Tilaajille
Verkko toimii, vaikkei sitä enää edes näe. Kuva: Shutterstock
Verkko toimii, vaikkei sitä enää edes näe. Kuva: Shutterstock

Ne eivät aina muutu, vaikka elämä muuttuu.

Suomen kuten muidenkin luonnollisten kielten sanasto koostuu eri-ikäisistä aineksista. Ikivanhoista perussanoista ei kukaan pysty sanomaan, miten ne ovat alun perin syntyneet, mutta uudemmissa sanoissa on paljon sellaisia, joille löytyy selitys joko historiallisesta taustasta tai...

Tilaajille

Haluatko lukea koko artikkelin?

Hyödynnä maksuton tutustumistilaus, niin pääset lukemaan rajoituksetta tämän ja muita kiinnostavia artikkeleita:

Uusi numero löytyy tästä eteenpäin uudesta Digilehdet.fi-palvelusta.

 

Tieteessä 10/2016

 

PÄÄKIRJOITUS

Syntiset lihansyöjät

Lihansyöjämies saa samanlaisen pahiksen leiman kuin tämän päivän tupakoitsija.

 

PÄÄUUTISET

Säteilyriskiä liioitellaan

Outous on paisuttanut pelkoja

Toivoa banaanipelloille

Tomaatin geeni voisi suojata hedelmän taudilta.

Mihin Maan elämä yltää?

Tutkijat ovat parhaillaan ottamassa siitä selvää.

 

ARTIKKELIT

Dinosaurukset patsastelevat nyt puistossa

Pullasorsa ei vaikuta dinosaurukselta mutta on se. Muinaismuoto pelastui suuresta sukupuutosta.

Kosketus kutsuu yhteen

Jokainen janoaa kosketusta, eikä suotta. Ilman sitä emme oppisi inhimillisyyttä.

Alfa Centauri: paratiisi naapurissa?

Yhdeltä lähitähdeltä löytyi jo Maan kaltainen planeetta. Eedeniä tähytään toiselta sen tuntumasta.

Onnelliset parit osaavat riidellä

Suhde ei kaadu tulisiinkaan sanasotiin, kunhan kumppanit eivät kiistä toistensa tunteita.

Työnä työläs konekieli

Suomi ei niin vain antaudu automaattikääntimille.

Sisarusparvi toimii kuin roolipeli

Syntymäjärjestyksessä on jotain maagista. Jopa kaksoset solahtavat luonnekuviin ulos tulon mukaan.

Gettojen kaksi elämää

Eurooppa eristi juutalaisiaan paljon ennen natsiaikaa.

 

TIEDE VASTAA

Onko ihmisellä varpaanjäljet?

Polttaako meteoriitti näppejä?

Missä sijaitsee hevonkuusi?

Miksi kahvimaito klimppiytyy?

Paljonko täysi jääkaappi kuluttaa sähköä?

Osaisimmeko tulkita alienien viestejä?

 

KIRJAT

Pää pilvissä, saappaat jalassa

Rakkaudentunnustus klassikolle

Tiede tarjoaa epävarmuutta

 

OMAT SANAT

Sanat säilyttävät muistoja

Ne eivät aina muutu, vaikka elämä muuttuu.

 

FAKTAN PAIKKA

Puuvanhus juhlii karusti

Kolmen mantereen ennätyspuita yhdistää ankara kasvupaikka.

 

Näin pääset digilehteen

Jos olet jo ottanut käyttöön digilukemiseen tarvittavat tunnukset, kirjaudu sisään Sanoman Digilehdet-palveluun etusivun yläkulman Kirjaudu-painikkeesta.

 

Ellet vielä ole ottanut tilaukseesi kuuluvaa digiominaisuutta käyttöön, tee se osoitteessa https://oma.sanoma.fi/aktivoi/digilehdet. Aktivoinnin jälkeen pääset kirjautumaan suoraan digilehdet.fi-palveluun.

