Suomen kuten muidenkin luonnollisten kielten sanasto koostuu eri-ikäisistä aineksista. Ikivanhoista perussanoista ei kukaan pysty sanomaan, miten ne ovat alun perin syntyneet, mutta uudemmissa sanoissa on paljon sellaisia, joille löytyy selitys joko historiallisesta taustasta tai muodostustavasta.

Keksintö voi saada nimen keksijänsä mukaan.

Hyviä esimerkkejä ovat amerikkalaisen tilastotieteilijän George Gallupin kehittämä mielipidetutkimus, saksalaisen fyysikon Wilhelm Röntgenin kuvausmenetelmä ja belgialaisen musiikkimiehen Adolphe Saxin saksofoni. Myös monien mittayksiköiden nimet, kuten ampeeri, celsius ja watti, perustuvat keksijöiden sukunimiin.

Sanoihin voidaan aivan tietoisesti sisällyttää historiallisia muistoja.

Nykyaikaiset olympialaiset saivat nimensä antiikin ajan merkittävimmistä urheilukilpailuista, joita järjestettiin neljän vuoden välein ylijumala Zeuksen kunniaksi Olympian lehdossa. Maratonjuoksu muistuttaa ateenalaisten ja persialaisten taistelusta Marathonin tasangolla. Sieltä oli voittoviestin tuojalla juoksumatkaa Ateenaan runsaat 42 kilometriä.

Sanasto ei välttämättä muutu, vaikka tekniikka ja työtavat kehittyvät.

Puu-sanasta johdettu puida-verbi on syntynyt siihen aikaan, kun viljanjyvät hakattiin irti tähkistä puisella varstalla. Myöhemmin samasta verbistä on johdettu tarkoitukseen kehitellyn työkoneen nimitys puimuri, vaikka koneella ei ole mitään tekemistä puiden kanssa.

Lisäksi puida-verbiä käytetään vertauskuvallisesti asioiden pohtimisesta. Pohtiminen puolestaan on alkuaan tarkoittanut viljanjyvien puhdistamista akanoista.

Filmitähdistä puhutaan ja elokuvan tekemistä sanotaan edelleen filmaamiseksi, vaikka käytetään digitaalista tallennustekniikkaa filmikameran asemesta. Filmaaminen voi tarkoittaa myös näyttelemistä, esimerkiksi teeskenneltyä loukkaantumista jalkapallokentällä.

Sähköautosta löytyy kaasupoljin, vaikka menopelissä ei käytetä kaasuuntuvaa polttoainetta niin kuin perinteisissä polttomoottoreissa.

Nauhuri on muisto ajoilta, jolloin ääntä tallennettiin magneettinauhalle, ja nauhoittamisesta puhuttiin vielä sittenkin, kun käyttöön tulivat diginauhurit. Langattomassa verkossa on jäljellä enää verkon idea, harvaa lankakudosta muistuttava rakenne.

Kaisa Häkkinen on suomen kielen emeritaprofessori Turun yliopistossa.

Julkaistu Tiede-lehdessä 10/2016