Metsokukko pärjää puoli vuotta männynneulasilla. Kuva: Shutterstock
Metsokukko pärjää puoli vuotta männynneulasilla. Kuva: Shutterstock

Lumettomuus tuottaa hankaluuksia pohjolan eläimille. Se pakottaa metson yöpymään puussa, jossa on kylmempää kuin kiepissä.

Yöllä on tupruttanut senttikaupalla höyhenenkevyttä pakkaslunta. Sitä on melkein polveen asti, kun lähden lykkimään lähimetsään umpihankeen. 

Yhtään eläintä ei näy, ei edes pikkulintua. Missä mahtavat piileskellä?

Samassa edessäni pölähtää lumisuihku. Musta lintu ampaisee hurjaan pakolentoon. Iso ukkometso ei taakseen katsele. Se kiihdyttää satakunta metriä suoraan ja kaartaa mäennyppylän taakse. Hiihtelen linnun pakopaikalle. Lumessa näkyy pyöreä kuoppa, metson kieppi, jonne lintu on pudottautunut lennosta yöpymään. Lumipeitto lämmittää ja suojaa sitä pedoilta. 

Sisältö jatkuu mainoksen jälkeen

Kanalinnut viettävät pääosan talvesta kiepissä lumen alla. Kylmimpänä aikana hanki on lintujen koti yöt ja melkein päivätkin. 

Sisältö jatkuu mainoksen alla

On ihme, että kuusikiloinen metso säilyy hengissä puoli vuotta pihkaneulasia popsimalla. Ilman kieppiä se olisi tuhoon tuomittu. Miten sille käy, kun vähälumiset talvet yleistyvät?

Ennusteiden mukaan nykyisestä lumipeitteestä katoaa puolet vuosisadan puoliväliin mennessä. Ilmastonmuutos uhkaa viedä tavalliset talvet tykkänään Etelä-Suomesta. Valtaväri vaihtuu monin paikoin mustaksi. Lumipeite jää ohuemmaksi, ja valkea vuodenaika lyhenee. Suurimmat muutokset koetaan etelässä ja lounaassa: lumisateet vähenevät ja satanut lumi sulaa nopeammin, koska lämpötila kipuaa useammin plussalle.

Monille kasveille ja eläimille voi tulla tukalat oltavat. Mustikka tuhoutuu helposti, jos se joutuu värjöttelemään paljaana. Metsäjäniksen valkoinen talvitakki on loistava suojaväri lumisessa luonnossa. Kun maa on musta, valkoinen pitkäkorva ei enää pysty piiloutumaan pedoilta. Maakotka näkee sen kilometrien päähän. 

Jänikselle on toki jotain hyötyäkin vähälumisesta ja leudosta talvesta. Sille on tarjolla entistä enemmän ruokaa ja sen lisääntymiskausi pitenee.

 Kanalinnut ovat sopeutuneet nukkumaan hangen sisällä, ja ne joutuvat etsimään uusia leposijoja. Ne siirtyvät yöpymään puihin ja kuusen alaoksien muodostamiin majoihin. Tuollaiset paikat eivät ole parhaita mahdollisia. Kiepissä olisi lämmin, oksalla metsoon iskee pakkanen. Kylmä lisää linnun ravinnontarvetta ja altistaa saalistajille.

Muutokseen on pakko sopeutua, jos siitä aikoo selvitä. Metso ja muukin Suomen luonto on vuosituhansia selvinnyt arktisissa oloissa – ja selviää vastakin, vaikka koville se ottaa.

Sisältö jatkuu mainoksen alla