Nauriita kasvattivat jo kantasuomalaiset. Kuva: Lehtikuva
Nauriita kasvattivat jo kantasuomalaiset. Kuva: Lehtikuva

Muiden sateesta tuli meillä satoa.

Syksy on sadonkorjuun aikaa. Sato on johdos verbistä sataa, joka on alkuaan tarkoittanut putoamista. Lähisukukielissä sato merkitsee sadetta, mutta suomessa siitä on tullut nimitys kasvukauden tuotolle, joka syksyllä sataa viljelijän laariin.

Hyötykasvien nimitykset antavat vihjeitä siitä, milloin suomalaiset ovat oppineet ne tuntemaan.

Juureksista vanhin näyttää olevan nauris eli karjalaisittain nakris. Sanalla on etymologisia vastineita kautta itämerensuomen, joten se on ilmeisesti tunnettu jo kantasuomalaisena aikana parituhatta vuotta sitten.

Sanan alkuperä on arvoitus. Omaperäisistä sanoista se sopisi parhaiten nakertaa-verbin yhteyteen, mutta tämä on vastineista päätellen nuorempi sana kuin nauris. Levikiltään vastaavanlainen herne on jo kauan tiedetty balttilaiseksi lainaksi, mutta nauriille ei tunneta mitään lainaetymologiaa.

Myös sipuleihin suomalaiset ovat mielistyneet jo esihistoriallisella ajalla. Tästä todistaa germaanisperäinen laukka, joka on sama kuin ruotsin lök. Nykyäänkin puhutaan ruoholaukasta ja kynsilaukasta, kun tarkoitetaan ruohosipulia ja valkosipulia. Laukan rinnalle on keskiajalla lainattu ruotsista tai alasaksasta sipuli, joka juontuu alkuaan latinasta.

Keskiajan kasvimaita on perinteisesti nimitetty kaalimaiksi. Kaali on tarkoittanut etenkin lehtikaalia, mutta myös vihanneksia yleensä. Kaali -sana on tullut ruotsin ja muiden germaanisten kielten välityksellä latinasta ja kreikasta.

Hieman nuorempi on lanttu, jonka taustalla on tainta tai kasvia merkitsevä latinan planta. Nykymerkityksessään lanttu tunnetaan vasta 1700-luvun lopulta lähtien.

Tosin jo Agricola kirjoitti plantuista, mutta hän tarkoitti niillä taimia. Agricolalla on myös latinasta lainattu kurbita, joka merkitsee kurpitsaa.

Porkkanalle on kaksi lainaperäistä nimeä, jotka on molemmat saatu uudella ajalla. Oranssinvärinen porkkana on kehitetty Hollannissa 1600-luvulla, ja suomessa siitä on käytetty ruotsalaisperäistä nimitystä muuruuti. Porkkana on saatu venäjästä 1700- luvulla.

Naatti ja papu ovat jo vanhempia venäläisiä lainoja. Kaikki Suomessa viljeltävät kasvilajit ovat muualta tuotuja, joten ei ole yllätys, että myös niiden nimet ovat naapureilta lainattuja.

Kaisa Häkkinen on suomen kielen emeritaprofessori Turun yliopistossa.

Julkaistu Tiede-lehdessä 9/2016