 

Rakennustekniikka
Modernin taiteen museo MoMA pystytti sienitiilistä linnan New Yorkiin.
Lakkakääpä voidaan valjastaa tuottamaan rakennusmateriaalia. Kuva: Shutterstock
Kun sienirihmastoa sekoitetaan silputtuun maissinkorteen tai muuhun biomassaan, rihmasto kasvaa massassa ja sitoo sen kiinteäksi kappaleeksi. Kuva: Ecovative
Kompostoituva torni kohosi yli kymmenen metrin korkeuteen.
Piikikkäistä rakenteista syntyi risupesää muistuttava paviljonki. Mitään sidosaineita ei tarvittu.

Tulevaisuudessa voit ostaa sienestä kasvatetun kodin tai teknohiekkaa, josta robotti rakentaa talon. Konttiasunnon voi hankkia jo nyt.

Oletko vailla kotia? Mitäpä jos kasvattaisit itsellesi sellaisen.

Ecovative-niminen yritys New Yorkin osavaltiossa Yhdysvalloissa tuottaa jo kaupallisia sisustus- ja rakennusmateriaaleja sienten avulla. Se valmistaa lastulevyä muistuttavaa sienipuuta ja pakkausmateriaaliksi tai eristeeksi sopivaa sienivaahtoa.

Yritys on esitellyt pienen mökin, jossa sienimassa toimii eristeenä. Sen yksi tuote on viinipullopakkaus. Selvähän se: jos sieni pystyy tekemään pullokotelon, niin kyllä sitten talonkin.

Rakennusmateriaalin kasvattamisessa käytetään sientä ja monenlaista hajoavaa biomassaa, kuten puuhaketta ja silputtua maatalousjätettä. Sienirihmasto kasvaa silppuun ja sitoo sen samalla kiinteäksi massaksi.

Käytetyt sienilajit ovat valmistajan salaisuus. Vain yhdestä löytyy helposti tutkimustuloksia.

Keksijä, tutkija ja taiteilija Philip Ross San Franciscon yli­opistosta on työtovereineen testannut, miten lakkakääpä, Ganoderma lucidum, voi sopivissa oloissa tuottaa biomassasta tiiliä ja muita rakennusmateriaaleja.

Lakkakääpä kasvaa myös Suomen rannikkoseudulla ja lahottaa lehtipuita. Tutkijat ovat saaneet hajottajasienen toimimaan liimana.

Mikrobi tekee tiiliä

Myös muut mikro-organismit voivat tuottaa rakennusmateriaaleja.

Pohjois-Carolinassa toimiva BioMason on ryhtynyt valmistamaan niitä mikrobien avuilla. Sporosarcina pasteurii -bakteeri tuottaa kalsiumliuoksesta ja hiekasta tiiliä. Bakteerit muuttavat kalsiumin kalsiumkarbonaatiksi, joka liittää hiekkajyväset toisiinsa. Tiiliä on kokeiltu jalkakäytävien materiaalina.

Tulevaisuudessa asuntoja ehkä tuotetaan kasvattamoissa, jotka kuluttavat vähän energiaa verrattuna perinteiseen sementti- tai tiilitehtaaseen.

Rakenna pesä tekohiekasta

Epäorgaaniset materiaalit kehittyvät yhtä mielikuvituksellisesti.

Hiekasta, sorasta ja sepelistä on kauan rakennettu teiden ja rautateiden pohjia, aallonmurtajia ja patoja. Hiekan valuvuus rajoittaa perinteisten hiekkamateriaalien käyttöä. Laskentatieteen, materiaalitutkimuksen ja robotiikan avulla rajoituksia on voitu ylittää.

Nyt tutkijat ovat kehittäneet hiekkaan koukkumaisia rakeita, jotka kiinnittyvät toisiinsa. Murusia tai kappaleita voidaan kiinnittää alipaineella, verkoilla tai langoilla.

Stuttgartin yliopiston tutkijat Karola Dierichs ja Achim Menges esittelivät viime vuonna paviljongin, jotka robotti oli rakentanut synteettisistä rakeista, pienistä piikkipalloista. Työhön tarvittiin 30 000 piikkipalloa.

