Hirvi herättää useimmissa ihmisissä jonkinlaista alkukantaista ihailua. Joku näkee hirvessä rumuutta, joku kirveellä veistettyä karua kauneutta. Kuva Juho Rahkonen
Hirvi herättää useimmissa ihmisissä jonkinlaista alkukantaista ihailua. Joku näkee hirvessä rumuutta, joku kirveellä veistettyä karua kauneutta. Kuva Juho Rahkonen

Iso ja leveä lerpputurpa on pätevä työkalu oksien hamuamiseen ja haistamiseen, ja sukeltaessakin siitä on hyötyä.

Hirvi on Suomen nisäkkäistä suurin. Täysikasvuinen uros saattaa painaa jopa 700 kiloa, pienen henkilöauton verran. Naaras yltää enintään 500 kiloon. Sirompiin sukulaisiinsa poroon ja kauriiseen verrattuna hirvi vaikuttaa melkeinpä esihistorialliselta hirviöltä.

Se näyttää metsäiseen maastoon turhan raskastekoiselta ja kömpelöltä, evoluution koekappaleelta.

”Kauniiksi ei tätä riippuvahuulista, pitkäkoipista eläintä suinkaan voi sanoa, mutta sen valtavaan kokoon ja karkeapiirteiseen, kesyttömään ulkonäköön liittyy alkuperäisyydellään tenhoavaa voimaa, joka ei voi olla syvästi vaikuttamatta katsojaan”, kuvailee biologi Pekka Nuorteva Suomen eläinkuvasto -kirjassa.

Sisältö jatkuu mainoksen jälkeen

Hirven rakenne on omalaatuinen. Ruumis on kokoon nähden lyhyt. Etupää on varsinkin uroksilla tynnyrimäisen tukeva, suorastaan massiivinen. Jalat ovat pitkät, takajalat selvästi etummaisia lyhyemmät. Siksi hirvi seisoo huomattavan etukorkeassa asennossa. Säkäkorkeutta riittää parin metrin molemmin puolin, naaras on jonkin verran urosta matalampi.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Ulkomuoto on sopeuma pohjoisen havumetsävyöhykkeen oloihin. Puiseva talviravinto, ankarat sääolot ja petopaine pistävät eläimen kuin eläimen lujille.

Pitkän ja kylmän talven aikana on eduksi olla iso. Kookas eläin pystyy säilyttämään kylmässä ruumiinlämpönsä tehokkaasti. Mitä suurempi koko, sitä pienempi on lämpöä haihduttava pinta-ala suhteessa eläimen tilavuuteen.

Liki kymmenen sentin paksuinen talviturkki pitää huolen siitä, etteivät pakkanen ja viima pääse puremaan, kun hirvi makoilee lumikuopan suojissa. Pitkien ja vahvojen jalkojensa avulla se pystyy vaivatta talsimaan niin syvässä lumessa, soilla kuin ryteiköissä.

Sanonta juoksee kuin hirvi ei olekaan liioittelua. Liikkuminen on raskastekoiselle eläimelle yllättävän sulavaa. Hirvi juoksee turhia ryskäämättä aivan kuin keinuen kevein ja korkein askelin. Kun sonni pyyhältää läpi tiheikön, kuuluu vain jatkuva kalke sarvien hakatessa runkoihin.

Pitkillä koivilla pääsee todella lujaa. Aukean yli täyttä laukkaa pakeneva hirvi saattaa yltää lähes 60 kilometrin tuntinopeuteen.

Leveä lerpputurpa on työkalu vailla vertaa. Sillä on hyvä hamuta makoisia lehtiä taimikon latvuksista tai kurottaa vesikasveja suolampareen pohjasta.

Turpavärkin suuruudesta ja leveydestä on muutakin etua. Pitkissä sieraimissa ja nenäonteloissa on enemmän aistinpintaa, eli hajuepiteeliä ja hajureseptoreita, kuin millään muulla hirvieläimellä. Hajuaisti on jopa satoja kertoja herkempi kuin ihmisellä, ja se on hirvelle vähintään yhtä tärkeä kuin kuulo.

Nenäonteloista löytyy aistimusta tehostava lisälaite. Kieli kerää ilmasta hajumolekyylejä ja kuljettaa ne kitalaessa sijaitsevaan Jacobsonin elimeen. Sillä hirvi haistaa heikotkin tuoksut, jotka tulevat lähiseudun pedoista, ihmisistä ja erityisesti kiima-aikana muista hirvistä. Pitkät sieraimet sijaitsevat etäällä toisistaan, turvan molemmin puolin. Hirvi pystyy suuntaamaan sieraimensa ja paikantamaan paremmin, mistä päin lemu leijuu.

Hirvi osaa sulkea sieraimensa veden alla toisin kuin ihmiset, hevoset, koirat ja muut hirvieläimet. Veden ja ilman paineet panevat sieraimet kiinni, kun eläin painaa päänsä veteen. Sopeuma todennäköisesti selittää sen, miksi hirvellä on niin äärimmilleen venytetty turpa.

Ominaisuudesta on apua alkukesästä, kun hirvi sukeltaa ruoakseen vesikasveja. Hirvi saattaa painua upoksiin monen metrin syvyiseen veteen hamutessaan herkullisia lumpeita ja ulpukoita. Se pysyy sukelluksissa jopa toista minuuttia.

Taito on hyödyksi uintireissuilla. Hirvi on tarvittaessa taitava uimari ja pystyy ylittämään kilometrien pituisen järvenselän.

Silmät ovat suuret ja näkökenttä laaja, mutta näkö huono. Hirvi ei huomaa kannon nokassa istuvaa ihmistä edes kymmenen metrin päästä, kunhan tämä malttaa kököttää hiljaa.

Vaikka näkö ei ole hirven paras avu, liikkeeseen se reagoi herkästi. Eläin tekee äkkiä U-käännöksen, jos se huomaa edessään jotain epäilyttävää.

Kirjoittaja on Tiede Luonto -lehden päätoimittaja.
Tiede Luonto -lehdessä 5/2020 hän kertoo laajassa kirjoituksessaan muun muassa, millaista on hirven elämä kiima-aikaan syksyllä.
Homer_Backland
Seuraa 
Viestejä12036

Hirvi on myyttinen näky juostessaan 60 km/t kangasmetsässä.

“Before you diagnose yourself with depression or low self-esteem, first make sure that you are not, in fact, just surrounded by assholes.”
— William Gibson

Sisältö jatkuu mainoksen alla