Kuvat
Getty images
Suurennos havainnollistaa, miksi hirvikärpästä on vaikea irrottaa. Se saa sitkeän otteen suuosillaan ja väkäsillään.
Suurennos havainnollistaa, miksi hirvikärpästä on vaikea irrottaa. Se saa sitkeän otteen suuosillaan ja väkäsillään.

Ihminen on tälle loiselle erehdys. Millä perusteella verenimijä valitsee uhrinsa?

1. Luulee sinua hirveksi

Jokainen metsässä liikkuja on taatusti joutunut poimimaan niskastaan ja hiuksistaan vaikeasti nirhattavia kiusankappaleita. Litteän, karvaisen ja paksujalkaisen pikkuotuksen tunnistaa helposti hirvikärpäseksi eli hirventäikärpäseksi (Lipoptena cervi). Se on Suomessa hirvien yleisin ulkoloinen.

Sutjakka ulkonäkö muuttuu, kun kärpänen lennähtää hirven karvoitukseen ja ryhtyy ruokailemaan. Piskuinen takaruumis pullistuu moninkertaiseksi. Otus alkaa muistuttaa veriaterian nauttinutta puutiaista.

Hirvikärpänen on nirso. Lisääntyäkseen se tarvitsee hirvieläimen verta, muu ei juuri kelpaa. Eläin onkin pulassa, kun se lennähtää ihmisen niskaan, koska luulee häntä hirveksi. Laskeuduttuaan kärpänen pudottaa automaattisesti siipensä. Ilman niitä se ei voi lentää etsimään oikeaa uhria.

Sisältö jatkuu mainoksen jälkeen

Edessä on karu kohtalo. Hirvikärpänen putoaa tai hätistetään ennen pitkää maahan, ja sinne se kuolee. Kyse on kuitenkin hyvin sitkeästä otuksesta. Aikuinen voi pärjätä ilman veriateriaa jopa kuukauden. Metsäretken jälkeen vaatteisiin kaivautuneita hirvikärpäsiä löytyy usein vielä pitkän ajan kuluttua.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

2. Voi imeä ihmisenkin verta

Ihmisten lisäksi hirvikärpänen harhautuu metsässä liikkuviin muihin hirvieläimiin ja jopa koiriin. Se saattaa loisia valkohäntä- ja metsäkauriissa, mutta huonolla menestyksellä.

Väärässä isäntäeläimessä lisääntyminen jää heikonlaiseksi. Hirvikärpäsiä tavataan myös poroista ja niiden villeistä serkuista metsäpeuroista.

Laji on sopeutunut elämään alueilla, joilla merkittävä osa ympäristössä käyskentelevistä nisäkkäistä on hirviä. Siksi se suuntaa luontaisesti lähimpään havaitsemaansa kohteeseen. Hirvien puuttuessa mikä tahansa muukin kelpaa. Varsinkin silloin kun hirvikärpänen on nälkäinen, se tarraa kaikkeen riittävän isoon ja liikkuvaan.

Ihmiseen tai koiraan erehtynyt hirvikärpänen saattaa imeä tipan verta, mutta se ei riitä suvunjatkamiseen.

3. Synnyttää eläviä jälkeläisiä

Kotiuduttuaan hirven turkkiin kärpänen irrottaa siipensä ja käy kiinni. Se lävistää hirven ihon kärsämäisellä suullaan ja imee verta päivittäin. Aikuinen yksilö viihtyy isännässään vähintään yhdeksän kuukautta.

Voimistuttuaan se alkaa etsiä parittelukumppania. Sopiva löytyy läheltä, isännän karvoituksen seasta. Jälkeläinen kehittyy munasta toukaksi naaraan sisällä.

Naaras synnyttää yhden koteloituvan toukan viikossa. Syksyn ja talven aikana se pyöräyttää satoja toukkia, jotka pesiytyvät hirven karvoihin ja putoavat ajan kuluessa maahan. Kesän lopulla toukista kuoriutuu kärpäsiä, jotka alkavat etsiä hirviä – ja veriaterioita.

Ne asettuvat odottamaan uutta isäntää heinien kärkiin ja puiden oksille ja pyrähtävät lentoon havaitessaan sopivan kohteen. Kiertokulku jatkuu.

Jukka Ruukki
on Tiede Luonnon päätoimittaja.

 

Entä voiko hirvikärpänen levittää tauteja, onko karkotteiden tehosta näyttöä ja minkä takia se loisii metsäkauriissa Ruotsissa vaan ei Suomessa? Kaikki 15 mielenkiintoista pointtia hirvikärpäsistä voit lukea Tiede Luonnon numerosta 6/2022 tai digilehdet.fi:stä, jos olet jonkin Sanoman aikakauslehden tilaaja.

Sisältö jatkuu mainoksen alla