Alkukesästä nenä on vielä herkkänä luonnon tuoksuille.

Muistatko vielä ne lapsuuden pitkät ja lämpimät kesät? Päivät tuntuivat lähes ikuisilta, ja aina löytyi jotain kivaa tekemistä. Elämä oli pelkkää auringonpaistetta ja mansikkamaitoa.

Alkusuven vehreyden ja raukean joutilaisuuden keskellä koetan aina silloin tällöin palata vuosikymmenten taa ja saavuttaa edes palasen lapsuuden kesien tunnelmasta. Joskus aikamatka onnistuu, joskus ei.

Monesti muisto tulvahtaa mieleen jostain tuoksusta. Avotulella paistetuista räiskäleistä on jäänyt minulle hajujälki jonnekin aivojen sopukoihin. Aina kun sieraimiin leijuu tuttu lapsuuden kesien aromi, näen sieluni silmin mummon ojentamassa lautasellisen höyryäviä lettuja tuoreiden marjojen kera. Ah sitä auvoista oloa!

Sisältö jatkuu mainoksen jälkeen

Hajuilla ja tuoksuilla on poikkeuksellisen läheinen suhde tunteisiimme ja muistoihimme. Tutkimuksissa on huomattu, että tuoksut herättävät enemmän, syvempää ja myönteisempää menneiden muistelua kuin kuvat, sanat tai musiikki.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Selitys löytyy ihmisen biologiasta. Nenän hajuhermoista on suora yhteys tunteita työstävään aivojen mantelitumakkeeseen. Tumakkeesta on puolestaan linkki hippokampukseen, joka osallistuu oppimiseen ja muistiin painamiseen.

Joka kerta haistaessamme herkistyvät samalla aivojen tunne- ja muistipiirit. Millään muulla aistilla ei ole näin suoraa kytköstä aivojen alkukantaisimpaan osaan, limbiseen järjestelmään.

Nyt on hyvä aika verestää vanhoja tuoksumuistoja ja luoda uusia. Alkukesästä nenä on vielä herkkänä luonnon ja suven tuoksuille, joihin se sittemmin tottuu.

Kiihkeän kasvukauden aikana luontoon putkahtaa joka päivä uusia huumaavia tuoksuja. Ensin aloittaa tuomi, sitten spurttaa kukkaan syreeni ja pian jo kaikki muutkin kynnelle kykenevät. Ei tarvitse mennä kotipihaa tai puistoa pidemmälle. Vastaleikatun nurmen vihreän raikkaat aromit hivelevät nenää ja mieltä.

Oma suosikkini on havumetsä lämpimän sateen jälkeen. Kesäauringon paahtama mättäikkö, havunneulaset ja mustikanvarvut pullistelevat voimakastuoksuisia haihtuvia öljyjä ja muita yhdisteitä. Kun vesi osuu aluskasvillisuuteen ja maahan, se höyrystyy ja nostaa kasvien yhdisteet mukanaan ilmaan. Nenä aistii aromaattisen vesihöyryseoksen. Sateen luomaa tuoksua on vaikea sanoin kuvata. Se huumaa!

Toivotan elämyksellistä kesää kaikille Tiede Luonnon lukijoille! 

Sisältö jatkuu mainoksen alla