Kauniita pakkaspäiviä, Tiede Luonnon lukijat!

Uuden numeron pääkirjoituksessa Jukka Ruukki kertoo, millaisia tarinoita on päätellyt kotinsa lähitienoon lumijäljistä. Myös Petri Nummi kirjoittaa lumijäljistä, etenkin niistä, joita majavalammen ympäriltä löytyy. Majava näet muokkaa ympäristöä mieluisaksi itselleen - ja monille muille eläimille. 

Tuokaa ruokaa! 

Syöminen on yksi keinoista, joiden avulla pikkulinnut selviävät Suomen talvesta. Monet niistä käyttävät ateriointiin melkoin koko valoisan ajan. Linnut tarvitsevat nimenomaan energiapitoista ruokaa, ja niille maistuvat esimerkiksi rasvaiset pähkinät, mantelit ja auringonkukansiemenet. Ne mättävät kupuunsa jopa 120 siementä päivässä.

Sisältö jatkuu mainoksen jälkeen

Matka 90 000 kasvilajin kotiin

Joukko kasvitieteilijöitä seilasi kolme viikkoa jokilaivalla keskellä Amazoniaa. He sovelsivat suomalaista Cajanderin metsätyyppioppia tropiikkiin ja ratkaisivat kiehtovan tieteellisen arvoituksen. 

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Naurava apina pelkää 

Muistatko Tarzan-elokuvien simpanssi Cheetahin ja sen leveän hymyn? Ilme kuvaa oikeasti pelkoa ja alistumista, toteaa elokuvakriitikko Pertti Avola. Hän selvittää, miten huonosti eläimiä on kohdeltu monia kuuluisia elokuvia tehtäessä. Kirjoitus paljastaa ikäviä asioita myös luontodokumenttien historiasta. On esimerkiksi filmattu eläimiä tarhassa ja annettu ymmärtää niiden elävän vapaina savannilla; on kuvattu maisemaa Italian Dolomiiteilla ja väitetty otosten olevan Nepalista. Katsojan on mahdoton huomata, mitä vippaskonstia milloinkin käytetään. 

Rähisevä raadonsyöjä pitää paikat siistinä

Tasmaniassa elävä pussiahma on kolmesti pelastunut sukupuutolta. Ensin sitä jahtasivat dingot, sitten ihmiset. Tuorein riesa on kosketuksesta tarttuva naamasyöpä. Pientä raadonsyöjää on sanottu Tasmanian tuholaiseksi ja pussipiruksi, ja se on saanut kantaa syyn isomman pedon, pussihukan, tihutöistä. Todellisuudessa pussiahma on hyödyllinen eläin, sillä se syö raadot karvoineen ja rustoineen, eli toimii luonnon siivoojana. Toimittaja Päivi Arvonen vieraili Tasmanian Devil Un Zoo -villieläinpuistossa ja pääsi katsomaan pussiahmaa silmiin.

Lumi pöllyää, rinne liidättää

Vapaalaskija etsii luonnontilaisia rinteitä, joissa saa laskea koskemattomalla puuterilumella. Osa lajin harrastajista pitää kunnia-asianaan sitä, että kiipeää ylös omin voimin, ja käyttää roimasti enemmän aikaa nousemiseen kuin alastuloon. Osa hyväksyy apuvälineiksi hissit, lumikissat ja jopa helikopterit. Toimittaja Katja Martelius haastatteli kolmea erilaista vapaalaskuun hullaantunutta suomalaista. Tunnelma Lapin tuntureilla on talvisin aivan maaginen, sanoo yksi heistä.

 

  

Sisältö jatkuu mainoksen alla