Afrikkalainen perhe ruokailee kylässään Sambesijoen rannalla. Kuva: Tea Karvinen
Afrikkalainen perhe ruokailee kylässään Sambesijoen rannalla. Kuva: Tea Karvinen

Afrikan väestön odotetaan kasvavan lähes kolmeen miljardiin 2050-luvulle mentäessä.

Väestö kasvaa Saharan eteläpuolisissa maissa yhä nopeasti. Niin nopeasti, että alueen viljan- ja ruuantuotanto ei voi millään pysyä samassa kasvun vauhdissa.

Saharan eteläpuolinen Afrikka tuottaa nyt noin 80 prosenttia siitä viljasta, jonka alueen väestö kuluttaa.

Ruuan kulutus uhkaa kuitenkin kolminkertaistua. Alueen väkiluku näyttää kasvavan peräti 250 prosenttia vuoteen 2050 mennessä.

Vaikka Saharan eteläpuolisen Afrikan viljasadot kasvaisivat samaa tahtia kuin 25 viime vuotta, tuottaisi nykyinen viljelysmaa vain noin kolmasosan ja korkeintaan puolet viljasta, joka tarvitaan väestön ruokkimiseksi vuonna 2050.

Näin ennakoi joukko tutkijoita raportissa, jonka tekivät yhdessä Nebraska-Lincolnin ja Wageningen yliopistot ja useat afrikkalaiset maatalouden tutkimuslaitokset. Raporttia kirjoitti myös iso joukko paikallisia ruuantuotannon asiantuntijoita esimerkiksi Malista, Etiopiasta ja Tansaniasta.

Raportin julkaisi Yhdysvaltain tiedeakatemian lehti Pnas.

Maailmanpankin tilastojen mukaan Saharan eteläpuolisessa Afrikassa voi elää vuonna 2060 jopa 2,7 miljardia ihmistä. Nyt siellä asuu juuri ja juuri miljardi ihmistä.

”Nykyistä menoa ei voi hyväksyä. Nyt on toimittava”, sanoo yksi raportin kirjoittajista, Kenneth Cassman Newswise-uutispalvelun tiedotteessa. Cassman on Nebraska-Lincolnin yliopiston emeritusprofessori.

”Vaikka sadot saataisiin huippuunsa nykyaikaisin viljelytekniikoin, ei viljantuotanto riitä ihmisten ruokkimiseen”, sanoo Cassman.

Jos Saharan eteläpuolinen Afrikka haluaisi olla ruuan tuotannossa edes 80-prosenttisesti omavarainen vuonna 2050, pitäisi alueella kehittää rajusti maissin, hirssin, riisin, durran ja vehnän viljelyä.

Väestön ruokkimiseen tarvittaisiin suurta tuotannon hyppäystä. Cassman vertaa muutosta vihreään vallankumoukseen. Se lisäsi rajusti maatalouden tuottavuutta Aasiassa, Pohjois-Amerikassa ja Euroopassa 1960- ja 1970-luvuilla.

Cassmanin mukaan monet maatalouteen perehtyneet ihmiset luulevat, että Saharan eteläpuolinen Afrikka voisi kohota omavaraiseksi tai että alue tuottaisi joskus viljaa jopa vientiin. Tämä ei voi millään toteutua Cassmanin ja hänen ryhmänsä laskelmissa.

Viljantuotannon kasvuun ja sen vakiinnuttamiseen vaikuttaa raportin mukaan paljon viljelysmaan kastelu. Tässä pitäisi hyödyntää tehokkaasti alueellisia pohjavesivaroja.

Samalla pitäisi uudistaa ja rakentaa teitä ja vesiputkia sekä kehittää keinoja, joilla viljelijät saavat helpommin luottoja.

Jos ruuantuotannon kohentaminen epäonnistuu, Afrikkaan on raivattava paljon uusia peltoja. Se tarkoittaa, että savanneja, sademetsiä ja muita luonnon ekosysteemejä muuttuu viljelysmaaksi. Se tuhoaisi eläinten luontaisia elinympäristöjä ja kiihdyttäisi kasvihuonekaasujen päästöjä.

