Botswanassa kasvanut, yli tuhannen vuoden ikäinen Chapman kuoli kaksi vuotta sitten. Kuva: Wikimedia Commons
Botswanassa kasvanut, yli tuhannen vuoden ikäinen Chapman kuoli kaksi vuotta sitten. Kuva: Wikimedia Commons

Kolmestatoista vanhimmasta yhdeksän on kuollut täysin tai osittain viime vuosikymmenen aikana.

Valtavan paksuiksi kasvavat apinanleipäpuut ovat Afrikan luonnon kuuluisimpia näkyjä. Suurimmat ovat ympärysmitaltaan kymmeniä metrejä. Niiden onttoihin runkoihin mahtuu vaikka asumaan.

Puut ovat myös erittäin pitkäikäisiä. Vanhimmat apinanleipäpuut voivat olla yli 2 500 vuotta vanhoja.

Sellainen oli esimerkiksi Zimbabwessa kasvanut Panke-nimen saanut puu, joka versoi maasta jo ennen kuin filosofi Sokrates oli syntynyt. Rooman valtakuntakin oli silloin vasta nuori.

Vuonna 2011 Panke kuoli. Noin kymmenen viime vuoden aikana on kuollut kahdeksan muutakin vanhaa apinanleipäpuuta, kertoo uusi Nature Plants -lehdessä julkaistu tutkimus.

Vaikka puut ovat vanhoja, on erikoista, että ne alkavat menehtyä näin lyhyen ajan sisällä.

”Tällainen tuho on odottamaton. Nämä puut voivat elää yli 2 000 vuotta, mutta nyt ne kuolevat yksi kerrallaan meidän elinaikanamme. Se on tilastollisesti hyvin epätodennäköistä”, sanoo yksi tutkimuksen tekijöistä, professori Adrian Patrut Romanian Babeș-Bolyai-yliopistosta uutiskanava NPR:n haastattelussa.

Tutkijat epäilevät syyksi ilmastonmuutosta. Apinanleipäpuut varastoivat vettä. Niiden tilavuudesta 70–80 prosenttia täytyy olla vettä, jotta puut pysyvät pystyssä. Ne voivat kuolla, jos kukinta-aikaan on liian kuivaa.

Lämpenevä ilmasto on kuitenkin aiheuttanut kuivuutta ja sekoittanut säätä Afrikassa. Esimerkiksi vuoden 2015 syyskuussa alkavaksi odotettu sadekausi alkoi Botswanassa vasta helmikuussa 2016.

Afrikan suurimpiin ja kuuluisimpiin kuuluva apinanleipäpuu nimeltä Chapman ei tästä selvinnyt. Puu kaatui tammikuussa 2016. Sen rungossa oli enää 40 prosenttia vettä.

Vanhimmista 13:sta apinanleipäpuusta nyt siis yhdeksän on kuollut kokonaan tai kuolemassa. Näistä yhdeksästä puusta neljä oli myös Afrikan suurimpia.

Romanialaiset, yhdysvaltalaiset ja eteläafrikkalaiset tutkijat kartoittivat Afrikan vanhimpia ja suurimpia apinanleipäpuita 12 vuoden ajan, vuodesta 2005 viime vuoteen.

Kaikkiaan tutkittiin yli 60 puuta. Tutkimuksen tarkoitus oli selvittää puiden ikä ja se, miten apinanleipäpuut kasvavat niin isoiksi.

Puiden on uskottu voivan elää jopa 5 000-vuotiaiksi, mutta vanhimmat näyttävät nyt olevan noin 2 500-vuotiaita. Apinanleipäpuut ovat erittäin kestäviä. Ne voivat selvitä jopa tulipalosta.

Kun puu kuitenkin lopulta kuolee, se alkaa mädäntyä sisältä ja repeää kahtia tai kellahtaa kumoon.

Näin kävi Etelä-Afrikassa kasvaneelle Platland- tai Sealand-puulle, joka oli niin valtava, että sen sisään oli rakennettu cocktailbaari 15 ihmiselle. Puut ovat tyypillisesti sisältä onttoja ja ihmiset ovat asuneetkin niissä.

Platland halkesi vuonna 2016 ja romahti lopullisesti viime marraskuussa. Tämän puun tutkijat arvioivat olleen yli tuhatvuotias.

Tutkijat ajattelivat aluksi, että puiden kuolemia aiheuttaisi jokin tauti, mutta mitään merkkejä siitä löytynyt. Puiden kuolemat eivät myöskään täsmää minkään taudin leviämiseen.

”Ei ole normaalia, että 70 prosenttia näistä vanhimmista puista kuolee 12 vuoden sisällä. On vaikea keksiä muuta selitystä kuin ilmastonmuutos”, kommentoi apulaisprofessori Erika Wise Pohjois-Carolinan yliopistosta The Atlantic -lehdelle. Hän ei osallistunut tutkimukseen.

Tätä ei kuitenkaan voida vielä varmasti sanoa.

