymisestä.

Kreikkalaisten peruja on myös ajatus kiirastulesta. Osa ruokkijoista lienee tuomittu ikuiseen kilpavarusteluun, kun vikkelät oravat vievät linnuille tarkoitetut muonat.

 

Tuomas Aivelo

on ekologian ja evoluutiobiologian tutkijatohtori Helsingin yliopistossa.

Crossroads
Seuraa 
Viestejä16

En eläissäni ole ymmärtänyt näitä ”lintuharrastajia”. Varislinnut ovat pannassa. Kotkia ja haukkoja suojellaan ja ruokitaan. Pienet ja söpöt saavat suojaa ja ruokaa pihoissa.
Taannoin eräs vanhempi mies suuttui kun kerroin tutkimuksesta miksi sinitinttejä kuolee kovilla pakkasilla – talitintit hakkaavat pienemmät kuoliaiksi ja syövät vain aivot.
Minä pidän varislinnuista ja puluista – ja pähkinöitä saavat pihastani syödä niin tiput kuin kurretkin!

Vaikka ehkä itsekin tietämättäni harrastan syrjintää, ainakin tietäen vältän sitä. Pidän kissoista enemmän kuin koirista (yleensä), mutta silti mielestäni koirat ovat oikeutettuja samaan hoitoon ja kodin lämpöön ja auttaisin heitä aivan samoin kuin kissojani. Kaikki koiraihmiset eivät tekisi.

  • ylös 18
  • alas 1
maltsu
Seuraa 
Viestejä930

Lisäksi "lemmikki"eläimien pito pitäisi kieltää, aivan sairasta että ihminen ehdollistaa eläimen lelukseen ja lässyttää sille ja kertoo itselleen tarinaa miten tuo riistetty eläin millä ei ole mitään vaihtoehtoa käyttäytyä luontaisesti "rakastaa" ihmistä.  Häiriintynyttä toimintaa, sitten vielä syötetään toisia eläimiä tälle lelueläimelle ruoaksi ja ollaan eläinten ystävä kybällä koska näin. 

Sisältö jatkuu mainoksen alla