Lue hirvisonnien muhkeista sarvista, lepuuta mieltäsi Lestijoen kuohuissa ja tutustu toimittajan talon alle muuttaneeseen raitakuonojen sukuun.

Uusi Tiede Luonto sukeltaa tunneliverkostoon vanhan huvilan alapuolelle. Mitä tehdä, kun mäyräklaani yhä vain laajentaa vuosisataista pesäverkostoaan talon kivijalan alla? Toimittaja Tuomas Manninen joutui pohtimaan ongelmaa tosissaan.

"Perimme paitsi ison talon ja valkoselkätikkalepikoksi villiintyneen puutarhan, myös talon ja puutarhan kaikki alustalaiset: lupiinit, hirsijumit, kuolemankellot, räkättirastaiden pesät yläparvekkeilla, harmaasiepon pesän keittiökuistilla, venevajan haarapääskyt ja västäräkit ja tuvassa vilistävät myyrät.

Ja kuten kävi pian ilmi, mäyrät. En ole ikinä mitannut enkä punninnut mäyrää, mutta sen kerrotaan olevan mahtavimmillaan metrin pituinen ja voivan painaa parikymmentä kiloa. Se on näätäeläinten jättiläinen.

Sisältö jatkuu mainoksen jälkeen

Joskus mäyrä tulee illan suulla vastaan saunapolulla, kuono maassa, selvästi ihan omissa ajatuksissaan, jotka todennäköisesti sisältävät kastematoja, kovakuoriaisia ja kasvien juuria. Arjen kulinarismia.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Mäyrä saattaa mennä ohi jalan vierestä, mikä oli hiukan pelottavaa, koska eläin on tosiaan aika iso. Siksikin on huvittavaa, kun moni tuttu sanoo myyrä, kun tarkoittaa mäyrä. Jos mäyrä hoksasaa ihmisen, se laukkaa karkuun niin että polku tömisee, varvikot kahisevat ja risut risahtelevat."

Luolaston pimennosta matkustamme avarille soille, ikijään peittämien suopalsojen maailmaan ja sieltä Lestijoelle. Mikä alku joella onkaan! Sitä pitkin sukelletaan heti täydelliseen satumetsään. Isot muurahaiskeot vartioivat pohjoista rantaa, koivut kaartuvat veden ylle ja linnut visertävät. Virta vie melojan matkalle, jonka ei toivoisi päättyvän.

Tunnelmallinen metsätaival vaihtuu avoimempaan ympäristöön, joka pikkuhiljaa soistuu. Siniset neidonkorennot lepattavat ruovikkorannoilla, ja suon tuoksut leijailevat matkaajan nenään. Tiesitkö, että soiden ikijäiset kumpareet, palsat, ovat sulamassa? Toimittaja Vesa Luhta teki poikansa kanssa haikean matkan pohjoisen suomaisemaan.

Suolta on vain muutama siivenisku havumetsien peittämälle taigalle. Taigan hurmurit ovat sitkeitä pohjoisen lintuja. joista osa suhtautuu varsin  luottavaisesti ihmisiin. Erityisesti lapintiainen on rohkeudessaan ainutlaatuinen. Mikään muu lintu ei tuosta vain istu päälaellesi kesken kävelyn kaukana ruokintapaikasta.

Uudessa numerossa tutustumme myös syksyn viimeisten perhosten tanssiin, sienimetsän herkkuihin, eläinten ihmeelliseen suunnistusvaistoon ja myrskybongaukseen.

Kauniita syyspäiviä, Tiede Luonnon lukija!

Sisältö jatkuu mainoksen alla