Ensimmäiset elinviikot voivat vaikuttaa ratkaisevasti siihen, kuinka paljon ihminen kokee aikuisena ahdistuneisuutta ja tuskaisuutta. Eläinkokeisiin perustuvista havainnosta kertoo tänään ilmestynyt Nature –lehti.
Columbian yliopiston ja Philadelphian...

Ensimmäiset elinviikot voivat vaikuttaa ratkaisevasti siihen, kuinka paljon ihminen kokee aikuisena ahdistuneisuutta ja tuskaisuutta. Eläinkokeisiin perustuvista havainnosta kertoo tänään ilmestynyt Nature –lehti.

Columbian yliopiston ja Philadelphian lastensairaalan tutkijat kasvattivat poistogeenisiä hiiriä, joilta puuttuivat tietyt etuaivojen serotoniinireseptorit. Geenihiiret reagoivat myöhemmällä iällä voimakkaasti ahdistaviin tilanteisiin.

Yhdysvaltalaistutkijoiden mukaan aivojen serotoniinijärjestelmä kypsyy jyrsijöillä kahden syntymää seuraavan viikon aikana. Jos serotoniinista on pulaa, hermotus jää vajavaiseksi ja se heijastuu pysyvästi aivojen rakenteeseen ja kemiaan.

Serotoniini vaikuttaa mm. tunne-elämään. Välittäjäaineen määrää lisäävillä lääkkeillä hoidetaan masennusta ja ahdistuneisuutta. Ihmistutkimuksista tiedetään, että varhaislapsuuden stressi lisää ahdistuneisuuden ja mielialahäiriöiden riskiä. Vaille emon hoivaa ja nuolemista jääneistä rotanpoikasista kasvaa puolestaan ahdistuneita aikuisia. Hoivan ja nuolemisen suojavaikutus välittyy ainakin osin serotoniinireseptorien kautta.

Jupiterin takana käyvä asteroidi kiertää Aurinkoa eri suuntaan kuin planeetat ja muut kappaleet.

Viime vuonna aurinkokunnassamme piipahti kaukaa tähtienvälisestä avaruudesta syöksynyt sikarinmuotoinen 'Oumuamua-asteroidi. Se hujahti kaukaa Maan ohi yli sadan tuhannen kilometrin tuntivauhtia ja lensi tiehensä.

Nyt tähtitieteilijäkaksikko Fathi Namouni Ranskasta ja Helena Morais Brasiliasta esittävät, että aurinkokuntaan on saapunut toinenkin muualta avaruudesta tullut asteroidi. Mutta toisin kuin 'Oumuamua, asteroidi nimeltä 2015 BZ509 tai pelkkä ”BZ” on tullut jäädäkseen. Itse asiassa se lienee ollut täällä alusta asti.

Moraisin ja Namounin tutkimuksen julkaisi Monthly Notices of the Royal Astronomical Society.

Tämä noin kolmen kilometrin läpimittainen asteroidi kiertää Aurinkoa ellipsin muotoisella kiertoradalla ja viistää läheltä Jupiteria. Erikoista on se, että se kiertää päinvastaiseen suuntaan kuin kaikki planeetat ja muut kappaleet.

BZ:lta kuluu Auringon kiertämiseen suunnilleen sama aika kuin Jupiterilta, 11,6 vuotta. Tuossa ajassa se käy kahdesti erittäin lähellä Jupiteria, joka nytkäyttää asteroidia painovoimallaan.

BZ ei kuitenkaan törmää Jupiteriin, vaan sen rata on synkronissa Jupiterin kanssa.

Jos Aurinkokuntaa katsoisi ratatason yläpuolelta, kaikki planeetat ja asteroidit näyttäisivät kiertävän Aurinkoa vastapäivään. Ne muodostuivat Auringon ympärillä pyörivästä kaasukiekosta 4,5 miljardia vuotta sitten ja jatkavat samaa liikettä edelleen. BZ kiertää kuitenkin myötäpäivään.

Se ei ole ainoa tunnettu asteroidi, joka ajaa väärään suuntaan. 779 000 tunnetusta avaruuden kivenmurikasta ainakin 95 kiertää myötäpäivään.

Jäljitettyään taivaankappaleiden kiertoa aurinkokunnan syntyyn asti tutkijat uskovat, että selitys BZ-asteroidin käytökselle on se, että se on tullut tänne toisesta tähtikunnasta ja jäänyt kiertämään Aurinkoa.

”Se saattaa hyvinkin myös olla Aurinkokuntamme vanhin kohde”, sanoo tähtitieteilijä Fathi Namouni uutistoimisto Reutersille.

Tutkijat tulivat päätelmään asteroidin tähtienvälisestä alkuperästä mallintamalla sen rataa ja luomalla sille miljoonia ”klooneja” tietokoneella. Jokaisen kloonin rata oli hivenen erilainen.

Tutkijat pyörittivät mallissaan aurinkokuntaa taaksepäin aina sen syntyyn asti ja katsoivat, mihin kivet sinkoavat. Moni asteroideista kieppui lopulta Aurinkoon tai lensi tähtienväliseen avaruuteen.