Osa tutkijoista on kritisoinut tutkimuksessa käytettyä iänmääritystapaa, joka heidän mukaansa voi aliarvioida puun todellisen iän. Ekologi David Baum Wisconsin-Madisonin yliopistosta sanoi NPR-uutiskanavalle, että osa puista voi tosiasiassa olla jopa tuhat vuotta vanhempia kuin tutkijat nyt esittävät.

Apinanleipäpuun iän määrittäminen on vaikeaa, koska puu ei tee vuosirenkaita. Runko kasvaa useasta osasta niin, että siitä on vaikea tietää, mikä sen vanhin osa on. Villieläimet nakertavat puita, ja puu kasvaa paitsi ulkoreunaltaan, myös sisäänpäin. Keskellä on tyypillisesti onkalo.

Tutkijat käyttivät nyt puiden iän määrittämiseen radiohiiliajoitusta. Ryhmä sanoo, että lisätutkimusta kaivataan vielä mysteerin selvittämiseksi.

SamBody
Seuraa 
Viestejä6011
Liittynyt3.5.2008

Afrikan vanhimmat apinanleipäpuut kuolevat oudosti

”Ei ole normaalia, että 70 prosenttia näistä vanhimmista puista kuolee 12 vuoden sisällä. On vaikea keksiä muuta selitystä kuin ilmastonmuutos” No minäpä autan kekkailemaan: jos ne eivät saa riittävästi hiilidioksidia kasvuunsa?
Lue kommentti

http://www.vapaakielivalinta.fi/
http://www.sananvapaudenpuolesta.fi/
Tunnustan poikkeavuuteni: perustan näkemykseni enemmän omaan ajatteluun kuin auktoriteetteihin.

Suurtutkimuksessa tarkasteltiin kokonaisia tyttöikäluokkia, joista noin puolet otti rokotteen ja puolet ei.

Papilloomavirusta ja sen aiheuttamia syöpiä ehkäisevä hpv-rokote ei ole lisännyt rokotettujen suomalaisten tyttöjen riskiä sairastua autoimmuunisairauksiin ja erilaisiin arvoituksellisiin oireyhtymiin. Tämä havaittiin suomalaisessa suurtutkimuksessa, joka julkaistiin Vaccine-lehdessä.

Hpv-rokote tuli kansalliseen rokotusohjelmaan vuoden 2013 lopussa. Tutkimuksessa olivat mukana kaikki tytöt, joilla oli mahdollisuus saada rokote rokotusohjelman puitteissa vuosina 2013–2016. Heitä oli kaikkiaan 240 605.

Näistä tytöistä rokotteen otti hiukan yli puolet, 56 prosenttia. Tutkimuksessa vertailtiin rokottamattomien ja rokotettujen sairastamista kansallisten hoitoilmoitusrekisterien perusteella.

Kävi ilmi, että rokotuksen 11–15-vuotiaana saaneilla ei ollut merkitsevästi suurempi riski sairastua kuin saman ikäisillä rokottamattomilla tytöillä.

”Tutkimuksessa tarkasteltiin riskisuhdetta 38 taudin osalta. Mukaan valikoitiin sairauksia, joiden kohdalla on esitetty epäilyjä, että rokottaminen saattaisi lisätä niiden esiintymistä”, kertoo ylilääkäri Hanna Nohynek Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksesta. Nohynek oli yksi tutkimuksen tekijöistä.

Tarkastelussa olivat esimerkiksi monimuotoinen paikallinen kipuoireyhtymä, krooninen väsymysoireyhtymä sekä tyypin 1 diabetes.

Epäilyt ovat Nohynekin mukaan perustuneet ajalliseen yhteyteen eli siihen, että lapsi on sairastunut rokotteen ottamisen jälkeen.

Ryhmä suomalaisia vanhempia on arvellut, että heidän lapsensa ovat sairastuneet rokotuksen takia. Sairastuminen rokotuksen jälkeen ei kuitenkaan vielä tarkoita, että rokotus on sairastumisen syy.

Yhteyden todentamiseksi rokotettujen sairastuvuutta täytyy verrata rokottamattomiin. Näin tutkimuksessa tehtiin, eikä merkitsevästi kohonnutta riskiä mihinkään sairauteen löytynyt.

”Vastaavia tuloksia on saatu Norjassa ja Tanskassa. Tämä on yksi näyttö lisää siitä, että hpv-rokotus on turvallinen”, Nohynek arvioi.

Rokotus hpv-virusta vastaan suojaa kohdunkaulan syövältä, koska kohdunkaulan syöpä saa alkunsa virusinfektiosta. Sitä aiheuttava papilloomavirus tarttuu herkästi seksissä. Kondomikaan ei siltä täysin suojaa.

Viime vuosina on selvinnyt, että hpv-infektio on yhteydessä myös erilaisiin suun ja kurkun, peräaukon ja peniksen alueen syöpiin. Yhdysvaltalaisten tutkimusten mukaan hpv:stä johtuvat syövät ovat lähes yhtä yleisiä molemmilla sukupuolilla.

Tulevaisuudessa hpv-rokote saatetaan antaa koulussa maksutta myös pojille. THL:n työryhmä vertailee parhaillaan poikien rokottamisen kustannuksia ja hyötyjä.

