Lumikko on viisaimmillaan aikuisuuden kynnyksellä. Kuva: Pekka Kotkatniemi / Vastavalo       irta / Vastavalo
Lumikko on viisaimmillaan aikuisuuden kynnyksellä. Kuva: Pekka Kotkatniemi / Vastavalo irta / Vastavalo

Kovan ajan varalle kannattaa pienentää etenkin aivoja, elimistön energiasyöppöä.

Monet eläimet hankkivat talven varalle ravintoa joko omaan kehoonsa tai ruokakätköihinsä. Karhut ja siilit keräävät rasvavarastoja ja kömpivät talviunilleen sangen pulskassa kunnossa. Jyrsijät jemmaavat ruokaa piiloihinsa pitkin syksyä ja täyttävät sillä ainakin osan talven ravinnontarpeestaan.

Päästäiselle kumpikaan vaihtoehto ei sovi. Pienen eläimen elimistö palaa niin kirkkaalla liekillä, että sen on juostava koko ajan ravinnonhaussa. Se tarvitsee ruokaa vähintään oman painonsa verran päivässä. 

Rasvavarastojen keruu ei käy, koska päästäisen on kesälläkin melkein mahdotonta syödä enemmän kuin kuluttaa. Lajin ravinto – hyönteiset ja madot – ei säily varastoituna.

Sisältö jatkuu mainoksen jälkeen

Päästäisen on kuitenkin selvittävä talvesta, vaikka evästä löytyy silloin huonommin ja korkean ruumiinlämmön ylläpitäminen kuluttaa vielä enemmän energiaa kuin kesäaikaan. Sillä on omalaatuinen tapa valmistautua: kutistuminen.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Metsäpäästäinen on metsämyyrän ohella Suomen yleisin nisäkäs. Sen kyky kutistua talvella on tunnettu jo pitkään. Otus ei ole talvella pelkästään laihempi, vaan sillä esiintyy aitoa käänteistä kasvua. Kallo kutistuu ja litistyy, aivojen paino laskee noin neljänneksellä, selkäranka lyhenee ja sisäelimet pienenevät.

 Erityisesti aivot ovat valtava energiasyöppö, joten säästö on merkittävä.

Viime vuosina ryhmä saksalaistutkijoita on alkanut selvittää talvisen kutistumisen saloja pintaa syvemmältä. He ovat saaneet selville, ettei se ole ainoastaan metsäpäästäisen erikoisuus. Ainakin vesipäästäinen ja pikkuruinen vaivaispäästäinen pystyvät vastaavaan temppuun.

Naaraiden aivot jäävät pysyvästi pieniksi

Vielä jännittävämpää on, että saman taidon on kehittänyt itsenäisesti toinenkin ryhmä pieniä, kiivaalla tahdilla eläviä pohjolan nisäkkäitä, eli kärppä ja lumikko.

Nuorten lumikkojen aivot ovat suurimmillaan niiden elämän ensimmäisenä syksynä. Talven tullen ne kutistuvat tuntuvasti.

Uroksilla aivot kasvavat taas seuraavana keväänä, mutta eivät takaisin alkuperäisiin mittoihinsa. Naaraiden aivot jäävät pysyvästi pieniin talvimittoihinsa.

Vielä ei tiedetä, vaikuttaako aivojen kutistuminen lumikkojen tai päästäisten älykkyyteen, mutta näin todennäköisesti käy. 

Tarkemmin ajatellen on järkevää, että nuoret lumikot ovat viisaimmillaan syksyllä. Silloin ne itsenäistyvät, oppivat saalistustaidot ja etsivät oman elinpiirin. 

Talvi on sekä näätäeläimille että päästäisille verraten tylsää aikaa: ruokaa täytyy löytää, mutta muuten ainoa tavoite on säästää energiaa.

Kevään lisääntymisriennoissa aivoista olisi jälleen apua. Uroslumikoilla resurssit riittävät aivojen koon osittaiseen palauttamiseen, mutta naarailla tämä olisi suoraan pois poikasiin käytettävistä voimavaroista, joten aivot jäävät tärkeysjärjestyksessä toiseksi.

Lumikot eivät siis ole enää koskaan yhtä fiksuja kuin aikuisuuden kynnyksellä. Samaahan sanotaan joskus lukiolaisista. 

Tiede Luonto -lehdessä 6/2020 Maija Karala kertoo lisää siitä, millä keinoilla eläimet pärjäävät Suomen talvessa. 
Torpedo
Seuraa 
Viestejä19

Nuorten lumikkojen aivot ovat suurimmillaan niiden elämän ensimmäisenä syksynä. Talven tullen ne kutistuvat tuntuvasti.

Uroksilla aivot kasvavat taas seuraavana keväänä, mutta eivät takaisin alkuperäisiin mittoihinsa. Naaraiden aivot jäävät pysyvästi pieniin talvimittoihinsa.

Vielä ei tiedetä, vaikuttaako aivojen kutistuminen lumikkojen tai päästäisten älykkyyteen, mutta näin todennäköisesti käy. 

Joskus tuntuu, että joidenkin näätämäisimpien ihmistenkin kohdalla käy samoin.

Sisältö jatkuu mainoksen alla