Paras ystävämme toimii lähettinä meidän ja muun luonnon välillä.

Parasta ekologisessa tutkimuksessa on, että se ensin yllättää ja sitten saa ajattelemaan. Usein paljastuu taas yksi ihmisen vaikutus luontoon.

Skotlantilaiset tutkijat selvittivät villieläinten ruokavaliota. He keräsivät petoeläinten ulosteita ja tutkivat geneettisesti, mitä niissä on. Ajatus on simppeli: jos pedon jätökset sisältävät jonkin muun lajin dna:ta, laji kuulunee pedon ruokalistalle.

Yllätys olikin, että ketunkakasta löytyy hyvin paljon koirien dna:ta.

Sisältö jatkuu mainoksen jälkeen

Ketut eivät saalista koiria, joten mistä koiraa on päätynyt ketun ravinnoksi? Vastaus on tietenkin koprofagia, ulosteiden syöminen. Ketut syövät niin paljon koiran ulosteita, että koiran dna:ta löytyy rutkasti vielä ketun omista jätöksistä.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Tämä johtuu koiranmuonasta. Ihmiset ruokkivat koiria ravinteikkaalla ja energiapitoisella ruoalla, mikä tekee koirankakasta himoittua herkkua luonnonvaraisille lajeille.

Eipä yllätä, että koirista voi tehokkaasti levitä tauteja ja loisia luontoon. Onneksi lemmikkihauvat ovat monissa maissa niin hyvin hoidettuja, että riskit ovat pieniä.

Ulosteen sisältämä lajikirjo liikkuu myös luonnosta ihmiseen. Epidemiologisissa tutkimuksissa monien suolistoloisten altistavaksi tekijäksi on todettu koiran omistaminen.

Koira toimii käytännössä lähettinä luonnon ja ihmisen välillä: ympäristössä saattaa elää esimerkiksi kettuja, joiden ulosteista taudit ja loiset leviävät väli-isäntinä toimiviin lajeihin, kuten myyriin. Kun lemmikkikoira sitten löytää myyrän, se saattaa saada tartunnan.

Koira on innokas nuolemaan omistajan suun ympäristöä. Tämä on joillekin taudeille loistava väylä siirtyä ihmiseen.

Jotta satunnaisista luonnosta leviävistä loisista päästään eroon, koiria madotetaan säännöllisesti. Lemmikin terveydestä huolehtiminen suojaa myös ihmisiä.

Koira sitoo luontoa ja ihmistä toisiinsa. Se vie ihmisen vaikutusta luontoon ja toisaalta tuo lähiympäristön lajistoa ihmiseen. Koirien ulosteet rehevöittävät ympäristöä ja voivat paikoitellen jopa uhata suojelualueita. Kaloripommit on hyvä kerätä talteen ja esimerkiksi kompostoida.

Nykyään on tavallista valittaa ihmisen luontokosketuksen puutteesta. Koirien rooli lähettinä ei olekaan pelkästään pahasta. Ihmisillä, joilla on koiria, voi olla monipuolisempi mikrobilajisto kuin muilla.

Tuomas Aivelo
on ekologian ja evoluutiobiologian tutkijatohtori Helsingin yliopistossa.

 

Kolumni on julkaistu Tiede Luonnon numerossa 3/2022.

Sisältö jatkuu mainoksen alla