SamBody
Seuraa 
Viestejä5725
Liittynyt3.5.2008

Afrikassa sadot eivät pysy väestönkasvun perässä

"Väestön ruokkimiseen tarvittaisiin suurta tuotannon hyppäystä." Ei, vaan väestönkasvun pysäyttämistä. Ainakaan väestönkasvua ei saa lietsoa mallia Etiopian nälänhätä ja Band Aid - ennen ruuantoimitusoperaatiota Etiopissa oli 40 milj väestö ja nälkä, nyt 80 milj väestö ja nälkä. Tarvittaessa populaation on siis annettava sopeutua luonnonmenetelmällä. Väestöräjähdys päättyy joka tapauksessa jossain vaiheessa, mutta onko sitä ennen järkevää tuhota kaikki jäljellä oleva luonto?
Lue kommentti

http://www.vapaakielivalinta.fi/
http://www.sananvapaudenpuolesta.fi/
Tunnustan poikkeavuuteni: perustan näkemykseni enemmän omaan ajatteluun kuin auktoriteetteihin.

Euroopan avaruusjärjestön havainnekuvassä on asteroidi Didysos ja sitä kiertävä kappale, johon tutkijat törmäyttäisivät luotaimen.

Yhdysvaltain avaruusjärjestö Nasan ja Euroopan Esan tutkijat haluavat selvittää, miten asteroideja voitaisiin torjua, mutta Euroopan puolelta rahoitus on jäissä.

Kuulussa Armageddon-katastrofielokuvassa 1990-luvulta Bruce Willisin johtama tiimi lähetetään avaruuteen räjäyttämään Maata kohti syöksyvä asteroidi palasiksi.

Yhdysvaltojen ja Euroopan avaruusjärjestöjen Nasan ja Esan tutkijat suunnittelevat vähän samaa, mutta paljon pienemmässä mitassa ja ilman ydinpommeja.

Niin sanottu Aida-hanke on ollut vireillä jonkin aikaa. Nimi tulee sanoista Asteroid Impact and Deflection Assessment.

Sen tarkoitus on laukaista luotain Didymos-asteroidille, jota kiertää myös pieni kuu. Didymoksen läpimitta on 800 metriä ja sitä kiertävän kappaleen läpimitta on 150 metriä.

Tutkijat haluavat törmäyttää luotaimen tähän pienempään kappaleeseen. Ajatuksena on tutkia, miten asteroidien ratoja pystytään muuttamaan törmäyksellä.

Aida koostuisi kahdesta luotaimesta: eurooppalaisten Aim laukaistaisiin ensin ja se asettuisi kiertämään Didymosta.

Aim tekisi tärkeitä mittauksia ja sen jälkeen laukaistaisiin amerikkalaisten Dart, joka törmäisi Didymoksen kuuhun ja suistaisi sen radaltaan.

Didymos sopii kohteeksi, koska se on lähellä ja törmäyskoe ei saisi sen kuuta syöksymään Maata kohti. Didymoksen kuu on myös samaa kokoluokkaa kuin maapalloa todennäköisimmin uhkaavat asteroidit. Asiasta kertoo Nasan verkkosivu.

Uhkaavia asteroideja ei tällä hetkellä tunneta. Asteroidivyöhykkeellä on kuitenkin tuhansia ja tuhansia kappaleita, jotka voisivat mahdollisesti joskus ajautua törmäämään maapalloon.

Kiviä putoilee silloin tällöin. Kuuluisa Siperian Tunguskan räjähdys vuonna 1908 aiheutui todennäköisesti pienehkön asteroidin törmäyksestä. Vuonna 2013 Tšeljabinskin yllä räjähti meteori, joka aiheutti 1 600 ihmisen loukkaantumisen.

Tutkijat uskovat, että asteroidien törmäykseltä voidaan suojautua. Siksi Aida-hankkeen eteneminen olisi tärkeää.

”Emme ole voimattomia asteroidien edessä. Mutta meidän täytyy harjoitella niiden torjumista tosielämässä siltä varalta, että joskus joudumme oikeasti suistamaan asteroidin radaltaan”, sanoo yhdysvaltalaista osaa hankkeesta johtava Andrew Cheng tiedotteessa.

Viime joulukuussa Euroopan avaruusjärjestö Esan jäsenmaat peruivat rahoituksen toiselta hankkeeseen tarvittavalta luotaimelta

Rahat ohjattiin Marsista elämää etsivään ExoMars-hankkeeseen.

Nyt tutkijat yrittävät lobata asteroidihanketta taas henkiin.

Latviassa pidetyssä tapaamisessa tutkijat esittivät halvemman vaihtoehdon Aimin toteuttamiseksi.

