Sekä miehet että naiset poistavat häpykarvojaan. Kuva: Tuomas Selänne
Sekä miehet että naiset poistavat häpykarvojaan. Kuva: Tuomas Selänne

Toisaalta villinä rehottava karvoitus tuplaa todennäköisyyden saada satiaisia.

Häpykarvojen poisto osittain tai kokonaan on yhä suositumpaa niin naisten kuin miestenkin keskuudessa eri puolilla maailmaa. Karvojen ajelu lisää haavoja ja ihotulehduksia. Yhdysvaltalaiset tutkijat halusivat tietää, onko nykymuodilla yhteyttä myös sukupuolitautien tartuntoihin.

Kytköksestä vihjasi kolme vuotta sitten julkaistu pieni ranskalainen tutkimus, jonka mukaan häpykarvojen häätäminen lisäisi ontelosyylien leviämistä.

Kalifornian yliopiston tutkijat kartoittivat häpykarvojen ajelua sekä seksi- ja sukupuolitauteja väestöllisesti edustavasta otoksesta 18–64-vuotiaita amerikkalaisia. Kyselyyn vastasi 7 580 henkilöä, joista 56 prosenttia oli miehiä.

Liki kolme neljästä ilmoitti parturoineensa karvoitustaan. Naisista niin oli tehnyt 84 ja miehistä 66 prosenttia.

Vastaajista 17 prosenttia poisti kaikki häpykarvansa useammin kuin 11 kertaa vuodessa. 22 prosenttia trimmasi karvoitustaan vähintään viikoittain. Yleisintä parturointi oli nuorten ja seksuaalisesti aktiivisten keskuudessa.

Vastaajista 7470:llä oli ollut ainakin yksi seksikumppani. Ahkerimmilla karvanpoistajilla oli enemmän seksikumppaneita kuin muilla.

Vastaajista 13 prosenttia raportoi kärsineensä ainakin yhdestä seuraavista: herpes, papilloomavirus, kuppa, ontelosyylä, tippuri, klamydia, hiv tai satiaiset.

Kun ikä ja sukupuolikumppanien määrä otettiin huomioon, häpykarvoituksen siistiminen – minkälaisella tyylillä tai tiheydellä tahansa – lisäsi sukupuolitautitartunnan riskiä 80 prosentilla.

Karvanpoiston laajuus ja toistotahti näkyi riskin suuruudessa. Viikoittainen poisto-operaatio nosti sukupuolitautiriskin 3,5–4-kertaiseksi, erityisesti tartunnoissa, jotka liittyvät suoraan limakalvokontaktiin kuten herpes ja visvasyylä.

Toisaalta kävi ilmi, että satiaiset viihtyvät parhaiten luonnonmukaisessa häpykarvoituksessa: harvoin karvojaan siistivien satiaisriski oli kaksinkertainen muihin verrattuna.

Päätelmiä syystä ja seurauksesta ei tämän tutkimuksen perusteella voi kuitenkaan tehdä, tutkijat korostavat tiedotteessaan.

Voi olla, että häpykarvojen poistointo peilaa innokasta seksielämää, mikä voi altistaa tartunnoille. Se voi myös aiheuttaa ihovaurioita, joista bakteerit ja virukset luikahtavat helpommin läpi. Lisää tutkimusta tarvitaan, jotta asian oikea laita varmistuu.

Tutkimuksen julkaisi Sexually Transmitted Infections.

Prossimo Treno
Seuraa 
Viestejä1375
Liittynyt26.3.2006

Ahkera häpykarvojen poisto nostaa herpesriskiä

Tiede.fi:n uutisesta: "Ahkera häpykarvojen poisto nostaa herpesriskiä." "Ahkerimmilla karvanpoistajilla oli enemmän seksikumppaneita kuin muilla." "Päätelmiä syystä ja seurauksesta ei tämän tutkimuksen perusteella voi kuitenkaan tehdä, tutkijat korostavat tiedotteessaan."
Lue kommentti

TOIJALA. Katse josta huomaa toisen olevan aivan liian päissään, jotta hän ymmärtäisi mitään mitä hänelle on sanottu viimeisen 20 min. aikana. "Junassa yritin puhua hänelle, mutta hän oli jo toijalassa." — Antti Hyry (Kokkilan kakkakääpiö, Hömpönkeinaa, Hirvi Akuniemi, Artsiitti Höti Pörtsiitti)

Kivikautisessa naudankallossa on reikä, jonka kuva näyttää sen sekä otsaluun ulko- että sisäpuolelta. Janan pituus vastaa kymmentä senttimetriä. Kuva: Fernando Ramirez Rozzi
Kivikautisessa naudankallossa on reikä, jonka kuva näyttää sen sekä otsaluun ulko- että sisäpuolelta. Janan pituus vastaa kymmentä senttimetriä. Kuva: Fernando Ramirez Rozzi

Länsi-Ranskasta löydetyssä yli 5 000 vuotta vanhassa lehmän kallossa oleva reikä on mitä todennäköisimmin porattu tarkoituksella.

