Ballycotton näkyy Irlannin etelärannikolla kauas. Kuva: Pekka Väisänen
Ballycotton näkyy Irlannin etelärannikolla kauas. Kuva: Pekka Väisänen
Majakkasaarten tuntija Pekka Väisänen esittelee suosikkinsa. Se, joka kapuaa ylös torniin, näkee kauas merelle ja menneisyyteen.

Ulapalla häämöttää ensin torni. Lähempää erottuu rakennuksen juurella maata – tai siis kalliota. Sellainen on klassinen majakkasaari. Ennen merenkulkija tiesi siitä sijaintinsa mutta ohitti sen riittävän kaukaa.

Nykyajan majakkahullu suuntaa suoraan saarelle veneellä, meloen tai jopa hiihtäen.

Kuvaus sopii erityisen hyvin Märketin majakkaan, joka leimasi elämääni lähes kymmenen vuotta. Se sijaitsee Ahvenanmerellä luodolla, joka kohoaa vain runsaaseen kolmeen metriin merenpinnasta. Kun sitä lähestyy Ahvenanmaan suunnasta, horisontista näkyy aluksi vain laivaa muistuttava kolmen rakennuksen rykelmä.

Sisältö jatkuu mainoksen jälkeen

Märketin länsipuolella voi nähdä peräperää laivojen siluetteja. Ne kiipeävät kohti Raumaa, Kokkolaa, Kemiä, Luulajaa ja Sundsvallia.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Vuodesta 2006 vuoteen 2015 olin saattamassa ulos kirjaa tuosta kiehtovasta majakkasaaresta.

Olen järjestänyt Suomen Majakkaseuran matkoja 16 vuoden ajan. Monissa maissa liki kaikki majakat ovat rannikolla.

Silloin olen pyrkinyt järjestämään ainakin yhden veneretken myös majakkasaarelle. Joskus sinne on menty kävellen laskuveden aikaan. Muutaman kerran tärkeä silta on ollut suljettu. Mikä karvas pettymys!

Suomessa majakat sijaitsevat saarella useammin kuin missään muualla maailmassa. Vain yhdelle majakalle pääsee maitse: Porin Kalloon.

Märketin luoto kohoaa vain vähän yli kolme metriä merenpinnan yläpuolelle. Kuva: Pekka Väisänen

Miten päästä Härkälettoon?

Härkälettoa voi pitää Itämeren pohjoisimpana majakkasaarena. Virallisesti se on vain loisto, mutta vastaa kooltaan monia majakoita. Torni on 14 metriä korkea ja seisoo saaren huipulla, tosin vain alle kolmen metrin korkeudella merenpinnasta. Rannat suojaavat tornia jäiden murskaavalta voimalta.

Torni on toinen Perämeren kahdesta kolmikulmaisesta betoniloistosta. Härkäletto kuuluu Hailuodon Santosenkarista Kemin Keminkraaseliin ulottuvaan betonisten merimerkkien sarjaan, joka rakennettiin vuosina 1937–1940. Useimmat noin tusinasta merimerkistä on poistettu käytöstä. On epävarmaa, miten niille käy. 

Siksi Härkäletto on minulle tärkeä. Sen tulevaisuus on turvattava.

Saarella kasvaa matalia kukkia, ja toivoa sopii, ettei maasto metsity. Kaunein luonnonnähtävyys ovat suuret pyöreät kivet, jotka peittävät länsipuolen rantaa liki tornille asti. Murikoiden ketju jatkuu Kemiin saakka. 

Toistaiseksi Härkäleton näkemiseksi joutuu ponnistelemaan: kyytiä saa etsiä. Jos paikallisen veneyrittäjän löytää, kannattaa samaan kierrokseen liittää Ykskiven pookisaari. Kiviä harrastavan kannattaa käydä myös Keminkraaselin särkällä, jolla kohoaa kaunis betonimajakka.

https://www.luontoon.fi/peramerensaaret/palvelut

Härkäletto on majakan kokoinen mutta viralliselta luokitukseltaan loisto. Kuva: Pekka Väisänen

 

Reykjavikin majakkaan saa majoittua yöksi

Olen käynyt Reykjavikin kyljessä Seltjarnarnesin kunnassa sijaitsevalla Grottan majakkasaarella kahdesti. Molemmilla kerroilla vierailuun sisältyi stressin aiheuttaja, joka heikensi valmiiksi lyhyitä unia. Majakalta on päästävä pois laskuveden aikaan. Siksi lähdimme sieltä kummallakin kerralla noin kello viideltä aamulla. 

Saarella on suuri rakennus, jossa laitoimme ruokaa ja nukuimme lattialla. Majakassa saa käydä vapaasti, ja osa ryhmästämme käytti hyväksi tilaisuutta yöpyä tornissa.

Grotta on rakennettu ennen maailmansotia, kuten muutkin Islannin pyöreät majakat. Osa niistä, esimerkiksi Akranes, muistuttaa erehdyttävästi Tintti-kirjojen kuurakettia. Grottasta sellaiset siivekkeet puuttuvat.