Uudessa versiossa luotaimesta olisi riisuttu Didymoksen kuuhun suunniteltu laskeutuja ja poistettu tutkajärjestelmä, joka luotaisi kuun rakennetta. Hintalappu olisi nyt 210 miljoonaa.

Nasan Dart-hanke eli varsinainen törmääjä etenee eurooppalaisista huolimatta, mutta Dart ei pysty tekemään kaikkia niitä tärkeitä mittauksia, joihin Aimia tarvittaisiin.

Aimin pitäisi mitata tarkasti kappaleen massa, jotta törmäyksen vaikutukset voitaisiin myös mitata.

”Emme ole koskaan kokeilleet asteroidin työntämistä radaltaan eikä sitä voi testata laboratoriossa mitenkään. Meidän täytyy selvittää, pitävätkö simulaatiomme ja mallimme paikkansa”, kertoo Esan johtaja Jan Woerner.

Nasa rakentaa Dart-luotaintaan edelleen alkuperäisessä aikataulussa. Sen olisi tarkoitus törmätä asteroidiin vuonna 2022.

Tutkijat sanovat, että parasta olisi ollut saada Aim tekemään mittauksia samaan aikaan Dartin kanssa. Aim pystyy heidän mukaansa hoitamaan tehtävänsä myös törmäyksen jälkeen, jos hanke ylipäätään saa rahoitusta.

Koirat, joilla oli tietty muoto oksitosiiniin liittyvästä geenistä, kääntyvät herkemmin omistajansa puoleen. Sama geenivariantti löytyi myös susilta.

Aivoissa erittyvä kiintymyshormoni oksitosiini on tärkeä osa ihmisten välistä sosiaalista kanssakäymistä. Hellyydenosoitukset kuten halaaminen ja suutelu saavat oksitosiinia erittymään, ja sitä vapautuu erityisesti seksin aikana.

Oksitosiini säätelee myös ihmisen ja lemmikkien välistä elämää. Lemmikin silittely vapauttaa oksitosiinia, ja samalla tavoin koirankin aivot raksuttavat.

Ruotsalaisessa Linköpingin yliopistossa tutkittiin oksitosiinin vaikutusta kultaisiin noutajiin. Koirat, joilla oli tietty geenimuunnos oksitosiinireseptoriin liittyvällä alueella perimässä, kääntyivät herkemmin omistajansa puoleen pyytääkseen apua.

Tutkimuksessa pantiin 60 kultaista noutajaa ratkaisemaan yksinkertainen pulma. Niiden piti avata kansi saadakseen herkkupalan.

Ensimmäisen kierroksen jälkeen kansi suljettiin niin, ettei koira voinut saada sitä auki. Tarkoitus oli katsoa, miten herkästi koira hakee omistajaltaan apua.

Kolme varttia ennen koetta koirien kuonoon suihkutettiin joko oksitosiinia tai suolavesiliuosta. Sitten tutkijat ottivat aikaa, kuinka kauan koira jaksaa itsekseen painia kannen kanssa.

Oksitosiinisuihke todella vaikutti, mutta vain osaan koirista. Sellaiset koirat, joilla oli tietty oksitosiinireseptoriin liittyvä geenivariantti, tulivat helpommin pyytämään apua omistajaltaan.

Samoja koiria testattiin myös suolavesiliuoksella, mikä odotetusti ei vaikuttanut avuntarpeen lisääntymiseen.

Kaikista koirista otettiin dna-näytteet. Tutkijat paikansivat erityyppisiä muunnoksia oksitosiinigeenien lähistöllä niiden kromosomistossa. Niin sanotun AA-genotyypin koirat reagoivat oksitosiiniin, kun taas GG-genotyypin koirat eivät.

Samaa vaihtelua havaittiin myös susilla. Tutkijat analysoivat 21 suden dna:ta niiden verinäytteistä.

Toisin sanoen oksitosiinireseptoriin liittyvät muunnokset olivat susilla jo ennen niiden kesyttämistä koiriksi. Se voi selittää, miksi tietyt sudet muinoin tulivat paremmin ihmisten kanssa toimeen.

”Tulokset antavat olettaa, että ihmiset aikoinaan valitsivat kesytettäviksi yhteistyökykyisiä susia ja jalostivat niistä seuraavia sukupolvia”, sanoo tiedotteessa Mia Persson, yksi tutkijoista.

Tutkimuksen julkaisi Hormones and Behaviour.