Kuvat
Petri Rotsten

Laitumelle lasketut lehmät riemuitsevat — koska ne pääsevät niin harvoin ulos.

"Jos eläin näyttää videossa söpöltä, se luultavasti kärsii”, kokenut kollega kerran valisti. Internet on täynnä videoita, jossa eläimet vaikuttavat suloisilta. Todellisuus on jotain muuta.

Hidaslori on yksi lajeista, joka on videolla soma mutta oikeasti kauhusta kankea. Kun ihminen kutittaa loria, se nostaa kädet pystyyn ja tuntuu vihjaavan, että se haluaisi kutistusta. Kyse on kuitenkin saaliseläimen hätääntyneestä reaktiosta, jolla se yrittää hämmentää saalistajaa.

Ihmiset eivät yleensä ole taitavia lukemaan eläinten tunteita ja tunnistamaan eri lajien käyttäytymispiirteitä.

Sisältö jatkuu mainoksen jälkeen

Muutama vuosi sitten internetissä kiersi viraalivideo pakaranasta ”pesemässä itseään suihkussa”. Eteläamerikkalainen jyrsijä seisoi suihkun alla ja hieroi vartalostaan saippuaa. Syntyi siis mielikuva, että jyrsijä pesi itseään.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Gizmodon toimittaja soitti minulle, koska hän epäili, ettei söpöltä näyttävä video ehkä olekaan niin söpö. Vahvistin hänen käsityksensä: pakaranat eivät luonnostaan käytä saippuaa, vaan jyrsijä on jotenkin liannut itsensä saippualla – tai huonoimmassa tapauksessa joku on ottanut eläimen kiinni ja hieronut siihen saippuaa. Saippua poistaa pakaranan turkkia suojaavaa rasvaa, joten se voi olla vaarallista.

Laitumelle kirmaava lehmä on suomalainen versio hellyttävästä kärsimysvideosta. Mikä voisikaan olla riemuisampi kevään merkki kuin hullaantuneena poukkoilevat lehmät!

Tällaiset lehmät ovat hauskaa seurattavaa, koska ne ovat oikeasti iloisia, toisin kuin esimerkiksi hidaslori. Kolikolla on kääntöpuolensa: lehmät iloitsevat laitumelle päästessään, koska ne viettävät suurimman osan vuodesta sisätiloissa. Joitain vuosia vanhojen tilastojen mukaan harvempi kuin joka kymmenes suomalaistila päästää lypsylehmänsä ulkoilemaan ympäri vuoden.

Maitoteollisuuden kannattaa tietenkin markkinoida lypsylehmiä iloisina ja hyvinvoivina. Monet toimijat järjestävätkin laitumellelaskuja, joissa yleisö pääsee näkemään ilakoivia lehmiä. Näissä käytetään hävyttömästi hyödyksi lehmän iloa siitä, ettei se ole enää sisätilan vanki.

Tämän kesän lukijahaaste voisikin olla löytää iloinen eläin. Omasta lemmikistä pystynee helpostikin tunnistamaan ilon piirteet: koira heiluttaa häntäänsä, rotta hyppii ilosta ja papukaija vislailee.

Villieläimistä iloa voi olla vaikeampi löytää, koska ne harvoin leikkivät ihmisen nähden. Ehkäpä nahistelevat oravanpoikaset tuovat pihapiiriin eläinten riemua.

 

Tuomas Aivelo
on ekologian ja evoluutiobiologian tutkijatohtori Helsingin yliopistossa.

 

Kolumni on julkaistu Tiede Luonnossa 4/2022.

Sisältö jatkuu mainoksen alla