Kuka metsästä kurkistaa? Lue kevään poikasten ensimmäisistä elinviikoista, opi tunnistamaan kämmeköitä ja tule luontoretkelle Evon metsiin.

Uusi Tiede Luonto vie lukijan mukanaan kettuperheen pesälle. Kun emot ovat poissa, leikit käyvät hurjina. Mättään takaa pilkistävä valkopäinen ketunhäntä heilahtelee kuin pörröinen houkutuslintu. Häntäänsä heiluttava ketunpoika on niin keskittynyt vaanimaan kuivaa vaahteranlehteä, ettei se huomaa, kuinka sisarus kyyristyy, loikkaa ja upottaa terävät naskalihampaat saaliiseensa. Metsästä kuuluu vinkaisu ja sitten vaimeaa käninää, kun poikaset ryhtyvät painiin.

Tämä on leikkiä ja samalla totisinta totta. Ketunpennut ovat tunnettuja leikkisyydestään, mutta hassuttelevat hypyt ja näykkäisyt ovat poikasille tärkeää treeniä aikuiselämän koetuksiin. Poikasen toilailuja seuratessa on käytettävä mielikuvitusta: vaanittu vaahteranlehti on polulla vipeltävä jyrsijä, viekoittelevasti heilahteleva häntä ehkä murea palanen metsästä löytyneestä hirven ruhosta. Leikkiminen kehittää ratkaisukykyä, voimia ja nopeutta. Pienen ketun näykkäisyt ja kaurisvasan loikat antavat esimakua aikuisen elämästä. Jopa ainoiden lasten, kuten karhunpentujen, tiedetään leikkivät yksin vaikka kuivilla oksilla ja lehdillä.

Poikasten parista liikumme tuoksuvien kämmeköiden maailmaan. Tikankontti on kavala, kuten monet oman Orchidaceae-heimonsa eli kämmekkäkasvien lajit. Ne voivat olla monellakin tavalla kieroja! Ensinnäkin useat niistä puijaavat pölyttäjiään makeilla tuoksuillaan ja viettelevillä muodoillaan. Tarkoitus on, että hyväuskoinen hyönteinen kömpii kukkaan ja saa mukaansa kasvin siitepölyä. Sitten siipiveikko lankeaa seuraavan kukan kimppuun – ja pölyttää sen. Palkintoa ei tule, sillä useilta orkideoilta puuttuu mesi. Tikankontti toimii näin: Hyväntuoksuinen ja hemaiseva kukka houkuttelee hyönteisen luokseen. Kun vaikkapa maamehiläinen lennähtää huulelle, se helposti humpsahtaa liukkaalta ja kuperalta reunalta sisälle. Kontissa takaosan läpikuultavat kohdat ohjaavat ötökän mönkimään siitintukun ohi, jolloin siihen tarttuu tahmeaa siitepölymassaa. Pölyttäjä ei saa medettömästä tikankontista itselleen mitään. Tästä huolimatta petoksen uhri hakeutuu yhä uusille, vastustamattomasti lemuaville kukille. 

Sisältö jatkuu mainoksen jälkeen

Oletko kuullut yössä kehrääjän äänen? Monelle salaperäinen kehrääjälintu on tuttu vain koiraan yöllisen soidinlaulun, kehräävän hurinan kautta. Naaras ei kehrää, mutta sillä on muita ääniä, joilla se viestittelee. Koiraalla on monia hyvin erilaisia lauluja, erityisesti sellaisia, joita se käyttää naaraan seurassa. Niitä voi kuulla, jos sattuu lintujen reviirille. Harva on koskaan onnistunut näkemään lajia. Varmimmin näköhavainnon voi saada syyskesän iltana eteläisen Suomen maanviljelysmaisemassa. Silloin kehrääjät kokoontuvat pellonreunojen hyönteismassojen ääreen tankkaamaan muuttoa varten. Jokin linnuista voi käydä lepäämään pimeälle tielle. Sen silmät saattavat kiilua auton valoissa ennen kuin kapeasiipinen ja haukkamainen hahmo häviää tummuuteen.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Uudessa numerossa tutustumme myös esimerkiksi kyyn nerokkaaseen nahkaan, tekojärvien ekologiaan, Evon aarnimetsiin ja kevään kiivaisiin soitimiin.

Valoisaa alkukevättä, Tiede Luonnon lukija!

 

Sisältö jatkuu mainoksen alla