Vauvan aivot kuvattiin pian syntymän jälkeen, jotta lapsen ja äidin suhde ei päässyt vaikuttamaan tutkimustuloksiin. Kuva: Rio Gandara / HS
Vauvan aivot kuvattiin pian syntymän jälkeen, jotta lapsen ja äidin suhde ei päässyt vaikuttamaan tutkimustuloksiin. Kuva: Rio Gandara / HS

Ssri-masennuslääkkeitä annetaan Suomessa myös raskaana oleville naisille.

Tutkijat ovat löytäneet yhä enemmän näyttöä siitä, että aivojen serotoniiniaineenvaihduntaan vaikuttavilla masennuslääkkeillä voi olla vaikutusta kohdussa kasvavan vauvan aivojen kehitykseen.

Suomessa masennusta lääkitään yleisesti näillä ssri-lääkkeillä.

Ssri-lääkkeitä on pidetty turvallisina myös raskauden aikana eikä niiden ole todettu aiheuttaneen lapsille ulkoisia epämuodostumia. Helsingin yliopiston uudessa tutkimuksessa huomattiin kuitenkin, että lääkkeille altistuminen kohdussa muuttaa vauvan aivotoimintaa.

Helsingin yliopistollisessa sairaalassa tutkittiin vauvojen aivojen sähköistä toimintaa pian syntymän jälkeen. Näin lääkkeen vaikutusta pystyttiin tarkkailemaan ilman, että masentuneen äidin ja lapsen suhde ehti vaikuttaa. Tutkittavana oli 22 vauvaa, joiden äiti oli raskauden aikana käyttänyt ssri-lääkkeitä, ja 62 vauvaa, joiden äidit eivät olleet niitä käyttäneet.

”Havaitsimme tutkimuksessamme useita sellaisia muutoksia vastasyntyneen aivotoiminnassa, jotka eivät olleet yhteydessä äidin psykiatriseen oireiluun ja joiden tulkitsemme heijastavan lääkkeiden vaikutusta”, sanoo tutkimusta johtanut Helsingin yliopiston kliinisen neurofysiologian professori Sampsa Vanhatalo tutkimustiedotteessa.

Vastastyntyneiden käyttäytymisessä havaittiin ryhmien välillä vain vähäisiä eroja. Masennuslääkkeille altistuneiden aivojen sähköinen toiminta poikkesi verrokeista kuitenkin usealla tavalla.

Merkittävimmät erot liittyivät aivopuoliskojen väliseen kommunikaatioon ja aivokuoren paikalliseen synkronoitumiseen.

Tutkijat selvittivät myös äidin kokemaa ahdistusta ja masennusta. Niiden ei kuitenkaan havaittu vaikuttaneen vastasyntyneen aivojen toimintaan.

Tutkimus oli melko pieni, mutta tulos on linjassa aiempien kanssa. Vastaavia vaikutuksia on havaittu eläinkokeissa. Ihmisilläkin tehdyissä tutkimuksissa äidin ssri-lääkkeiden käytön on huomattu vaikuttaneen lapseen.

Helsingin ja Turun yliopistojen tekemässä suuressa seurantatutkimuksessa viime keväänä havaittiin, että jos lapsi altistuu masennuslääkkeille kohdussa, se lisää hänen riskiään masentua myöhemmin. Tutkimuksessa tarkkailtiin myös lääkkeiden yhteyttä adhd:n ja autismioireiden esiintymiseen, mutta yhteyksiä ei havaittu.

Sen sijaan kanadalaisessa seurantatutkimuksessa autismin todettiin olevan liki kaksi kertaa yleisempää masennuslääkkeitä syöneiden äitien lapsilla.

Lisäksi masennuslääkkeiden käyttö voi venyttää napanuoraa, mikä saattaa heikentää vauvan hapensaantia synnytyksessä, selvisi Itä-Suomen yliopiston tutkimuksessa.

Tulos ei tutkijoiden mukaan yksioikoisesti tarkoita sitä, että ssri-lääkkeitä ei tulisi määrätä raskaana oleville lainkaan. Raskaudenaikaisen masennuksen hoitoa pidetään tärkeänä sekä äidin että vauvankin terveydelle.

Vaikka terapia ja muut lääkkettömät hoidot ovat odotusaikana ensisijaisia, lääkkeet voivat olla tarpeen vaikeissa masennustapauksissa, joissa äidillä on esimerkiksi itsetuhoisia ajatuksia.

”Suositusten mukaan hoitoon tulisi aina kuulua myös terapiaa. Toisaalta jos äidillä on entuudestaan ssri-lääkitys, lääkityksen purkamista olisi syytä harkita lääkärin kanssa. Äidin tilaa tulisi seurata huolellisesti ja häntä pitäisi tarvittaessa tukea terapiahoidolla. Raskaudenaikaiset ryhmämuotoiset terapiat ovatkin tuottaneet lupaavia tuloksia niin äidin kuin lapsenkin hyvinvointiin”, sanoo tutkimukseen osallistunut professori Outi Mantere McGillin yliopistosta.

