Sekä miehet että naiset poistavat häpykarvojaan. Kuva: Tuomas Selänne
Sekä miehet että naiset poistavat häpykarvojaan. Kuva: Tuomas Selänne

Toisaalta villinä rehottava karvoitus tuplaa todennäköisyyden saada satiaisia.

Häpykarvojen poisto osittain tai kokonaan on yhä suositumpaa niin naisten kuin miestenkin keskuudessa eri puolilla maailmaa. Karvojen ajelu lisää haavoja ja ihotulehduksia. Yhdysvaltalaiset tutkijat halusivat tietää, onko nykymuodilla yhteyttä myös sukupuolitautien tartuntoihin.

Kytköksestä vihjasi kolme vuotta sitten julkaistu pieni ranskalainen tutkimus, jonka mukaan häpykarvojen häätäminen lisäisi ontelosyylien leviämistä.

Kalifornian yliopiston tutkijat kartoittivat häpykarvojen ajelua sekä seksi- ja sukupuolitauteja väestöllisesti edustavasta otoksesta 18–64-vuotiaita amerikkalaisia. Kyselyyn vastasi 7 580 henkilöä, joista 56 prosenttia oli miehiä.

Liki kolme neljästä ilmoitti parturoineensa karvoitustaan. Naisista niin oli tehnyt 84 ja miehistä 66 prosenttia.

Vastaajista 17 prosenttia poisti kaikki häpykarvansa useammin kuin 11 kertaa vuodessa. 22 prosenttia trimmasi karvoitustaan vähintään viikoittain. Yleisintä parturointi oli nuorten ja seksuaalisesti aktiivisten keskuudessa.

Vastaajista 7470:llä oli ollut ainakin yksi seksikumppani. Ahkerimmilla karvanpoistajilla oli enemmän seksikumppaneita kuin muilla.

Vastaajista 13 prosenttia raportoi kärsineensä ainakin yhdestä seuraavista: herpes, papilloomavirus, kuppa, ontelosyylä, tippuri, klamydia, hiv tai satiaiset.

Kun ikä ja sukupuolikumppanien määrä otettiin huomioon, häpykarvoituksen siistiminen – minkälaisella tyylillä tai tiheydellä tahansa – lisäsi sukupuolitautitartunnan riskiä 80 prosentilla.

Karvanpoiston laajuus ja toistotahti näkyi riskin suuruudessa. Viikoittainen poisto-operaatio nosti sukupuolitautiriskin 3,5–4-kertaiseksi, erityisesti tartunnoissa, jotka liittyvät suoraan limakalvokontaktiin kuten herpes ja visvasyylä.

Toisaalta kävi ilmi, että satiaiset viihtyvät parhaiten luonnonmukaisessa häpykarvoituksessa: harvoin karvojaan siistivien satiaisriski oli kaksinkertainen muihin verrattuna.

Päätelmiä syystä ja seurauksesta ei tämän tutkimuksen perusteella voi kuitenkaan tehdä, tutkijat korostavat tiedotteessaan.

Voi olla, että häpykarvojen poistointo peilaa innokasta seksielämää, mikä voi altistaa tartunnoille. Se voi myös aiheuttaa ihovaurioita, joista bakteerit ja virukset luikahtavat helpommin läpi. Lisää tutkimusta tarvitaan, jotta asian oikea laita varmistuu.

Tutkimuksen julkaisi Sexually Transmitted Infections.

Prossimo Treno
Seuraa 
Viestejä1370
Liittynyt26.3.2006

Ahkera häpykarvojen poisto nostaa herpesriskiä

Tiede.fi:n uutisesta: "Ahkera häpykarvojen poisto nostaa herpesriskiä." "Ahkerimmilla karvanpoistajilla oli enemmän seksikumppaneita kuin muilla." "Päätelmiä syystä ja seurauksesta ei tämän tutkimuksen perusteella voi kuitenkaan tehdä, tutkijat korostavat tiedotteessaan."
Lue kommentti

TOIJALA. Katse josta huomaa toisen olevan aivan liian päissään, jotta hän ymmärtäisi mitään mitä hänelle on sanottu viimeisen 20 min. aikana. "Junassa yritin puhua hänelle, mutta hän oli jo toijalassa." — Antti Hyry (Kokkilan kakkakääpiö, Hömpönkeinaa, Hirvi Akuniemi, Artsiitti Höti Pörtsiitti)

Euroopan avaruusjärjestön havainnekuvassä on asteroidi Didysos ja sitä kiertävä kappale, johon tutkijat törmäyttäisivät luotaimen.

