Valoisaa kevättä ja alkukesää, Tiede Luonnon lukijat!

Uuden numeron pääkirjoituksessa Jukka Ruukki kirjoittaa lepakoista, nisäkkäistä, joihin liittyy paljon mystiikkaa ja ikäviä uskomuksia. Lepakoiden maine on nyt mustunut entisestään, kun koronapandemian arvellaan saaneen alkunsa kiinalaisilla toreilla myydyistä aasianherkoista. Siitä, että virus pääsi valloilleen, ei kuitenkaan voi syyttää nahkasiipiä, vaan ihmisiä. Mökkirannassa suhahtelevia lepakoita sopii kiittää: yksi siipiveikko saalistaa kesäyössä jopa kolmetuhatta hyttystä!

Kesän korvalla norppaa kutittaa

Sisältö jatkuu mainoksen jälkeen

Paras aika tarkkailla saimaannorppia on toukokuun lopulta kesäkuun alkuun. Silloin ne kellivät rantakivillä ja kihnuttavat itseään karheaan kallioon, jotta vanha turkki irtoaisi. Varsinaista talvikarvaa niillä ei ole, vaan kylmältä eristää ihonalainen rasva. Keväällä norppien ei tarvitse juuri kalastella, sillä ne kuluttavat tuon traanikerroksen energiavaroja.Toimittaja Arja Kivipelto kertoo, mitä norpat tekevät kaiken muun ajan suuren järven sokkeloissa. 

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Valossa kylpevät kaunottaret

Valkovuokon, pikkukäenriskan ja pystykiurunkannuksen kaltaiset kevätkukat elävät kiihkeästi: ne kukkivat, siementävät ja häviävät kohta näkymättömiin. Ne aukaisevat kukkansa heti, kun talvi on ohi, ilma lämmennyt ja päivä pidentynyt. Tuolloin puut ja pensaat ovat vielä paljaita ja aurinko paistaa metsänpohjalle asti. Kasvitieteilijät kutsuvat ilmiötä kevätaspektiksi. Jos on koleaa, kukkaloisto voi kestää viikkoja. Sitten puuvartisten kasvien lehdet puhkeavat, ja yltäkylläisen valon ikkuna sulkeutuu. 

Koko kesä kotkotusta

Kun toimittaja Johanna Junttila otti kolme kanaa ja kukon pihalleen kesäksi, hän ei arvannut, kuinka paljon iloa eläimet tuottaisivat. Niiden touhuja oli hauska seurata. Esimerkiksi Sanni-niminen kana osoittautui haahuilijaksi, joka illan hämärtyessä jäi itsekseen kuopsuttamaan lieroja, vaikka Vilki-kukko oli jo paimentanut muun parven yöpuulle. Ja miten ritarillinen kukko olikaan! Kun se löysi mustikan tai koppakuoriaisen, se kutsui kanansa paikalle ja tarjoili herkkupalan suoraan nokkaan.

Myrkyllisiä kasveja, valkoisia eläimiä ja kiehtovia koralleja

Toimittaja Eeva Pitkälä käsittelee kirjoituksessaan sitä, millaisia myrkkyjä kasvit valmistavat. Lisäksi hän kertoo kirjailija Agatha Christiestä, joka tunsi kasvimyrkyt erittäin hyvin ja jonka romaanihenkilöt tekivät niillä lukuisia karmeita ja kekseliäitä murhia.

Toimittaja Kirsi Haapamatti selvittää, mitä ovat aavemaiset vaaleat hirvet, kauriit ja oravat, joita toisinaan näkee Suomen luonnossa. Valkea turkki voi johtua monesta syystä, joista yksi on albinismi. Miten oudonväriset eläimet tulevat toimeen lajitoveriensa kanssa?  

Biologi Jessica Haapkylä on nähnyt koskemattomia ja kärsiviä koralliriuttoja. Palmyran atollilla Tyynellämerellä hän sukelsi häikäisevässä maisemassa, jossa neonvärisinä hohtavat korallit peittivät merenpohjaa ja valtavat hait kiertelivät lähistöllä kuin kesyt koirat. Myöhemmin hän tutustui myös surullisiin vedenalaisiin seutuihin, kun ryhtyi tutkimaan korallien sairauksia.  

Luonnosta löytyy pikantteja makuja

Tiede Luonto esittelee kuusi erikoisen makuista villiä kasvia. Esimerkiksi siankärsämön lehtisilppu antaa mukavan täräyksen moniin ruokiin. Litulaukka taas maistuu aivan valkosipulilta, mutta ei jätä  lemua syöjän hengitykseen. 

Luonnossa-palstalla käytävistään kurkistaa kontiainen, jolla on harvoin asiaa maan pinnalle. 

 

 

 

 

 

 

Sisältö jatkuu mainoksen alla