Ulkonaisesti rakennus muistuttaa linnun risupesää. Sidosaineita, kuten sementtiä, ei tarvittu. Ehkä joskus vielä asumme linnunpesätaloissa.

Talo valmiina tehtaasta

Tie tutkimuksista kaupalliseen rakentamiseen on usein pitkä, mutta kaupallistunutkin tekniikka on jo ihmeellistä.

Taloja tuotetaan yhä tehdasmaisemmin. Suomessa Teijo-talot rakentaa pientaloja perustuksineen tehtaassa valmiiksi ja kuljettaa ne rakennus- tai oikeastaan asennuspaikalle.

Iso talo pystytetään muutamasta lohkosta. Taloja voidaan tarvittaessa myös siirtää toiseen paikkaan.

Myös elementtirakentaminen edistyy. LapWall rakentaa Pyhännällä puuelementtejä pitkälle automatisoidussa tehtaassa. Toimitusjohtaja Jarmo Pekkarisen mukaan rakennuskustannukset voidaan näin puolittaa. Hän tarkoittaa kustannuksia perustuksesta ylöspäin. Hintaan täytyy lisätä perustuksen kustannukset, jotka vaihtelevat paljon paikan mukaan.

Lehto Group taas rakentaa asuntoja standardoiduista moduuleista. Moduloinnin, 3d-suunnittelun ja automatisoidun tuotannon ansiosta yhtiö vakuuttaa pystyvänsä tuottamaan asuntoja kymmenen prosenttia alle markkinahinnan.

Kolmiulotteinen tulostus tulee myös rakentamiseen. Suomessa Lujabetoni ja Fimatec kehittävät betonielementtien tulostusta tosissaan.

Paikallarakentaminenkin jatkuu, ja siihen haetaan uutta voimaa robotiikasta.

Yhdysvaltalainen Construction Robotics esitteli viime vuonna muurarirobotin nimeltä SAM. Lyhenne tulee sanoista ”semi-automated mason” eli puoliautomaattinen muurari.

Robotti tekee karkean työn, ihmismuurari viimeistelee. Robotti latoo tiiliä kolme kertaa nopeammin kuin ihminen. Ehkä se joskus latoo sienien tai bakteerien tuottamia tiiliä.

Ruotsissa suuri rakennuskonserni Skanska kehittää monenlaisia robotteja rakennustöihin. Kohta robotit tekevät raudoituksia betonivaluja varten, valavat betonia ja poraavat reikiä.

Muuta konttiin asumaan

Rakentamisen tehostumisesta huolimatta asunnot voivat yhä olla kalliita suhteessa ihmisten tuloihin. Silloin ratkaisu voi olla neliömäärän pienentäminen.

Miniasunnon prototyypin tarjoaa merikontti, jonka muuntelua asuntokäyttöön tutkitaan nyt ahkerasti. Kahdesta merikontista rakennettu 50 neliön Duokoti esiteltiin Hyvinkään asuntomessuilla vuonna 2013.

Suunnittelija ja yrittäjä Harri Nordling esitteli seuraavana vuonna konttiasunnon prototyypin nimeltä Konttikoti. Sen takana olivat myös nuorisotyön palvelujärjestö Allianssi, Nuorisoasuntoliitto ja Nuorisosäätiö. Tilaa Konttikodissa on 14,3 neliötä.

Minimalistinen asuntosuunnittelu lähestyy valtavirtaa. Asuntosijoitusyhtiö Sato esitteli Vantaan asuntomessuilla viime vuonna 15,5 neliön kodin.

Venetsian arkkitehtuuribiennaalia toukokuun lopussa johti chileläinen arkkitehti Alejandro Aravena, joka on suunnitellut chileläisen metsäyhtiön työntekijöille talon puolikkaita. Puolikas sisältää talon vaikean osan, kuten keittiön ja kylpyhuoneen. Toisen puolikkaan asukas rakentaa itse.