Vain puolet pysyi vakaana yli seitsemän miljoonaa vuotta. 46 näistä kappaleista säilyi radallaan 4,5 miljardia vuotta, ja 27 muistutti läheisesti BZ:n oikeaa kiertorataa.

Tästä tutkijat päättelevät, että BZ on sinkoutunut aurinkokuntaan sen syntyessä ja jatkanut siitä asti liikettään.

Muut tutkijat ovat kritisoineet Namounin ja Morais’n lähestymistapaa siitä, että se ikään kuin sulkee kaikki muut vaihtoehdot pois, mutta ei kuitenkaan varsinaisesti todista, että BZ:n olisi täytynyt tulla muualta.

”Meillä ei ollut mitään ennakko-oletusta siitä, mistä asteroidi voisi tulla. Olimme aika yllättyneitä”, Namouni sanoo National Geographic -lehdelle.

Seuraavaksi pitäisi mallintaa, millä tavalla Aurinkokunta olisi kaapannut BZ:n mukaan kiertoonsa, jos se todella olisi peräisin muualta avaruudesta.

Toinen vaihtoehto on, että BZ on alun perin kotoisin kaukaa Aurinkokunnan ulkoreunoilta Oortin komeettapilvestä. Jokin olisi nytkäyttänyt sen rataa menneisyydessä niin, että se on päätynyt kiertämään nykyisellä paikallaan.

Tuomo Suntola kehitti atomikerroskasvatuksen 1970-luvulla. Menetelmä mullisti tietotekniikan 2000-luvulla.

Miljoonan euron arvoinen Millennium-teknologiapalkinto on myönnetty atomikerroskasvatuksen keksijälle, tekniikan tohtori Tuomo Suntolalle, 75.

Suntola kehitti 1970-luvulla atomikerroskasvatuksen ald:n, joka on keskeinen tekijä nykyisen teknologiabuumin takana. Sen ansiosta mikroprosessoreita ja muistikomponentteja tarvitsevat laitteet ovat voineet kehittyä kaiken aikaa halvemmiksi ja pienemmiksi mutta silti tehokkaammiksi.

Tekniikan Akatemia -säätiö jakaa Millennium-teknologiapalkinnon joka toinen vuosi ”uraauurtavasta teknologisesta innovaatiosta, joka parantaa ihmisten elämänlaatua ja edistää kestävää kehitystä”.

Palkinto on jaettu vuodesta 2004 lähtien, ja Suntola on toinen suomalainen palkinnonsaaja. Linux-käyttöjärjestelmän kehittäjä Linus Torvalds sai jaetun Millennium-palkinnon vuonna 2012.

Ald-teknologialla valmistetaan muutaman atomikerroksen vahvuisia ohutkalvoja esimerkiksi mikroprosessoreihin ja muistikomponentteihin. Peukalonkynnen kokoiselle mikroprosessorille mahtuu jo liki kymmenen miljardia transistoria.

”Ald:tä on hyödynnetty kaikissa kymmentä vuotta nuoremmissa tietokoneissa ja muissa teknisissä laitteissa, jotka edellyttävät nanomittaluokan rakennetta”, Suntola iloitsee.

Maailmalla on yli 30 ald-reaktoreita valmistavaa yritystä, ja alan markkinat ovat noin kaksi miljardia euroa vuodessa.

Keksinnöstään huolimatta Suntola ei ole miljardööri. Hän keksi ja patentoi ald-teknologian vuonna 1974, ja patentit umpeutuivat 20 vuodessa.

Suntola kollegoineen yritti jo 1980-luvun alussa markkinoida keksintöään puolijohdeteollisuudelle, eräälle johtavalle integroitujen piirien valmistajalle. Suntola ei suostu kertomaan, mille.

Valmistaja hylkäsi teknologian, koska silloisiin tietokoneisiin silloiset teknologiat riittivät.

Kiinnostus virisi kunnolla vasta Material Research Societyn näyttelyssä Bostonissa vuonna 1994. Suntola ja hänen ryhmänsä Mikrokemia Oy:stä toivat näytteille puolijohteiden valmistukseen kehitetyn ald-reaktorinsa. Sillä saatiin 30 senttimetrin halkaisijaiselle piikiekolle rakennettua hallitusti ennennäkemättömän tasaisia materiaalikerroksia.

Ensimmäisen ald-teknologialla tuotetun puolijohdekomponentin toi markkinoille Intel vuonna 2007. Sen jälkeen teknologia levisi räjähdysmäisesti kaikkialle.

Tietotekniikan ohella menetelmää hyödynnetään muun muassa aurinkokennoissa.

Ald on auttanut siinä, että Aalto-yliopiston tutkijat saavuttivat kolme vuotta sitten maailmanennätyksen nanokuvioisten aurinkokennojen hyötysuhteessa: yli 22 prosenttia auringon säteilyn energiasta saatiin muutettua sähköksi.

Samaan tapaan pinnoitetaan nyt avaruusteleskooppien peilejä ja koruja tai luodaan kemiallisia valleja litiumakkuihin.