Miten ihmeessä eläimet löytävät perille pitkillä muuttomatkoillaan ja vaelluksillaan?

Monet muuttolinnut ja vaelluskalat hyödyntävät matkoillaan tarkkaa magneettiaistiaan.

”Mitä suurempi kala on kyseessä, sitä paremmin sen suuntavaisto toimii. Kala muistuttaa itse hieman kompassia, sillä sen pään ja pyrstön välillä on kevyt jännite, joka ohjaa sitä oikeaan suuntaan”, tutkija Ari Saura Luonnonvarakeskuksesta toteaa.

Minkälaista olisi, jos kehon sisällä olisi tarkka kompassi? Ruumiissa magneettiaisti tuntuisi ehkä lievänä kihelmöintinä etelän ja pohjoisen suunnalla, ja niiden mukaisesti tekisi mieli kääntyä.

Sisältö jatkuu mainoksen jälkeen

Linnuilta on löydetty kahdenlaisia magneettiaistimia. Useimmilla muuttajilla on silmässä ainakin verkkokalvon kryptokromipigmenttiä. Se tunnistaa magneettikenttien suunnan. Lisäksi niiden pään alueelta on löydetty magneettikiteitä. Ne reagoivat Maan magneettinapoihin.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Syksyn saapuessa Maan magneettiset voimaviivat alkavat ehkä piirtyä entistä selvemmin muuttolintujen näkökenttään. Rinnassa alkaa tuntua kevyttä kutinaa, joka vetää kohti etelää. Muuttovietin laukaisee päivän lyheneminen, mutta siihen saattaa vaikuttaa myös magneettiaistin vuodenaikaisvaihtelu. 

Voimakas myrsky voi sotkea linnun muuttoreittiä jopa tuhansia kilometrejä. Silloin linnun on kyettävä muuttamaan suuntaansa, jotta se saavuttaa määränpäänsä. Tämä ei vaadi pelkkiä suunnistustaitoja, vaan monimutkaista navigoimista.

Myös joillakin nisäkkäillä näköaisti saattaa muuttua vuodenajan mukaan. Poron näkökyky tarkentuu tuhatkertaiseksi kaamoksessa, totesivat Tromssan ja Lontoon University Collegen yliopistojen tutkijat vuonna 2013.

Vuodenajan vaihtuessa kullankeltainen kesäsilmä muuttuu vähitellen syvänsiniseksi ja pimeänäkö voimistuu merkittävästi. Poro on selvästi sopeutunut elämään pohjoisessa. Se kykenee havaitsemaan lähestyvät pedot tarkasti ja suunnistamaan pimeydessä. Porot erottavat myös ultraviolettivaloa, mikä auttaa niitä näkemään esimerkiksi virtsajälkiä, osia petojen turkista ja jäkälää, joka on niiden pääasiallista ravintoa talvisin. 

 

Lue koko artikkeli Tiede Luonnosta 6/2021.

Sisältö jatkuu mainoksen alla