Yhdysvaltain avaruusjärjestö Nasan ja Euroopan Esan tutkijat haluavat selvittää, miten asteroideja voitaisiin torjua, mutta Euroopan puolelta rahoitus on jäissä.

Kuulussa Armageddon-katastrofielokuvassa 1990-luvulta Bruce Willisin johtama tiimi lähetetään avaruuteen räjäyttämään Maata kohti syöksyvä asteroidi palasiksi.

Yhdysvaltojen ja Euroopan avaruusjärjestöjen Nasan ja Esan tutkijat suunnittelevat vähän samaa, mutta paljon pienemmässä mitassa ja ilman ydinpommeja.

Niin sanottu Aida-hanke on ollut vireillä jonkin aikaa. Nimi tulee sanoista Asteroid Impact and Deflection Assessment.

Sen tarkoitus on laukaista luotain Didymos-asteroidille, jota kiertää myös pieni kuu. Didymoksen läpimitta on 800 metriä ja sitä kiertävän kappaleen läpimitta on 150 metriä.

Tutkijat haluavat törmäyttää luotaimen tähän pienempään kappaleeseen. Ajatuksena on tutkia, miten asteroidien ratoja pystytään muuttamaan törmäyksellä.

Aida koostuisi kahdesta luotaimesta: eurooppalaisten Aim laukaistaisiin ensin ja se asettuisi kiertämään Didymosta.

Aim tekisi tärkeitä mittauksia ja sen jälkeen laukaistaisiin amerikkalaisten Dart, joka törmäisi Didymoksen kuuhun ja suistaisi sen radaltaan.

Didymos sopii kohteeksi, koska se on lähellä ja törmäyskoe ei saisi sen kuuta syöksymään Maata kohti. Didymoksen kuu on myös samaa kokoluokkaa kuin maapalloa todennäköisimmin uhkaavat asteroidit. Asiasta kertoo Nasan verkkosivu.

Uhkaavia asteroideja ei tällä hetkellä tunneta. Asteroidivyöhykkeellä on kuitenkin tuhansia ja tuhansia kappaleita, jotka voisivat mahdollisesti joskus ajautua törmäämään maapalloon.

Kiviä putoilee silloin tällöin. Kuuluisa Siperian Tunguskan räjähdys vuonna 1908 aiheutui todennäköisesti pienehkön asteroidin törmäyksestä. Vuonna 2013 Tšeljabinskin yllä räjähti meteori, joka aiheutti 1 600 ihmisen loukkaantumisen.

Tutkijat uskovat, että asteroidien törmäykseltä voidaan suojautua. Siksi Aida-hankkeen eteneminen olisi tärkeää.

”Emme ole voimattomia asteroidien edessä. Mutta meidän täytyy harjoitella niiden torjumista tosielämässä siltä varalta, että joskus joudumme oikeasti suistamaan asteroidin radaltaan”, sanoo yhdysvaltalaista osaa hankkeesta johtava Andrew Cheng tiedotteessa.

Viime joulukuussa Euroopan avaruusjärjestö Esan jäsenmaat peruivat rahoituksen toiselta hankkeeseen tarvittavalta luotaimelta

Rahat ohjattiin Marsista elämää etsivään ExoMars-hankkeeseen.

Nyt tutkijat yrittävät lobata asteroidihanketta taas henkiin.

Latviassa pidetyssä tapaamisessa tutkijat esittivät halvemman vaihtoehdon Aimin toteuttamiseksi.

Uudessa versiossa luotaimesta olisi riisuttu Didymoksen kuuhun suunniteltu laskeutuja ja poistettu tutkajärjestelmä, joka luotaisi kuun rakennetta. Hintalappu olisi nyt 210 miljoonaa.