Luonnossa elävät maitovalaat saavat syöpiä ihmisen mereen päästämistä ympäristömyrkyistä. Kuvan yksilöt uivat akvaariossa. Kuva: Wikimedia Commons
Luonnossa elävät maitovalaat saavat syöpiä ihmisen mereen päästämistä ympäristömyrkyistä. Kuvan yksilöt uivat akvaariossa. Kuva: Wikimedia Commons

Meriin kulkeutuvat kemikaalit ovat lisänneet syöpiä esimerkiksi maitovalailla ja merileijonilla. Mikromuovitkin saattavat olla syöpävaarallisia eläimille.

Joskus sanotaan, että ihminen on maapallon syöpä. Asia saattaa olla kirjaimellisesti näin, pohtii ryhmä tutkijoita Nature Ecology & Evolution -lehdessä hiljattain ilmestyneessä artikkelissa.

Kyse on siitä, että ihmisen toiminta ja planeetan saastuminen aiheuttavat syöpää myös muille eläimille kuin meille itsellemme. Tiettyjen kemikaalien päätyminen meriin on yhdistetty syöpien lisääntymiseen joillain eläinlajeilla.

Kun ihminen rouhii luonnon ekosysteemejä sirpaleiksi, geneettinen monimuotoisuus vähenee, mikä sekin voi johtaa haitallisten mutaatioiden ja kasvainten yleistymiseen. Mekanismeja on monia.

”Ihmiset voidaan määritellä syöpää aiheuttavaksi lajiksi tai tekijäksi. Muokkaamme ympäristöä tavalla, joka aiheuttaa syöpää villieläimissä”, syövän evoluutiota tutkivan biologin Frédéric Thomasin johtama ryhmä kirjoittaa.

Ryhmä kokoaa katsauksenomaisessa artikkelissa yhteen tutkimustietoa siitä, millä tavoin ihmisen toiminta on johtanut syöpien yleistymiseen villieläimillä. Näkökulma on tuore, sillä luonnossa elävien eläinten syöpiä on tutkittu erittäin vähän.

Pahasti saastuneen St. Lawrence -joen suulla Kanadassa elävillä maitovalailla on todettu huomattavan paljon syöpiä. Jo vuosituhannen alussa tehdyssä tutkimuksessa huomattiin, että tutkituista aikuisista maitovalaista lähes kolmasosa kärsi jonkinlaisesta syöpäkasvaimesta.

Yleisin syöpä valailla oli suoliston adenokarsinooma. Maitovalaiden elinympäristöä saastuttavat muun muassa alumiinisulattamoilta vuotavat myrkyt.

Kalifornianmerileijonilla puolestaan esiintyy syöpää, joka on yhdistetty klooripohjaisten torjunta-aineiden käyttöön. Tšernobylin ydinonnettomuuden jäljiltä havaittiin, että ulkoiset kasvaimet eräissä linnuissa yleistyivät todennäköisesti lisääntyneen taustasäteilyn seurauksena.

Muovisaaste voi kaiken muun pahan lisäksi johtaa syöpäkasvainten kehittymiseen sille altistuneilla eläimillä, tutkijat kirjoittavat. Luontoon päätyvässä muovijätteessä on erilaisia kemikaaleja, jotka voisivat riittävän suurissa määrissä altistaa eläimiä syövälle. Toki muovijäte ja mikromuovit ovat luonnolle valtava ongelma muutenkin.

Aihetta on tutkittu niukalti ehkä siksikin, että villieläinten kasvaimet tuntuvat melko pieneltä asialta, kun ilmasto lämpenee ennätystahtia ja lajeja katoaa planeetalta nopeammin kuin koskaan ennen. Syöpäsairaudet ovat silti yksi monista tekijöistä, jotka voivat rampauttaa eläinpopulaatioiden hyvinvointia ja heikentää niiden toipumiskykyä kriiseistä.

”Villieläinten syöpäkasvaimet ovat täysin unohdettu tutkimusala, ja haluamme herätellä tutkimusta tästä aiheesta”, kertoo evoluutiobiologi Mathieu Giraudeau Arizonan osavaltionyliopistosta tiedotteessa.

Syövän kehitys on monen tekijän summa. Yksi riskitekijä on geneettisen monimuotoisuuden romahtaminen, kun ahtaalle ajetut eläinpopulaatiot pienenevät. Samalla eläimistä voi tulla herkempiä tauteja ja syöpää aiheuttaville tekijöille, joita ne elinympäristössään kohtaavat.

Jopa niinkin kaukaa haetulta tuntuva asia kuin valosaaste saattaa altistaa eläimiä syövälle. Jatkuvasti valaistuilla alueilla elävien eläinten melatoniinin ja muiden hormonien tuotannon häiriintyminen voi periaatteessa johtaa jopa syöpien kehitykseen samalla tavoin kuin ihmisilläkin. Yöaikainen valoaltistus etenkin vuorotyötä tekevillä naisilla on yhdistetty kohonneeseen rintasyöpäriskiin.