Saksassa Hannoverin Leibniz-yliopiston arkkitehtuurin professori Jörg Friedrich on ideoinut opiskelijoidensa kanssa puuelementeistä koottuja asuntoja, joista voidaan rakentaa lisäkerroksia tasakatoille. Vähän käytettyihin parkkitaloihin voidaan rakentaa asuntoja, samoin tyhjinä seisoviin jokiproomuihin.

Innovaatioita pakolaisleireiltä

Pakolaisvirrat ovat luoneet uusia paineita asuntorakentamiseen, ja pakolaiset ovat omalta osaltaan kehittäneet ratkaisuja.

”Pakolaisleirit ovat tulevaisuuden kaupunkeja”, sanoi Kilian Kleinschmidt arkkitehtuurialan Dezeen-lehdessä viime marraskuussa.

Kleinschmidt on työskennellyt 25 vuotta Yhdistyneiden kansakuntien pakolaisjärjestössä UNHCR:ssä. Nyt hänen konsulttiyrityksensä Switxboard keskittyy kehityshankkeisiin vaikeilla alueilla.

”Lähi-idässä olimme rakentamassa leirejä, säilytyspaikkoja ihmisille. Mutta pakolaiset olivat rakentamassa kaupunkia”, Kleinschmidt kertoo.

Hänen mukaansa pakolainen viettää leireillä keskimäärin 17 vuotta. Leirejä on siis lakattava käsittelemästä tilapäisinä asuinpaikkoina.

Arkkitehdit ovat jo vastanneet huutoon. He ovat muun muassa kehittäneet Domo-teltan. Se on iglua muistuttava suoja, joka kelpaa pitkäaikaiseen asumiseen. Domoja on jo Lesboksen saarella Kreikassa, Saksassa ja Nepalissa.

Myös Ikean säätiö on teettänyt suojia pakolaisille. Niisä on mukana aurinkopaneelit, ja ne on suunniteltu usean vuoden oleskelua varten.

Joskus syntyy kelvotonta

Yksi viime vuosisadan tunnetuista kuvista näyttää, miten Pruitt-Igoen kerrostaloalue Yhdysvaltojen St. Louisissa räjäytettiin maan tasalle vuonna 1972. Talot rakennettiin 1950-luvulla, ja ne edustivat modernia arkkitehtuuria. Yhteiskunnallinenkin tavoite oli jalo: ihmisarvoisia asuntoja pienituloisille.

Todellisuudessa alueesta tuli pian niin epämiellyttävä, että edes köyhiä ei voitu pakottaa asumaan siellä.

Suomessa on ollut vähemmän dramaattisia, mutta yhtä selkeitä umpikujia. Yhteen aikaan olivat muodissa tasakatot ja valesokkelit. Tasakattoihin kyllästyttiin pian. Valesokkelit kiellettiin kokonaan.

Suomalaisen sosiaali- ja asuntopolitiikan arkkitehti Pekka Kuusi kirjoitti vuonna 1968, että on virhe rakentaa vain rakennushetken tarpeeseen. Asuntopolitiikkaa pitää suunnitella niin, että se vastaisi myös tuleviin tarpeisiin.

Yksi huomisen tai ylihuomisen välttämättömyys voi olla esteettömyys. Taloissa pitää voida liikkua vaikka pyörätuolilla, ja niiden tulee muutenkin sopia myös vanhuksille ja vammaisille.

Esteettömyyden käsite nousi 1970-luvulla esiin pääasiassa Yhdysvalloissa. Myöhemmin alettiin puhua myös universaalista suunnittelusta. Se tarkoittaa, että esteetön talo on hyvä kaikille.

Pienikin asunto voi olla esteetön.

”Kontit voidaan valmistaa esteettömiksi. Se ei ole ongelma. Kaikki on mahdollista”, sanoo konttikodin suunnittelija Harri Nordling.

Harvia taas on suunnitellut kokoon taitettavan universaalin kylpyhuonesaunan ja saanut ratkaisusta pari palkintoakin.