Nasan Dart-hanke eli varsinainen törmääjä etenee eurooppalaisista huolimatta, mutta Dart ei pysty tekemään kaikkia niitä tärkeitä mittauksia, joihin Aimia tarvittaisiin.

Aimin pitäisi mitata tarkasti kappaleen massa, jotta törmäyksen vaikutukset voitaisiin myös mitata.

”Emme ole koskaan kokeilleet asteroidin työntämistä radaltaan eikä sitä voi testata laboratoriossa mitenkään. Meidän täytyy selvittää, pitävätkö simulaatiomme ja mallimme paikkansa”, kertoo Esan johtaja Jan Woerner.

Nasa rakentaa Dart-luotaintaan edelleen alkuperäisessä aikataulussa. Sen olisi tarkoitus törmätä asteroidiin vuonna 2022.

Tutkijat sanovat, että parasta olisi ollut saada Aim tekemään mittauksia samaan aikaan Dartin kanssa. Aim pystyy heidän mukaansa hoitamaan tehtävänsä myös törmäyksen jälkeen, jos hanke ylipäätään saa rahoitusta.

Koirat, joilla oli tietty muoto oksitosiiniin liittyvästä geenistä, kääntyvät herkemmin omistajansa puoleen. Sama geenivariantti löytyi myös susilta.

Aivoissa erittyvä kiintymyshormoni oksitosiini on tärkeä osa ihmisten välistä sosiaalista kanssakäymistä. Hellyydenosoitukset kuten halaaminen ja suutelu saavat oksitosiinia erittymään, ja sitä vapautuu erityisesti seksin aikana.

Oksitosiini säätelee myös ihmisen ja lemmikkien välistä elämää. Lemmikin silittely vapauttaa oksitosiinia, ja samalla tavoin koirankin aivot raksuttavat.

Ruotsalaisessa Linköpingin yliopistossa tutkittiin oksitosiinin vaikutusta kultaisiin noutajiin. Koirat, joilla oli tietty geenimuunnos oksitosiinireseptoriin liittyvällä alueella perimässä, kääntyivät herkemmin omistajansa puoleen pyytääkseen apua.

Tutkimuksessa pantiin 60 kultaista noutajaa ratkaisemaan yksinkertainen pulma. Niiden piti avata kansi saadakseen herkkupalan.

Ensimmäisen kierroksen jälkeen kansi suljettiin niin, ettei koira voinut saada sitä auki. Tarkoitus oli katsoa, miten herkästi koira hakee omistajaltaan apua.

Kolme varttia ennen koetta koirien kuonoon suihkutettiin joko oksitosiinia tai suolavesiliuosta. Sitten tutkijat ottivat aikaa, kuinka kauan koira jaksaa itsekseen painia kannen kanssa.

Oksitosiinisuihke todella vaikutti, mutta vain osaan koirista. Sellaiset koirat, joilla oli tietty oksitosiinireseptoriin liittyvä geenivariantti, tulivat helpommin pyytämään apua omistajaltaan.

Samoja koiria testattiin myös suolavesiliuoksella, mikä odotetusti ei vaikuttanut avuntarpeen lisääntymiseen.

Kaikista koirista otettiin dna-näytteet. Tutkijat paikansivat erityyppisiä muunnoksia oksitosiinigeenien lähistöllä niiden kromosomistossa. Niin sanotun AA-genotyypin koirat reagoivat oksitosiiniin, kun taas GG-genotyypin koirat eivät.

Samaa vaihtelua havaittiin myös susilla. Tutkijat analysoivat 21 suden dna:ta niiden verinäytteistä.

Toisin sanoen oksitosiinireseptoriin liittyvät muunnokset olivat susilla jo ennen niiden kesyttämistä koiriksi. Se voi selittää, miksi tietyt sudet muinoin tulivat paremmin ihmisten kanssa toimeen.

”Tulokset antavat olettaa, että ihmiset aikoinaan valitsivat kesytettäviksi yhteistyökykyisiä susia ja jalostivat niistä seuraavia sukupolvia”, sanoo tiedotteessa Mia Persson, yksi tutkijoista.

Tutkimuksen julkaisi Hormones and Behaviour.