Afrikkalainen perhe ruokailee kylässään Sambesijoen rannalla. Kuva: Tea Karvinen
Afrikkalainen perhe ruokailee kylässään Sambesijoen rannalla. Kuva: Tea Karvinen

Afrikan väestön odotetaan kasvavan lähes kolmeen miljardiin 2050-luvulle mentäessä.

Väestö kasvaa Saharan eteläpuolisissa maissa yhä nopeasti. Niin nopeasti, että alueen viljan- ja ruuantuotanto ei voi millään pysyä samassa kasvun vauhdissa.

Saharan eteläpuolinen Afrikka tuottaa nyt noin 80 prosenttia siitä viljasta, jonka alueen väestö kuluttaa.

Ruuan kulutus uhkaa kuitenkin kolminkertaistua. Alueen väkiluku näyttää kasvavan peräti 250 prosenttia vuoteen 2050 mennessä.

Vaikka Saharan eteläpuolisen Afrikan viljasadot kasvaisivat samaa tahtia kuin 25 viime vuotta, tuottaisi nykyinen viljelysmaa vain noin kolmasosan ja korkeintaan puolet viljasta, joka tarvitaan väestön ruokkimiseksi vuonna 2050.

Näin ennakoi joukko tutkijoita raportissa, jonka tekivät yhdessä Nebraska-Lincolnin ja Wageningen yliopistot ja useat afrikkalaiset maatalouden tutkimuslaitokset. Raporttia kirjoitti myös iso joukko paikallisia ruuantuotannon asiantuntijoita esimerkiksi Malista, Etiopiasta ja Tansaniasta.

Raportin julkaisi Yhdysvaltain tiedeakatemian lehti Pnas.

Maailmanpankin tilastojen mukaan Saharan eteläpuolisessa Afrikassa voi elää vuonna 2060 jopa 2,7 miljardia ihmistä. Nyt siellä asuu juuri ja juuri miljardi ihmistä.

”Nykyistä menoa ei voi hyväksyä. Nyt on toimittava”, sanoo yksi raportin kirjoittajista, Kenneth Cassman Newswise-uutispalvelun tiedotteessa. Cassman on Nebraska-Lincolnin yliopiston emeritusprofessori.

”Vaikka sadot saataisiin huippuunsa nykyaikaisin viljelytekniikoin, ei viljantuotanto riitä ihmisten ruokkimiseen”, sanoo Cassman.

Jos Saharan eteläpuolinen Afrikka haluaisi olla ruuan tuotannossa edes 80-prosenttisesti omavarainen vuonna 2050, pitäisi alueella kehittää rajusti maissin, hirssin, riisin, durran ja vehnän viljelyä.

Väestön ruokkimiseen tarvittaisiin suurta tuotannon hyppäystä. Cassman vertaa muutosta vihreään vallankumoukseen. Se lisäsi rajusti maatalouden tuottavuutta Aasiassa, Pohjois-Amerikassa ja Euroopassa 1960- ja 1970-luvuilla.

Cassmanin mukaan monet maatalouteen perehtyneet ihmiset luulevat, että Saharan eteläpuolinen Afrikka voisi kohota omavaraiseksi tai että alue tuottaisi joskus viljaa jopa vientiin. Tämä ei voi millään toteutua Cassmanin ja hänen ryhmänsä laskelmissa.

Viljantuotannon kasvuun ja sen vakiinnuttamiseen vaikuttaa raportin mukaan paljon viljelysmaan kastelu. Tässä pitäisi hyödyntää tehokkaasti alueellisia pohjavesivaroja.

Samalla pitäisi uudistaa ja rakentaa teitä ja vesiputkia sekä kehittää keinoja, joilla viljelijät saavat helpommin luottoja.

Jos ruuantuotannon kohentaminen epäonnistuu, Afrikkaan on raivattava paljon uusia peltoja. Se tarkoittaa, että savanneja, sademetsiä ja muita luonnon ekosysteemejä muuttuu viljelysmaaksi. Se tuhoaisi eläinten luontaisia elinympäristöjä ja kiihdyttäisi kasvihuonekaasujen päästöjä.