Valmistaja vakuuttaa, että muunneltava sauna sopii myös pyörätuolin käyttäjälle. Käytössä se vie tilaa 1,44 neliötä, kokoon taitettuna 0,75 neliötä. Vammattoman asunnossa ratkaisu säästää tilaa, vammaiselle se tekee saunomisen mahdolliseksi.

Kun tulevaisuuden epävarmuus tiedostetaan, kaikille avoimien, helposti muunneltavien ja siirrettävien asuntojen suosio voi kasvaa. Seuraavan sukupolven normaalielämää voi olla uusi paimentolaisuus.

Tai voi käydä päinvastoin. Ihmiset asettuvat paikoilleen. On mahdotonta aavistaa kaikkea etukäteen, mutta joihinkin vaihtoehtoihin on mahdollista varautua.

Kalevi Rantanen on tekniikkaan erikoistunut vapaa tiedetoimittaja
ja Tiede-lehden
vakituinen avustaja.

Julkaistu Tiede-lehdessä 9/2016

 

Hyvä koti hyvässä ympäristössä

Asumisen laatu riippuu myös ympäristöstä, joka nykyään on useimmiten kaupunki. Yhdysvaltalainen kaupunkitutkija Jane Jacobs muotoili vuonna 1961 vaatimukset, jotka kukoistavan kaupungin tulee täyttää.

Ensiksikin samalla alueella pitää olla erilaisia toimintoja: asuntoja, työpaikkoja, kouluja, kauppoja, teattereita ja yökerhoja.

Toiseksi korttelien pitää olla riittävän pieniä.

Kolmanneksi kortteleissa pitää olla eri-ikäisiä ja erihintaisia rakennuksia suuri-, keski- ja pienituloisille.

Neljänneksi asukastiheyden pitää olla riittävän suuri.

 

Ihmetalo Lontoossa

Italialaisten, ranskalaisten ja brittiläisten tutkijoiden ryhmä testasi hiljattain Jacobsin teoriaa kuudessa Italian kaupungissa. Niiden kehitystasoa mitattiin kännykän käytöstä, joka antaa tietoa taloudesta ja kulttuurista.

Tulokset julkaistiin tänä vuonna, ja päätulos oli, että Jacobsin teesit pitävät paikkansa.

Tuloksista seuraa suoraan, että samalla alueella pitää olla erihintaisia asuntoja.

Lontoossa Union Squarella on talo, jonka toisella puolella on yli miljoonan punnan huoneistoja, toisella verovaron tuettuja vähävaraisten vuokra-asuntoja. Union Squaren talo on kuitenkin poikkeus. Viime vuosikymmeninä kehitys on kulkenut enemmänkin vastakkaiseen suuntaan.

Pieni- ja keskituloisten on turha haaveilla asunnosta Euroopan kaupunkien keskustoissa. Asunto on usein myös kaukana työpaikasta. Saksan kieleen onkin ilmestynyt uusi sana: työmatkalais­proletariaatti, Pendler­proletariat.

 

Vahinko kiertää

Suurituloiset pelurit ovat ajaneet keskiluokkaa ulos keskustoista. Yhdysvaltalainen kaupunkitutkija Richard Florida kuvasi vuonna 2005 kirjassa Luovan luokan pako tilannetta omassa maassaan:

”Wall Streetin toimitusjohtajat ja muut rosvoruhtinaat… pystyttävät lähiöihin valtavia linnojaan… asunnoista on tullut lähes saavuttamattoman kalliita keskiluokan ja työväenluokan ihmisille.”

Keskituloiset ovat antaneet vahingon kiertää. He ovat monopolisoineet ympäris­töään ja vastustaneet asunnottomien tai vammaisten asuntojen rakentamista naapuriin, tyyliin ”ei minun takapihalleni”. Köyhät taas ovat vastustaneet pakolaisten vastaanottokeskuksia.

Tuloksena on asuntopulaa ja kaupunkien rappiota.