Kuvat
Mikael Holm ja Petri Koskinen
 Aurinko väritti Inari-järven ja taivaan sen yllä marraskuussa 2020. Kuva: Mikael Holm
Aurinko väritti Inari-järven ja taivaan sen yllä marraskuussa 2020. Kuva: Mikael Holm

Anne Niskala luisteli viime kaudella yli 4000 kilometriä.

Espoolainen Anne Niskala kävi Suomen Retkiluistelijoiden tulokaskurssin vuonna 2013, ja harrastus vei heti mukanaan.

Hän kuuluu ryhmään, joka korkkasi viime kauden marraskuussa Inarilla ja Muddusjärvellä. Lisäksi hän luisteli paljon merellä Espoon ja Helsingin edustalla, mikä ei ollut onnistunut moneen vuoteen. Hän tutustui ensi kertaa Oulun ja Vaasan rannikoihin.

Huhtikuussa lumet sulivat yhtäkkiä lähes koko Suomesta. Niskala ystävineen kävi vielä Kiteellä, jossa kaksi järveä, Pajari ja Orivesi, olivat muuttuneet perunapelloksi.

Sisältö jatkuu mainoksen jälkeen

Upeimmat jäät olivat ne ensimmäiset. Inari ja Muddusjärvi olivat vasta saaneet päälleen mustaa, sileää teräsjäätä. Luistelijat häikäistyivät lähestyvän kaamoksen valoista, auringonnousuista ja auringonlaskuista, jotka seurasivat toisiaan melkein peräkkäin.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Koko kaudella Niskala luisteli yhteensä 4098 kilometriä. Toinen espoolainen, Hannu Kiiskinen, luisteli yli 7000 kilometriä viime ja toissa vuonna. Tavallisempaa on, että harrastajalle kertyy kauden mittaan joitain satoja kilometrejä.

”En luistele kerätäkseni kilometrejä. Tässä lajissa ei voi asettaa määrällisiä tavoitteita, sillä matkat suhteutuvat aina jää- ja säätilanteeseen”, Niskala huomauttaa.

Hänestä retkiluisteluun kuuluu seikkailua. Se sisältää reittien suunnittelua, tuntemattomiin vesistöihin tutustumista ja hienojen jäämuodostelmien löytämistä. Sekin on seikkailua, että etsii turvallisen reitin ja pääsee taas vähän pidemmälle .

Auto alle ja menoksi

Tonnien saldot edellyttävät, että viettää vapaa-aikansa jäillä aina kun se on mahdollista. Täytyy myös seurata säätiedotuksia ja opetella tulkitsemaan satelliittikuvia.

Niitä on kahdenlaisia. Osa mittaa pinnan karheutta, ja niissä tyyni vesi, sileä lumi ja hieno jää voivat olla samanvärisiä. Ja aallokkoinen vesi voi kuvaushetkellä antaa vastaavan vaikutelman kuin röpeliäinen jää.

Toiset satelliitit ottavat jäästä valokuvia, joista erottuvat jopa railot. Tällaisia ei ole aina saatavilla. Satelliittikuvien tulkitseminen vaatii harjoittelua ja sitä, että vertailee eri päivien ja säiden otoksia.

Jos saa vihiä hyvistä jäistä, ei kun auto alle ja menoksi!

”Viime kaudella jouduin ajelemaan”, Niskala toteaa.

Anne Niskala ja Mikael Holm löysivät hienoa jäätä Inarijärveltä vuosi sitten marraskuussa. Kuva: Petri Koskinen
Anne Niskala ja Mikael Holm löysivät hienoa jäätä Inarijärveltä vuosi sitten marraskuussa. Kuva: Petri Koskinen

Luistimilla Ahvenanmaalle

”Tykkään hirveästi pitkistä retkistä”, Niskala kertoo. Maaliskuussa 2019 hän oli mukana, kun pieni porukka toteutti kauan vaalimansa haaveen luistella Saimaan Yövedellä ja lähiseudulla oikein pitkä matka tai pitkä päivä. Yhdelle päivälle kertyi 217 kilometriä.

”Matkalla oli hyvää jäätä, jolla oli mukava edetä, mutta jo alusta alkaen oli runsaasti railoja. Niiden ja rantautumispaikkojen etsimisen takia meni varmaan kolme tuntia. Vaikka tämä hidasti, saimme uusia kokemuksia, vähän päänvaivaa ja paljon hauskuutta.”

Maaliskuussa 2018 Niskala ja hänen ystävänsä luistelivat Rymättylästä Ahvenanmaan Långnäsiin. Moinen retki onnistuu jäätilanteen vuoksi harvoin, ja nytkin alkumatka vaati sinnikkyyttä. Piti kahlata kilometrikaupalla lumessa. Kun hyvää jäätä sitten löytyi, tunnelma muuttui taianomaiseksi. Teilinselällä oli parikymmentä kilometriä tyhjyyttä, pimeys kietoi luistelijat syliinsä ja taivaalla kumotti verenpunainen täysikuu.

Monena talvena eteläisen Suomen parhaat olot ovat pääkaupunkiseudulla. Pohjoisempana kaiken peittää usein lumi, retkiluistelijan pahin vihollinen.

Vain kaksi plutausta

Vaikka Niskala on luistellut tuhansia kilometrejä, hän on pudonnut jäihin vain kahdesti. Yksi plutaus sattui rantautuessa, toinen eri aikaan jäätyneiden kohtien rajalla, jonka lumi kätki.

”En ollut tarkkana”, hän sanoo. Molemmilla kerroilla hän pääsi kavereiden avulla nopeasti ylös.

Retkiluistelu pakottaa pitämään kaikki aistit hereillä, unohtamaan huolet ja olemaan läsnä. Juuri tästä voi johtua, että moni hurahtaa lajiin. Niskala korostaa sitä, että pääsee luistellen näkemään häikäiseviä maisemia, joita on muilla keinoin hankala tavoittaa. Suomen talvi tarjoaa yllin kyllin ihanuutta, joka retkellä omanlaistaan.

”Koskaan ei ole harmittanut, että on lähtenyt jäälle. Useimmiten säät ja jäät yllättävät positiivisesti.”

Kirjoittaja on Tiede Luonnon tuottaja ja retkiluistelija.

 

Koko artikkelin voit lukea Tiede Luonnon numerosta 8/2021 tai digilehdet.fi:stä, jos olet jonkin Sanoman aikakauslehden tilaaja.

Sisältö jatkuu mainoksen alla