Mantereelta Grottaan johtaa kivetty tie, joka on nousuveden aikaan veden peitossa. Silloin sinne pääsee vain veneellä. Laskuveden aikaan saareen voi tehdä normaalin turistivisiitin.

Reykjavikin lentokentän lähellä on kolme hienoa majakkaa: Reykjanesviti, Gardur ja Holmsberg. Ne ehtii kiertää parissa kolmessa tunnissa. Samalla voi tutustua tienoon hämmästyttäviin laavakenttiin.

www.seltjarnarnes.is/umhverfi/grotta/

 

Vuorovesi vaikuttaa siihen, millä keinoin Grottan majakalle pääsee. Kuva: Shutterstock 

Rügenillä on kolme tornia ja pituudestaan kuulu talo

Rügen on eteläisen Itämeren suurin saari ja saksalaisten perinteinen lomapaikka. Aikoinaan Hitler-Jugend organisoi sinne matkoja nuorille. Adolf Hitlerin rakennuttama Proran lomakeskus taitaa olla yhä maailman pisimpiä rakennuksia. Siitä osa on kunnostettu retkeilymajaksi.

Rügenilla sijaitsee historiallinen Arkonan majakka. Tai oikeastaan majakoita on kaksi: vanhempi valmistui vuonna 1827 ja uudempi 1902. Ne sijaitsevat vieri vieressä korkealla kukkulalla ja näkyvät kauas. Lähempänä rantaa on hieno lasikattoinen torni, joka rakennettiin 1920-luvulla radiomajakaksi. Se tuhoutui toisessa maailmansodassa. Alkuperäisen näköinen kopio tehtiin 1990-luvulla.

Arkona on rauhoitettu autoilta, joten kävijän tulee käyttää junaa tai kävellä pari kilometriä. Alue on ihastuttavaa jyrkkine kalkkikivirantoineen, dyyneineen ja niittyineen. Rannan penkoissa on kaksi museoitua bunkkeria.

Vanhan majakan lyhtykoju on erityisen vaikuttava. Se muistuttaa siitä, millaisia ne ennen olivat suurissa majakoissa. Oli kymmenittäin lasiruutuja, elävä tuli savutti. Heikon valon vahvistamiseksi tarvittiin isot peililaitteet, koska linssejä ei ollut vielä keksitty.

Rügenille on nykyisin pengertie, ja juna vie sinne esimerkiksi Berliinistä.

www.kap-arkona.de/neuer-leuchtturm.html

Arkonan kaksi majakkaa sijaitsevat kylki kyljessä. Kuva: Pekka Väisänen

 

Merimetsojen valtakunta

Saarenmaan eteläkärjen ja Latvian Kolkan niemimaan välisessä salmessa sijaitsee erikoinen keinotekoinen majakkasaari. Paikalla on vain muurit ja niiden ympärillä neuvostoaikaisten betonisten tassujen vyö. Hassut betoniporsaat suojaavat rakennelmia meren voimilta.

Muurien keskeltä kohoaa rautainen torni. Sisäpihalla on joukko rakennuksia, jotka eivät juuri näy muurien yli. Niissä henkilökunta asui ja työskenteli. Itse majakkaan kävellään kalseaa käytävää saaren satamasta.

Kolkan majakkasaari on epätodellinen kolkka. Olen vienyt majakkaseuran ryhmän sinne kahdesti, ja kummallakin kerralla osa osallistujista jänisti eri syistä. Veneet olivat hengenvaarallisia, ensimmäinen oli likimain poikki, toisen vierailun valtavia ruuhia kuljetti noin viiden hevosvoiman moottori. Paatit eivät olisi kestäneet minkäänlaista myrskyä.

Majakan rannassa jotkut retkeläiset halusivat jäädä veneeseen. Synkkä keskiaikaiselta vaikuttava linna ja merimetsojen ulosteen lemu oli heille liikaa. Saari on nykyisin todellakin mustien lintujen valtakunta, mutta siitä ei kannata ottaa hepuleita. Ne, jotka kiipesivät lyhtykojuun saakka, nauttivat majakan valon välähdyksistä täysin siemauksin.

Lähiseudulta ei löydy majakkaretkien järjestämisestä kiinnostuneita yrittäjiä, vaan kuskeiksi suostuvat vastentahtoiset kalastajat.

Kolkaa hallinnoi Riian satama. Turistiristeilyjä ei ole, mutta ainakin majakkasaaren laituriin voinee kiinnittyä. Huonolla tuurilla sisäpihalle ei näe. Veneretki saaren ympäri kannattaa toki ilman sisäänpääsyäkin. Myös lähimajakat Akmenrags, Ovisi, Mikelbaka ja Mersrags ovat tutustumisen arvoisia.

www.latvia.travel

Kolka seisoo ihmisen tekemällä saarella. Kuva: Pekka Väisänen

Lue kahdeksasta muusta upeasta majakkasaaresta Tiede Luonnosta 4/2021.

Sisältö jatkuu mainoksen alla