SamBody
Seuraa 
Viestejä5935
Liittynyt3.5.2008

Afrikassa sadot eivät pysy väestönkasvun perässä

"Väestön ruokkimiseen tarvittaisiin suurta tuotannon hyppäystä." Ei, vaan väestönkasvun pysäyttämistä. Ainakaan väestönkasvua ei saa lietsoa mallia Etiopian nälänhätä ja Band Aid - ennen ruuantoimitusoperaatiota Etiopissa oli 40 milj väestö ja nälkä, nyt 80 milj väestö ja nälkä. Tarvittaessa populaation on siis annettava sopeutua luonnonmenetelmällä. Väestöräjähdys päättyy joka tapauksessa jossain vaiheessa, mutta onko sitä ennen järkevää tuhota kaikki jäljellä oleva luonto?
Lue kommentti

http://www.vapaakielivalinta.fi/
http://www.sananvapaudenpuolesta.fi/
Tunnustan poikkeavuuteni: perustan näkemykseni enemmän omaan ajatteluun kuin auktoriteetteihin.

Planeetta imee 99 prosenttia siihen osuvasta valosta.

Tähtitieteilijät ovat löytäneet planeetan, joka on kuin itse pimeys. Kaukana Leijonan tähdistössä omaa tähteään kiertävä Jupiterin kokoinen Wasp-104b imee jopa 99 prosenttia siihen osuvasta valosta.

Tutkijat kirjoittavat arXiv-esijulkaisupalveluun ladatussa artikkelissaan, että Wasp-104b on ”mustempi kuin hiili”.

Wasp-104b on Jupiterin massainen kaasujättiläinen. Se kiertää emotähteään erittäin lähellä, lähempänä kuin Merkurius kiertää meidän Aurinkoamme. Planeetta tekee täyden kierroksen tähtensä ympäri alle kahdessa vuorokaudessa.

Tällaista tähden lähellä kiertävää kaasuplaneettaa kutsutaan kuumaksi jupiteriksi. Tähden säteily lämmittää planeettaa jopa tuhansiin asteisiin, mikä estää muun muassa pilvien muodostumisen planeetan päiväpuolelle.

Wasp-104b on lisäksi vuorovesilukittunut tähteensä, eli aina sama puoli planeetasta on tähteen päin. Toisella puolella vallitsee ikuinen yö.

Äärimmäisen musta väri johtuu siitä, että valoa heijastavia pilviä ei pääse muodostumaan. Sen sijaan planeetan kaasukehässä on kaliumia ja natriumia, jotka imevät valoa.

Tummuus ei estä meitä havaitsemasta planeettaa. Tämäkin planeetta löydettiin tarkastelemalla varjoa, joka muodostuu kun planeetta kulkee meistä katsoen tähtensä editse.

”Tähän asti tunnetuista mustista planeetoista sanoisin, että tämä menee top viiteen. Ehkä top kolmoseen”, pohtii tutkimusta johtanut astrofyysikko, tohtoriopiskelija Teo Mocnik englantilaisesta Keelen yliopistosta New Scientist -lehdessä.

Wasp-104b ei ole siis ainoa laatuaan. Tällaisia pikimustia planeettoja tunnetaan muutama muukin. Tummin kaikista on vuonna 2011 löydetty TrES-2b, joka heijastaa vain 0,1 prosenttia siihen osuvasta valosta. Sen kaasukehässä on muun muassa titaanioksidia valoa imemässä.

Toinen kiintoisa musta jättiläinen on Hat-p-7b. Sen yöpuolella sataa rubiineja ja safiireita, kun planeetan kaasukehässä oleva alumiinioksidi tiivistyy mineraalikiteiksi eli korundeiksi.

Vaikka nämä planeetat heijastavat äärimmäisen vähän valoa, on hieman harhaanjohtavaa verrata niitä hiileen, huomauttaa astrofysiikan professori Adam Burrows Princetonin yliopistosta. Ne eivät näyttäydy aivan pikimustina, vaan mitä luultavimmin Wasp-104b on hyvin tumman purppuran värinen. TrES-2b puolestaan on niin kuuma, että se hohtaa heikosti punaisena, kuin kekäle.

