Talvipuku maastouttaa riekon hankimaisemaan, mutta jos lumet sulavat varhain, valkoisuus paistaa kuin ruokamainos petoeläimille.

Paljasta maata vasten talviasuiset riekot ovat turhan helppoja saaliita etenkin kanahaukoille.

Kevään lämpö voi päästä yllättämään, koska höyhenten vaihtoa säätelee lähinnä valon määrä. Erityisesti vähälumisten huhtikuiden vuosina Suomen keski- ja eteläosien riekkokanta kutistuu pieneksi, kertovat Luonnonvarakeskuksen ja Itä-Suomen yliopiston tutkijat Scientific Reports -lehdessä. Jokainen lumeton huhtikuun päivä niistää kannasta keskimäärin kolme prosenttia.

Tulos oli odotettu, koska jo 1930-luvulla eteläisen Suomen riekkojen havaittiin vähenevän lämpimimpinä vuosina. Vasta nyt kuitenkin osoitettiin, että lumikadon vaikutukset kiusaavat riekkoja silloinkin, kun niitä ei metsästetä liikaa eikä niiden elinympäristöjä hävitetä.

Sisältö jatkuu mainoksen jälkeen

Yksittäiset vähälumiset vuodet eivät riitä romahduttamaan kantaa pysyvästi, mutta keväät ovat keskimäärinkin aikaistumassa. Ilmeisesti juuri siksi metsiemme riekkomäärät ovat viime vuosikymmeninä jatkaneet hupenemistaan.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Riekko elpyisi, jollei lämpenisi

On kohtalon ivaa, että ilmastonmuutos iskee Keski- ja Etelä-Suomen riekkoihin juuri, kun niiden muut uhat on saatu väistymään ja 1960-luvulta saakka kutistunut kanta voisi päästä elpymään.

Elinympäristöjen supistuminen kiusasi riekkoja 1950-luvulta 1980-luvulle. Soita ojitettiin ja metsitettiin, mikä ajoi suonreunamiin erikoistuneita lintuja ahtaalle. Sitten suoluonnon hupenemiseen havahduttiin.

1990-luvulla kuivausalan laajentaminen lopetettiin käytännöllisesti katsoen kokonaan, ja suoalueita on jopa entistetty. Metsästyskin on vähitellen jäänyt niin vähäiseksi, ettei se ainakaan vuosikymmeneen ole hetkauttanut Keski- ja Etelä-Suomen riekkomääriä. Tätä nykyä vaikuttaa kuitenkin siltä, etteivät perinteiset suojelukeinot enää takaa riekolle valoisaa tulevaisuutta. Jotta lintu ehtisi sopeutua hiipivään lumikatoon, pitäisi onnistua suojelemaan ilmastoa liian nopealta lämpenemiseltä.

Ei lumiajan pituus tai lyhyys sinänsä mitään merkitse, talvehtiminen on aina rankkaa ja talvelle luonteenomainen huono ravintotilanne tappaa aina osan  porukasta. Ongelmia tuottavat suuret vaihtelut olivatpa ne pitkän tai lyhyen lumiajan puolelle. Suuret vaihtelut ovat meidän ilmastovyöhykkeemme vakiintunut ominaisuus.

Sisältö jatkuu mainoksen alla