Kallonporaus on ikivanha toimenpide. Esimerkiksi migreenin ja epilepsian uskottiin aiheutuvan pään sisällä mekastavista pahoista hengistä, ja kun kalloon porattiin tai raaputettiin reikä, nämä pirut pääsivät liihottelemaan matkoihinsa.

Arkeologinen todistusaineisto osoittaa, että ihmiset porasivat reikiä toistensa päihin jo yli 8 000 vuotta sitten. Toimenpiteestä jopa selvittiin hengissä jo kivikaudella.

Useassa vanhassa kallossa näkyy, että porausreikä on luutunut umpeen. Potilas on siis elänyt ainakin jonkin aikaa toimenpiteen jälkeen.

Nyt Ranskasta löydetty yli 5 000 vuotta vanha lehmän kallo viittaa siihen, että ihmiset ovat kenties harjoitelleet operaatiota eläimillä. Lehmän kallossa on ammottava reikä, jonka ympärillä on selvästi samanlaisia raapimisjälkiä kuin porauksen läpikäyneiden ihmisten päässä.

Atlantin rannalla Länsi-Ranskassa on muinoin ollut kivikautista asutusta, ja lehmän kallo kaivettiin siellä esille jo 1970–1980-luvun kaivauksissa.

Reiän ajateltiin tuolloin syntyneen kamppailussa toisen eläimen kanssa. Kenties toinen sarvipää oli puhkaissut lehmäparan kallon.

Kallon alun perin löytänyt tutkija pyysi kuitenkin muutama vuosi sitten kahta tutkijaa vilkaisemaan reikää lähemmin.

”Näimme hyvin nopeasti, että reikä on syntynyt kallonporauksesta. Se ei ole sarven jälki”, kertoo tutkija Fernando Ramirez Rozzi LiveScience-verkkolehdelle.

Totuus paljastui viimeistään elektronimikroskoopin alla, kun tutkijat näkivät kivityökalujen aiheuttamat raapimisjäljet reiän ympärillä.

Muinaiset ihmiset ovat siis ehkä harjoitelleet kallonporausta lehmällä. Tai kenties lehmäparka on kärsinyt jostain sairaudesta, jota on yritetty parantaa poraamalla sen päähän reikä.

Ei tiedetä, oliko lehmä elossa, kun reikä tehtiin. Joka tapauksessa se ei ole elänyt kovin pitkään operaation jälkeen, sillä reikä ei ole luutunut lainkaan.

Tutkijat pohtivat myös, olisiko reikä tehty osana jotain rituaalia. Heidän mielestään on kuitenkin todennäköisintä, että lehmä on toiminut aloittelevan kallonporaajan harjoituspotilaana ennen kuin vaarallista tekniikkaa on lähdetty soveltamaan ihmiseen.

Ranskasta on aiemmin löytynyt myös villisian kallo, jossa on samankaltainen reikä.

Tutkimuksen julkaisi Scientific Reports.

Some ja pelit muokkaavat aivoja samalla tavalla kuin porno tai päihteet.

Moni vitsailee olevansa riippuvainen Facebookista tai Instagramista, mutta addiktio voi olla aivan todellinen, muistuttaa Helsingin Sanomat jutussaan.

Kiinassa arviolta yhdeksän prosenttia ja Japanissa kahdeksan prosenttia nuorista on nettiriippuvaisia. Kiina luokitteli internet-riippuvuuden sairaudeksi jo vuonna 2008.

Internet-riippuvuuden mekanismit ovat samankaltaisia kuin muissakin riippuvuuksissa.

”Riippuvuutta voi aiheuttaa oikeastaan mikä tahansa, mistä aivot saavat nopeita palkintoja”, Helsingin yliopiston aivotutkija Minna Huotilainen kertoo.

Taustalla on aivojen palkkiojärjestelmä, joka aktivoituu muun muassa syömisen ja seksin yhteydessä. Sen tarkoitus on varmistaa eloonjääminen.

Facebook, Twitter, Instagram ja pelinkehittäjät osaavat hyödyntää aivojen palkkiojärjestelmää. Palveluita on hiottu niin, että käyttäjälle tulee jatkuvasti pieniä yllätyksiä: tulee ilmoituksia tykkäyksistä, viestejä kavereilta, uutisia ja videoita.

Lyhyet ilmoitukset herättävät uteliaisuuden ja antavat nopeasti dopamiinitujauksen. Tämän vuoksi Twitter koukuttaa paremmin kuin pitkät kirjoitukset.

Riippuvuuden kehittyessä aivojen toiminta muuttuu alueilla, jotka ovat vastuussa motivaatiosta, kognitiivisista toiminnoista, itsehillinnästä ja viivästyneen palkkion odottamisesta.

Myös hormonien pitoisuudet aivoissa muuttuvat. Hiljattain korealaiset tutkijat havaitsivat, että nuorilla nettiriippuvaisilla aivojen välittäjäaine gaban pitoisuus oli tavallista korkeampi. Tämän tiedetään aiheuttavan uneliaisuutta, masennusta ja ahdistuneisuutta.

Kysely

Oletko nettiriippuvainen?