Kuvat
Wikimedia Commons

Varhainen paluumuuttaja ehtii kokea paljon muutamassa kuukaudessa: on loismunintaa, katoavia koiraita, pesästä hyppiviä untuvikkoja, isoja uusperheitä, hylättyjä poikasia ja petojen hyökkäyksiä.

Metsälammen yllä viipyilee luonnonrauha. Täällä voi kokea olevansa Lapin erämaassa, vaikka pääkaupungin vilskeeseen on matkaa vaivaiset parikymmentä kilometriä.

Kesäisin tumman veden kalvossa heijastuvat rantojen kelot ja käkkärämännyt. Vesilinnut elämöivät ja nauttivat auringosta rantavedessä.

Näin maaliskuussa maisema on kauttaaltaan valkoinen. Jääkansi kohmettui lammen ylle jo ennen joulua.

Sisältö jatkuu mainoksen jälkeen

Hiljaisuuden katkaisee viuhuva ääni, joka aaltoilee edestakaisin lammen päästä päähän. Sama siipisulkien vihellys on helkkynyt Suomen vesillä jo tuhansia vuosia. Telkkä on palannut ja ilmoittaa olevansa valmis uuteen pesimäkauteen.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Mustavalkoinen koiras laskeutuu siivet vinkuen. Se päätyy naaraan seuraksi puronsuuhun, ensimmäiseen sulaan.

Telkkä (Bucephala clangula) on kevään varhaisia paluumuuttajia. Muista vesilinnuista yhtä aikaisin saapuvat vain isokoskelot, laulujoutsenet ja heinäsorsat. Aikataulu seurailee jäiden lähtöä. Telkkiä ilmaantuu sulapaikkojen tuntumaan jo maaliskuussa. Huhtikuussa muuttoliike kiihtyy ja parhaat pesimäpaikat alkavat täyttyä.

Tulijoita riittää. Kaikista Euroopan telkistä puolet pesii Suomessa. Vesilintulaskentojen mukaan niitä on 120 000 paria. Jos pitäisi valita kaikkien aikojen sinivalkoisin siivekäs, telkkä olisi vahvoilla.

Alussa oli sotka

Laji mainitaan jo kansalliseepoksessa. Kalevalan ensimmäinen runo kertoo sotkasta, jonka särkyneistä munista syntyivät maa, taivas, aurinko ja kuu. Muinoin sotka tarkoitti telkkää.

Lempilintu tunnetaan yhä monilla nimillä. Kiljusiipi viittaa lentoääneen. Samaa juurta on karjalaisten käyttämä hely. Upposorsa paljastaa, että telkkä on taitava sukeltaja. Harakkasorsaksi sitä on kutsuttu koiraalle tunnusomaisen mustavalkoisen höyhenpuvun takia.

Metsälammelle palannut koiras on sonnustautunut komeimpaan soidinasuunsa. Musta pää kiiltelee valossa vihreän metallinhohtoisena. Poskipäitä koristavat valkoiset pallot, ja kiikarilla erottaa lajille tunnusomaiset keltaiset silmät. Niihin viittaa englanninkielinen nimi goldeneye, kultasilmä.

Sulassa uiskenteleva naaras on yleisväriltään vaatimaton, ruskehtava. Miksi? Naaras ei panosta ulkonäköön, koska sen ei tarvitse. Se päättää, onko koiraasta suvun jatkajaksi vai ei.

Valinta on jo puoliksi tehty. Pariskunta on solminut suhteen talvella jossain Itämerellä. Sieltä kaksikko on lentänyt yhdessä naaraan hyväksi katsomalle lisääntymisalueelle.

Liitto on viimeistä sinettiä vaille valmis. Koiraan täytyy vielä vahvistaa parisidettä ja innostaa kumppani parittelemaan. Se joutuu osoittamaan, että on nappivalinta jälkeläisten isäksi. Tämän takia telkkien keväinen soidin on yksi lintumaailman kiehtovimmista näytelmistä, josta ei puutu ääntä, vauhtia eikä akrobatiaa.

Koiras on jo aloittanut liehittelyn. Se ui ja sukeltelee vedenpintaa viistäen naaraan ympärillä saadakseen tämän jakamattoman huomion. Minä olen paras, ota minut, ota minut. . .

Soidintanssi huipentuu niskojen nakkeluun. Koiras kurottaa kolmiomaisen päänsä etuviistoon ja tempaisee sen sitten voimalla taakse. Voi melkein kuulla takaraivon napsahtavan selkäsulkiin. Kosioelkeen päätteeksi nokka sojottaa suoraan ylös ja sulhanen päästää ilmoille kaikuvan narinan: kvik, krii, krii. . .

Jos kaikki sujuu koiraan suunnitelmien mukaan, soidinnäytelmä on ohi parissa päivässä.

Tilanne mutkistuu, mikäli paikalle saapuu muita koiraita. Ruokaisat sulapaikat ja vapaat naaraat ovat keväisin kortilla. Joskus hallitseva koiras saattaa joutua hätistämään kilpailevia telkkäpareja alueelta vielä silloin, kun sen puoliso on jo aloittanut muninnan.

