Syksy saa hirvien hormonit hyrräämään. Kuva Juho Rahkonen
Syksy saa hirvien hormonit hyrräämään. Kuva Juho Rahkonen

Kutsuessasi sarvipäätä nosta kämmenet kupiksi suun eteen, paina sieraimia etusormilla ja päästä ilmoille aneleva ujellus: Uah. Uuuuuuuuuuuuuah.

Suomen metsissä jolkottelee yli satatuhatta hirveä, mutta niitä ei juuri koskaan näe. Miksi? Koska hirvet viettävät isosta koostaan huolimatta hyvin piilottelevaa elämää.

Paitsi juuri nyt. Syyskuussa niillä on haku päällä. Urokset kiertelevät levottomina ja hakevat seurakseen kiimaisia naaraita.

Metsä on täynnä ääntä ja elämänhalua. Suuret sonnit mörähtelevät kilpakosijoille ja naaraat päästelevät nenä-äänisiä kiimakutsuja. Lajitoveri kuulee ne sopivalla säällä kilometrien päähän ja saapuu paikalle tunnistamaan äänen lähteen.

Sisältö jatkuu mainoksen jälkeen

Nyt onkin paras hetki mennä metsään, jos haluaa päästä seuraamaan hirvien parinhakupuuhia ja nähdä edes vilauksen komeasta sarvipäästä. Varsinkin tuulettomina aamuina ja iltoina kuulee urosten öhkimistä, kun ne kutsuvat naaraita luokseen.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Luonnonnäytelmään saa pari pykälää lisää jännitystä, jos opettelee hirvien kielen. Sonnin voi houkutella lähietäisyydelle. Apuvälineitä ei tarvita, omat työkalut riittävät. Nosta kämmenet kupiksi suun eteen, paina sieraimia etusormilla ja päästä ilmoille nasaali, aneleva ujellus: Uah. Uuuuuuuuuuuuuah. Uah. Uah! Ääni on sama, jolla naaras viestittää sonneille kiimastaan.

Parhaimmillaan houkuttelu toimii kuin häkä. Jos ääni on yhtään uskottava ja alueella liikkuu uros, se yleensä vastaa kutsuun. Varsinkin nuoret sonnit ovat uteliaita.

Konstia käyttävät monet luontokuvaajat. Taitava ja hyvin naamioitunut hirvikuiskaaja voi saada huijattua eläimen vain muutamien metrien päähän.

Matkiminen ei kuitenkaan ole ihan helppoa. Aivan kuten muissakin asioissa, harjoitus tekee mestarin.

Omat ensimmäiset kokeiluni olivat aikamoista räpellystä. Ääni kuulosti enemmän kissan naukaisulta kuin kiimaisen naaraan kutsuhuudolta.

Yhden syksyn intensiivinen opiskelu kannatti. Eräänä kuulaana syysaamuna naukuminen tuotti tulosta. Komea uroshirvi tuli näkyviini pienen hakkuuaukon laidalle kahtena peräkkäisenä päivänä. Ensin varoen, lopulta intoa puhkuen. En unohda kokemusta koskaan.

Netti on täynnä hyvää opiskelumateriaalia. Harjoitella voi vaikka suihkussa tai vessassa – perhesovun säilyttämiseksi. Niin tein minäkin.

Parhaita aikoja houkutteluun ovat varhaiset aamut ja myöhäiset illat. Otollisin sää on tyyni ja viileä. Kannattaa asettua tuulen alle, jottei sulho haista petosta.

Lykkyä harjoituksiin!

Kirjoittaja on Tiede Luonto -lehden päätoimittaja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla