Himalaja lämpiää nopeammin kuin maapallo keskimäärin.
Himalaja lämpiää nopeammin kuin maapallo keskimäärin.

Jos mitään ei tehdä, Himalajan ja Aasian korkeiden vuorten jäätiköistä katoaa kaksi kolmasosaa.

Aasian vuoristoissa on maailman suurin jäätyneen veden varasto heti napojen jälkeen, ja vuorijäätiköt ruokkivat suuria jokia kuten Gangesta. Miljoonat ihmiset ovat riippuvaisia jäätiköiden sulamisvedestä, jota käytetään kasteluun, vesivoimaan ja juomavedeksi.

Tiedelehti Naturessa julkaistu uusi tutkimus kertoo huolestuttavia uutisia jäätiköiden kohtalosta lämpenevässä ilmastossa. Hollantilaistutkijat laskevat, että vaikka maailma pääsisi Pariisin sopimuksessa asetettuun tavoitteeseen rajoittaa lämpeneminen 1,5 asteeseen, Aasian vuorijäätiköistä menetettäisiin silti kolmasosa vuosisadan loppuun mennessä.

Pariisin tavoite on erittäin kunnianhimoinen, eikä siinä välttämättä onnistuta. Tähän mennessä maapallo on lämmennyt esiteolliselta ajalta noin asteen verran.

Maapallon keskilämpötilan nousu ei jakaudu tasaisesti, vaan 1,5 asteen lämpeneminen lämmittäisi esimerkiksi itäistä Himalajaa 2,3 astetta ja Hindukuš-vuoristoa 1,9 astetta. Vuoristot lämpenevät jo nyt globaalia keskiarvoa nopeammin.

Tutkijat laskevat mallissaan jäätiköiden nykyiseksi massaksi noin viisi biljoonaa tonnia, mikä on huomattavasti vähemmän kuin aiemmin on arvioitu. Tutkijat osoittavat, että jäätiköiden sulaminen on suorassa suhteessa lämpenemiseen.

Jos lämpenemisen pysäyttämiseksi ei tehdä mitään, vuorijäätiköistä hupenee jopa kaksi kolmasosaa vuosina 2071–2100. Ilmastosopimuksista ja neuvotteluista huolimatta olemme nyt toistaiseksi tällä polulla.

Vaikka maapallon lämpeneminen pysähtyisi nyt kuin seinään, jäätiköistä sulaisi silti osa. Jäätiköllä kun kestää vuosikymmeniä sopeutua siihen kokoon, jonka vallitseva ilmasto sallii.

Tutkijat laskevat myös, kuinka paljon ilmaston pitäisi lämmetä, jotta kaikki jää sulaisi. Heidän mallissaan tämä vaatisi 11 asteen lämmönnousun. Kaikki jää ei siis ole vaarassa sulaa, toisin kuin joissain tutkimuksissa on aiemmin esitetty.

Nykytahdilla jäätiköistä ollaan kuitenkin menettämässä kaksi kolmannesta. Pariisin sopimuksen tavoitteiden täyttyminen on paras toivo, vaikka jäätikköä katoaisi silti.

”Tutkijat ovat osoittaneet, että lämpenemisen pysäyttäminen 1,5 asteeseen säilyttäisi huomattavan osan Aasian vesiresursseista, ja jos epäonnistumme tässä tavoitteessa, maksamme suorassa suhteessa siihen, miten pahasti epäonnistumme”, kommentoi löydöksiä ulkopuolisena tutkijana professori J. Graham Cogley.

Geenimuoto näyttää torjuvan diabetesta ja tekevän sen kantajista pitkäikäisempiä.

Sattumanvarainen muutos yhdessä ainoassa geenissä näyttää olleen hyödyksi amerikkalaisille amisseille. Geenimuutos näyttäisi pidentävän elämää.

Vanhoillisia kristittyjä oppeja noudattavat amissit ovat tunnettuja siitä, että he elävät eristyksissä modernista yhteiskunnasta. He eivät yleisesti ottaen halua hyödyntää nykymaailman mukavuuksia kuten autoja ja sähköä.

Yhdysvaltalaisen Chicagon Northwestern-yliopiston tutkijat selvittivät erään Indianan osavaltiossa elävän amissiyhteisön jäsenten geeniperimää.

He havaitsivat, että osalla amisseista on mutaatio geenissä, joka vaikuttaa ikääntymiseen. Tästä kirjoittaa muun muassa New Scientist.

Tämä serpine1-niminen geeni tuottaa pai1-proteiinia, joka on yhdistetty solujen nopeampaan vanhenemiseen.

Osalla amisseista on kuitenkin mutaatio tässä geenissä, jolloin kyseistä proteiinia syntyy puolet vähemmän kuin tavallisesti. Tutkijat laskevat mutaation syntyneen kuusi sukupolvea sitten.

Tutkijat huomasivat, että ne amissit, joilla oli vähintään yksi kopio tästä muuttuneesta geenistä, elivät keskimäärin kymmenen vuotta pidempään kuin muut, tyypillisesti 85-vuotiaiksi.

Samoin heidän kromosomiensa päissä olevat telomeerit olivat kymmenen prosenttia pidemmät kuin muilla. Telomeerit lyhenevät hieman joka kerta, kun solut jakautuvat, kunnes ne lopulta kuluvat loppuun.

Heidän paastoverensokerinsa oli myös 30 prosenttia alempi kuin verrokeilla, eikä yksikään tutkituista geenin kantajista sairastunut diabetekseen.

Seitsemän prosenttia niistä, joilla tätä geenimuunnosta ei ollut, sairastivat diabetesta.

Tutkimuksessa tarkasteltiin 177 henkilöä, joista 43 henkilöllä oli kyseinen muunnos geenistä.

Lisätutkimusta tarvitaan vielä, mutta voi olla, että pai1-proteiinin tuotanto on yhteydessä ihmisen ikääntymiseen.

Tutkimuksen julkaisi Science Advances.

Sokeritutkimus haudattiin, kun tulokset eivät miellyttäneet. Kuva: Markku Niskanen

Sokeriteollisuuden tutkimusjärjestö hautasi tutkimuksen, joka uhkasi osoittaa sokerin yhteyden sydäntauteihin ja syöpään hiirillä.

Sokeriteollisuuden vaikutuskeinot ovat Yhdysvalloissa 1960-luvulla olleet varsin samanlaiset kuin tupakkateollisuudella, paljastaa Kalifornian yliopistossa San Franciscossa työskentelevien tutkijoiden löydös.

Tutkijat saivat käsiinsä arkistoista vanhoja, sokeriteollisuuden sisäisiä asiakirjoja.

Asiakirjat osoittavat, että sokeriteollisuutta edustava Sugar Research Foundation rahoitti aluksi eläinkokeita, joissa oli tarkoitus selvittää sokerin yhteyttä sydän- ja verisuonisairauksiin.

Kun hiirikokeissa alkoi ilmetä, että sokeri todella voi olla haitallista, nostaa veren rasva-arvoja ja saattaa olla yhteydessä jopa virtsarakon syöpään koe-eläimillä, teollisuus veti rahoituksen pois – ja hautasi tulokset kaikessa hiljaisuudessa.

Tutkimusryhmä julkaisi raporttinsa torstaina PLoS Biology -tiedelehdessä.

Sokerin ja tärkkelyksen vaikutuksia veren rasva-arvoihin tutkitaan yhä. 1960-luvun lopulle tultaessa alkoi kuitenkin kertyä tietoa siitä, että sokeri voisi olla haitallisempaa sydämelle kuin tärkkelys.

Sokerisäätiö palkkasi Birminghamin yliopiston tutkijan W. F. R. Poverin selvittämään asiaa eläimillä.

Pover havaitsi ensinnäkin, että sokeri nosti veren triglyseridi- eli rasva-arvoja hiirillä. Ihmisillä veren kohonnut triglyseridi voi lisätä riskiä sydänkohtauksiin ja aivohalvauksiin.

Toisekseen hiirten virtsassa oli entsyymiä, joka tutkimuksissa oltiin yhdistetty virtsarakon syöpään.

Kun sokeriteollisuus sai alustavia tuloksia nähtäväkseen, se päätti keskeyttää koko tutkimushankkeen vuonna 1969. Poverin tuloksia ei koskaan julkaistu.

Teollisuuden sisäisessä muistiossa todetaan tutkimuksen olevan ensimmäinen, joka osoittaa biologisia eroja sokeria ja tärkkelystä syöneiden hiirien välillä.

Sekä tohtori Pover että tutkimuksen rahoituksesta ja katkaisusta päättänyt johtaja John Hickson ovat jo kuolleet.

Löytyneiden muistioiden mukaan Hickson kertoi kollegoilleen vuonna 1970 muista tutkimuksista, joista saataisiin ”teollisuuden kannalta arvokasta ja hyödyllistä tietoa”.

Poverin tutkimuksen arvoa teollisuudelle hän kuvaili ”nollaksi”.

Sokeriteollisuuden kannalta kiusalliset asiakirjat löysi Kalifornian San Franciscon yliopiston hammaslääketieteen apulaisprofessori Christin E. Kearns. Selvitystyössä olivat myös hänen kollegansa Dorie Apollonio ja Stanton Glantz.

Sama kolmikko osoitti viime vuonna niin ikään salassa pysyneiden asiakirjojen perusteella, että sokeriteollisuus maksoi vuonna 1967 Harvardin yliopiston tutkijoille 50 000 dollaria, jotta he kirjoittaisivat sokerin kannalta myönteisen tutkimuksen.

Poverin tutkimuksen aikoinaan tilannut ja torpannut sokeriteollisuuden järjestö SRF on nykyisin Sugar Association. Se julkaisi myös oman vastineensa tutkijoiden löydöksiin.

Sugar Association sanoo tutkijoiden olevan ”tunnettuja sokeriteollisuuden kriitikkoja” ja että Poverin tutkimusta olisi ollut tarkoitus aikoinaan jatkaa toisen tahon rahoituksella.

”Syistä, joita emme tiedä, näin ei tapahtunut”, vastineessa kirjoitetaan.