Varmasti ydinperhe. Kuva: Getty Images
Varmasti ydinperhe. Kuva: Getty Images

Jotkin ottavat uuden puolison mutteivät tämän jälkeläisiä.

Uusperheestä voidaan puhua vain lajeilla, jotka muodostavat pidempiä kuin yhden lisääntymiskauden kestäviä parisidoksia.

Vaikka tällaiset yksiavioiset lajit ovat harvinaisia, niitä esiintyy monissa eläinryhmissä niveljalkaisista ja kaloista matelijoihin, lintuihin ja nisäkkäisiin.

Nisäkkäistä yksiavioisimpia lienee preeriamyyrä, peltomyyrän amerikkalainen sukulainen. Preeriamyyräuros puolustaa puolisoaan, pesäänsä ja poikasia, joita se myös lämmittää. Jos puoliso kuolee, preeriamyyrä ei tiettävästi huoli uutta.

Sisältö jatkuu mainoksen jälkeen

Suomen nisäkäslajeista yksiavioisia ovat ainakin sudet ja majavat. Susien tiedetään perustavan myös uusia perheitä puolison kuoltua.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Kotoisista linnuistamme elinikäisiä liittoja muodostavat muun muassa korppi, kurki, hanhi ja joutsen. Ainakin joutsenet ja hanhet saattavat myös pariutua uudelleen, jos puoliso kuolee.

Eläinten avioerotkaan eivät ole täysin tuntemattomia.

Esimerkiksi sinijalkasuulien avioerot ja niiden jälkeiset uudet liitot ovat jopa varsin yleisiä. Tosin poikaset ovat ennen uutta liittoa jo itsenäistyneet.

Sellaisia uusperheitä, joissa olisi puolisoiden jälkeläisiä edellisistä liitoista kuten ihmisillä, en ole muilta lajeilta löytänyt.

 

Vastaajana

Jussi Viitala, biologi, tietokirjailija.

Julkaistu Tiede-lehdessä 1/2019

Minijehova
Seuraa 
Viestejä18484

Käyttäjä4499 kirjoitti:
Ihmisissä on se ero verrattuna eläimiin, että jälkeläisistä huolehditaan tavattoman kauan... siinä missä eläimillä on yleensä vahva kiima kerran vuodessa, ja jälkeläiset hoidetaan lisääntymiskauden puitteissa, ihmisellä on lievempi kiima kerran kuukaudessa (jos ollenkaan), samalla kun lapsesta on jo lain mukaan huolehdittava 18 vuotta. Ihmisaivojen kehitys vaatii vuosien panostuksen. Kiintymys/rakkaus  takaa huolehtimisen jatkuvuuden, aivan kuten eläimilläkin.

Johtuen ihmisen kehityksen pitkäkestoisuudesta, uudelleen pariutuvat ihmiset eivät voi vaatia, että perheestä jätettäisiin toisen lapset pois; paitsi jos he saavat järjestettyä asiat esim. siten, että  kumppanin lasten huoltajuus siirtyy pääasiallisesti heidän toiselle vanhemmalleen. Eiköhän suurin osa kuitenkin rakasta kumppaninsa lapsia, joista tulee avioliiton myötä aina jossain määrin omia, ellei muutenkin. Jos molemmilla aikuisilla on lapsia, uudet sisarukset saavat ehkä seuraa toisistaan, mikä voi jopa helpottaa perheen toimivuutta - jos se edes on mikään kriteeri. Mukavuushan on sivuseikka, käytännön sanelee velvollisuus. Kun mukavuus sopii velvollisuuksiin, syntyy uusperhe.

Eläimet ei monesti vaadi että lapset jätetään pois, vaan ne tappavat ne. Myös ihmiset tekevät joskus samaa, mutta sitten iskee väliin poliisivaltio ja jakaa kovia tuomioita luonnollisuudesta.  =D

Vähän huonosti otettiin perhelaumoissa eläviin kantaa. Esimerkiksi norsut ottaisi äidin lapsensa kanssa laumaansa lähes varmasti. Myös bonobojen ja delfiinien kohdalla pitäisi tutkia enemmän ennen lausumista.

Luulen että vastaaja käsitti kysymyksen koskevan vain pysyvästi pariutuvia eläimiä, joihin ihminen ei edes kuulu. Ihmistä kuvaa sarjamonogamia parhaiten ja siihen suorastaan kuuluu uusioperheet.

MJ

Käyttäjä4499
Seuraa 
Viestejä8087

Ihmisissä on se ero verrattuna eläimiin, että jälkeläisistä huolehditaan tavattoman kauan... siinä missä eläimillä on yleensä vahva kiima kerran vuodessa, ja jälkeläiset hoidetaan lisääntymiskauden puitteissa, ihmisellä on lievempi kiima kerran kuukaudessa (jos ollenkaan), samalla kun lapsesta on jo lain mukaan huolehdittava 18 vuotta. Ihmisaivojen kehitys vaatii vuosien panostuksen. Kiintymys/rakkaus  takaa huolehtimisen jatkuvuuden, aivan kuten eläimilläkin.

Johtuen ihmisen kehityksen pitkäkestoisuudesta, uudelleen pariutuvat ihmiset eivät voi vaatia, että perheestä jätettäisiin toisen lapset pois; paitsi jos he saavat järjestettyä asiat esim. siten, että  kumppanin lasten huoltajuus siirtyy pääasiallisesti heidän toiselle vanhemmalleen. Eiköhän suurin osa kuitenkin rakasta kumppaninsa lapsia, joista tulee avioliiton myötä aina jossain määrin omia, ellei muutenkin. Jos molemmilla aikuisilla on lapsia, uudet sisarukset saavat ehkä seuraa toisistaan, mikä voi jopa helpottaa perheen toimivuutta - jos se edes on mikään kriteeri. Mukavuushan on sivuseikka, käytännön sanelee velvollisuus. Kun mukavuus sopii velvollisuuksiin, syntyy uusperhe.

Sisältö jatkuu mainoksen alla