Planeetat löydettiin Kepler-avaruusteleskoopin avulla. Aurinkoa kiertävä Kepler-teleskooppi on tähän mennessä havainnut jo yli 2300 planeettaa muiden tähtien ympäriltä.

Kivikautisessa naudankallossa on reikä, jonka kuva näyttää sen sekä otsaluun ulko- että sisäpuolelta. Janan pituus vastaa kymmentä senttimetriä. Kuva: Fernando Ramirez Rozzi
Kivikautisessa naudankallossa on reikä, jonka kuva näyttää sen sekä otsaluun ulko- että sisäpuolelta. Janan pituus vastaa kymmentä senttimetriä. Kuva: Fernando Ramirez Rozzi

Länsi-Ranskasta löydetyssä yli 5 000 vuotta vanhassa lehmän kallossa oleva reikä on mitä todennäköisimmin porattu tarkoituksella.

Kallonporaus on ikivanha toimenpide. Esimerkiksi migreenin ja epilepsian uskottiin aiheutuvan pään sisällä mekastavista pahoista hengistä, ja kun kalloon porattiin tai raaputettiin reikä, nämä pirut pääsivät liihottelemaan matkoihinsa.

Arkeologinen todistusaineisto osoittaa, että ihmiset porasivat reikiä toistensa päihin jo yli 8 000 vuotta sitten. Toimenpiteestä jopa selvittiin hengissä jo kivikaudella.

Useassa vanhassa kallossa näkyy, että porausreikä on luutunut umpeen. Potilas on siis elänyt ainakin jonkin aikaa toimenpiteen jälkeen.

Nyt Ranskasta löydetty yli 5 000 vuotta vanha lehmän kallo viittaa siihen, että ihmiset ovat kenties harjoitelleet operaatiota eläimillä. Lehmän kallossa on ammottava reikä, jonka ympärillä on selvästi samanlaisia raapimisjälkiä kuin porauksen läpikäyneiden ihmisten päässä.

Atlantin rannalla Länsi-Ranskassa on muinoin ollut kivikautista asutusta, ja lehmän kallo kaivettiin siellä esille jo 1970–1980-luvun kaivauksissa.

Reiän ajateltiin tuolloin syntyneen kamppailussa toisen eläimen kanssa. Kenties toinen sarvipää oli puhkaissut lehmäparan kallon.

Kallon alun perin löytänyt tutkija pyysi kuitenkin muutama vuosi sitten kahta tutkijaa vilkaisemaan reikää lähemmin.

”Näimme hyvin nopeasti, että reikä on syntynyt kallonporauksesta. Se ei ole sarven jälki”, kertoo tutkija Fernando Ramirez Rozzi LiveScience-verkkolehdelle.

Totuus paljastui viimeistään elektronimikroskoopin alla, kun tutkijat näkivät kivityökalujen aiheuttamat raapimisjäljet reiän ympärillä.

Muinaiset ihmiset ovat siis ehkä harjoitelleet kallonporausta lehmällä. Tai kenties lehmäparka on kärsinyt jostain sairaudesta, jota on yritetty parantaa poraamalla sen päähän reikä.

Ei tiedetä, oliko lehmä elossa, kun reikä tehtiin. Joka tapauksessa se ei ole elänyt kovin pitkään operaation jälkeen, sillä reikä ei ole luutunut lainkaan.

Tutkijat pohtivat myös, olisiko reikä tehty osana jotain rituaalia. Heidän mielestään on kuitenkin todennäköisintä, että lehmä on toiminut aloittelevan kallonporaajan harjoituspotilaana ennen kuin vaarallista tekniikkaa on lähdetty soveltamaan ihmiseen.

Ranskasta on aiemmin löytynyt myös villisian kallo, jossa on samankaltainen reikä.

Tutkimuksen julkaisi Scientific Reports.