Hyvää talven alkua, Tiede Luonnon lukija!

Uuden numeron pääkirjoituksessa Jukka Ruukki ehdottaa, että valitsisimme Suomelle uuden vaakunaeläimen. Nykyisin valtiollisissa lipuissa ja vaakunoissa ärjyy leijona, afrikkalainen kissapeto, mitä voi syystä ihmetellä. 

Ylväs ilves

Voimme olla ylpeitä siitä, että Suomen metsissä elää parisen tuhatta ilvestä. Laji on erittäin uhanalainen suuressa osassa Eurooppaa, ja monesta maasta se on metsästetty sukupuuttoon. Luonnonvarakeskuksen tutkija Katja Holmala kertoo salaperäisen saalistajan elämästä.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Elävät korut

Hämmästyttävän monet eläimet säihkyvät sateenkaaren väreissä. Ilmiötä kutsutaan irisoinniksi. Mistä välke syntyy ja mitä hyötyä siitä on hyönteisille, matelijoille, linnuille ja kaloille? Katso upeat kuvat! 

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Arktisten merten elämä mullistuu

Ilmaston lämpeneminen vaikuttaa kaikkiin kylmän pohjolan eläimiin. Kun jäät hupenevat, jääkarhut stressaantuvat ja laihtuvat, koska eivät enää pääse saalistamaan hylkeitä jäälautoilta. Meren happamoituminen taas kiusaa kalkkikuorellisia eliöitä. Niihin kuuluvat esimerkiksi vapaana kelluvat, merten perhosiksi kutsutut pteropodit, jotka liikkuvat  vedessä kuin lentäen. 

Eläimellistä lempeä

Mikään rakkauselämän muoto ei ole niin inhimillinen, ettei sitä löytyisi eläinkunnasta. Joutsenet sitoutuvat eliniäksi. Hopearuutanat eivät tarvitse oman lajin koiraita ollenkaan. Valeskorpionien etäsuhteissa osapuolet pysyvät kaukana toisistaan ja kommunikoivat siittiöpakettien välityksellä. Rottalauma pysyy sopuisana estottoman moniavioisuuden ansiosta. Skorpionikorento ostaa seksiä sylkipallerolla.  

Uskomaton uimari

Kotkan Maretariumin ankeriasnaaras lihoi keskiosasaan, surkastui pyrstöstään ja kasvatti silmänsä suuriksi. Se alkoi laskea mätiään kuoli kesken kaiken. Tämä löi tutkijat ällikällä, sillä kukaan ei ole aiemmin nähnyt luonnostaan sukukypsäksi tullutta ankeriasta Euroopassa.

Ankerias syntyy Sargassomeressä, ui eurooppalaiseen jokeen tai järveen kasvamaan aikuiseksi ja palaa syntymäseudulleen kutemaan ja kuolemaan. Suomalaisen ankeriaan vaelluksista kertyy yhteensä toistakymmentätuhatta kilometriä matkaa.

Kaamoksessa kultamailla

Mies ja koira kulkevat Ivalojoen rannoilla syksyn ja talven taitteessa. He saavat yöpyä kaksin autiotuvassa, eikä maastossakaan tule vastaan kuin lapintiaisia, pari kuukkelia, taviokuurna ja metso. Siellä täällä näkyy kuitenkin jälkiä entisajan toimeliaisuudesta: sammaloitunut postipolku, tulen mustuttamia mäntyjä, tunturin huipulle vedetyn puhelinlinjan osia. 1870-luvulla noilla tienoilla etsittiin kiivaasti kultaa.   

 

 

 

 

 

 

Sisältö jatkuu mainoksen alla