Hyökkäys on paras puolustus. Vesi pärskyy, kun koiraat ajavat toisiaan takaa. Välillä ne sukeltavat peräkanaa ja levittävät siipiään voimiensa tunnossa. Naaras odottelee sivummalla ottelun lopputulosta.

Kamppailu päättyy usein nopeasti. Voittaja kutsuu naaraan luokseen. Haastaja jää nuolemaan sulkiaan ja lipeää vähin äänin paikalta.

Koiras katoaa ennen kesää

Kun koiras saa haluamansa, se menettää pian mielenkiintonsa. Pariside löystyy. Seuraavana keväänä koiraalla on jo uusi puoliso toisella lammella.

Koiras hengailee pesäkolon tuntumassa toukokuun alkupuolelle varmistaakseen, että haudonta käynnistyy. Ennen kesän tuloa se ja muut koiraat tekevät katoamistempun. Ne kokoontuvat poikaporukoihin sulkimaan eli vaihtamaan höyhenpukua ja jättävät jälkeläisten hoidon naaraille. Hyviä piiloja löytyy rannikoilta ja suurten jokien suistoista. Siksi koiraita ei keskellä kesää sisävesillä juuri näe.

Koiraat vaihtavat vuosittain sekä paikkaa että puolisoa. Naaraat palaavat joka vuosi samoille seuduille, usein jopa samaan pesään, jos pesintä onnistui siinä edellisenä vuonna. Onnekas mökkiläinen saa rantapuuhun ripustamaansa pönttöön tutun vuokralaisen vuosiksi.

Maaninkalainen lintuharrastaja Pentti Runko on rengastanut naaraan, joka pesi samassa pöntössä yhtäjaksoisesti 14 vuotta. Yhden lisääntymiskauden se vietti naapurissa – 20 metrin päässä.

Laji on pitkäikäinen. Rengastuslöytöjen perusteella virallinen ikäennätys on 15 vuotta ja kuukauden.

Telkkänaaras munii joko puunkoloon tai varta vasten tehtyyn pönttöön. Entisaikaan pesäksi kelpasi lahopuun onkalo tai palokärjen nakuttama kolo. Koska hoidetuista talousmetsistä ei juuri löydy lahopuuta eikä luonnonpesiä, telkkä tarvitsee entistä enemmän ihmisen apua.

Ronkeli naaras ei laske muniaan minne tahansa. Se selvittää jo edellisenä vuonna seuraavan kevään pesäpaikan kurkkimalla muiden pönttöihin. Näin tekevät varsinkin nuoret ja pesinnässä epäonnistuneet linnut.

Naaras luottaa intuitioon ja pieniin vihjeisiin. Munankuoret ja kuorikalvon palaset ovat sille merkkejä turvallisesta pesäpaikasta. Tyhjän pöntön, kuoriutumattomat munat tai pesään kuolleet poikaset se tulkitsee varoituksiksi. Tänne ei kannata tulla!

Nuoret naaraat palaavat parivuotiaina pesimään järvelle, jolla ne itse syntyivät. Oma elossa pysyminen on niille paras todiste siitä, että kotivesillä kannattaa jatkaa sukua.

Vaikka kevään päämuutto ajoittuu maalis-huhtikuulle, telkkiä saattaa nähdä jo helmikuulla. Muuttoa ja lisääntymistä vauhdittaa ilmaston lämpeneminen.

Naaras pyöräyttää huhti-toukokuussa 8–10 syvän turkoosinvihreää munaa. Jos säät sallivat, pesän pohjalle ilmestyy uusi muna joka toinen päivä. Hautominen kestää kuukauden päivät. Sen aikana emo poistuu pesästä ruokailemaan pari kertaa vuorokaudessa.

Takatalvi ei yleensä tahtia haittaa, sillä munat kestävät kylmää, kunhan pöntössä on riittävästi kuivia pehmusteita ja edellisvuoden pesinnästä säästyneitä untuvia. Pakkasen puraisemista munista kuoriutuu yleensä elinkykyisiä poikasia.

Pitkien seurantojen mukaan telkkien pesintä ja munien kuoriutuminen on aikaistunut jopa parilla viikolla. Pesyeisiin voi nykyään törmätä jo varhain toukokuussa.

Aikaistumisesta on telkälle enimmäkseen hyötyä. Varhain pesinnän aloittaneet naaraat tuottavat tehokkaammin uusia sukupolvia. Poikaset varttuvat hyvissä ajoin lentokykyisiksi ja ehtivät vahvistua syysmuuttoa varten.

 

Jukka Ruukki
on Tiede Luonto -lehden päätoimittaja.

 

Koko artikkelin voit lukea Tiede Luonnon numerosta 2/2022 tai digilehdet.fi:stä, jos olet jonkin Sanoman aikakauslehden tilaaja.

Sisältö jatkuu mainoksen alla