Masennuksesta kärsii raskauden aikana eri arvioiden mukaan 7–19 prosenttia odottajista. Heistä arviolta 7–9 prosenttia käyttää raskauden aikana masennuslääkkeitä.

ovolo
Seuraa 
Viestejä5144
Liittynyt7.7.2007

Äidin odotusaikana syömät masennuslääkkeet muuttavat vauvan aivotoimintaa

Kukaan ei liene tutkinut sitä, minkälaisia muutoksia kymmenien vuosien ssri-lääkitys tekee aikuisen ihmisen aivoissa ja mielessä. Varsinkin kun on myös sensuuntaisia tutkimuksia, että masennuslääkkeiden parantava vaikutus on suunnilleen samaa tasoa, kuin mitä lumelääkkeillä saadaan aikaiseksi.
Lue kommentti
Euroopan avaruusjärjestön havainnekuvassä on asteroidi Didysos ja sitä kiertävä kappale, johon tutkijat törmäyttäisivät luotaimen.

Yhdysvaltain avaruusjärjestö Nasan ja Euroopan Esan tutkijat haluavat selvittää, miten asteroideja voitaisiin torjua, mutta Euroopan puolelta rahoitus on jäissä.

Kuulussa Armageddon-katastrofielokuvassa 1990-luvulta Bruce Willisin johtama tiimi lähetetään avaruuteen räjäyttämään Maata kohti syöksyvä asteroidi palasiksi.

Yhdysvaltojen ja Euroopan avaruusjärjestöjen Nasan ja Esan tutkijat suunnittelevat vähän samaa, mutta paljon pienemmässä mitassa ja ilman ydinpommeja.

Niin sanottu Aida-hanke on ollut vireillä jonkin aikaa. Nimi tulee sanoista Asteroid Impact and Deflection Assessment.

Sen tarkoitus on laukaista luotain Didymos-asteroidille, jota kiertää myös pieni kuu. Didymoksen läpimitta on 800 metriä ja sitä kiertävän kappaleen läpimitta on 150 metriä.

Tutkijat haluavat törmäyttää luotaimen tähän pienempään kappaleeseen. Ajatuksena on tutkia, miten asteroidien ratoja pystytään muuttamaan törmäyksellä.

Aida koostuisi kahdesta luotaimesta: eurooppalaisten Aim laukaistaisiin ensin ja se asettuisi kiertämään Didymosta.

Aim tekisi tärkeitä mittauksia ja sen jälkeen laukaistaisiin amerikkalaisten Dart, joka törmäisi Didymoksen kuuhun ja suistaisi sen radaltaan.

Didymos sopii kohteeksi, koska se on lähellä ja törmäyskoe ei saisi sen kuuta syöksymään Maata kohti. Didymoksen kuu on myös samaa kokoluokkaa kuin maapalloa todennäköisimmin uhkaavat asteroidit. Asiasta kertoo Nasan verkkosivu.

Uhkaavia asteroideja ei tällä hetkellä tunneta. Asteroidivyöhykkeellä on kuitenkin tuhansia ja tuhansia kappaleita, jotka voisivat mahdollisesti joskus ajautua törmäämään maapalloon.

Kiviä putoilee silloin tällöin. Kuuluisa Siperian Tunguskan räjähdys vuonna 1908 aiheutui todennäköisesti pienehkön asteroidin törmäyksestä. Vuonna 2013 Tšeljabinskin yllä räjähti meteori, joka aiheutti 1 600 ihmisen loukkaantumisen.

Tutkijat uskovat, että asteroidien törmäykseltä voidaan suojautua. Siksi Aida-hankkeen eteneminen olisi tärkeää.

”Emme ole voimattomia asteroidien edessä. Mutta meidän täytyy harjoitella niiden torjumista tosielämässä siltä varalta, että joskus joudumme oikeasti suistamaan asteroidin radaltaan”, sanoo yhdysvaltalaista osaa hankkeesta johtava Andrew Cheng tiedotteessa.

Viime joulukuussa Euroopan avaruusjärjestö Esan jäsenmaat peruivat rahoituksen toiselta hankkeeseen tarvittavalta luotaimelta

Rahat ohjattiin Marsista elämää etsivään ExoMars-hankkeeseen.

Nyt tutkijat yrittävät lobata asteroidihanketta taas henkiin.

Latviassa pidetyssä tapaamisessa tutkijat esittivät halvemman vaihtoehdon Aimin toteuttamiseksi.

Uudessa versiossa luotaimesta olisi riisuttu Didymoksen kuuhun suunniteltu laskeutuja ja poistettu tutkajärjestelmä, joka luotaisi kuun rakennetta. Hintalappu olisi nyt 210 miljoonaa.

Nasan Dart-hanke eli varsinainen törmääjä etenee eurooppalaisista huolimatta, mutta Dart ei pysty tekemään kaikkia niitä tärkeitä mittauksia, joihin Aimia tarvittaisiin.

Aimin pitäisi mitata tarkasti kappaleen massa, jotta törmäyksen vaikutukset voitaisiin myös mitata.

”Emme ole koskaan kokeilleet asteroidin työntämistä radaltaan eikä sitä voi testata laboratoriossa mitenkään. Meidän täytyy selvittää, pitävätkö simulaatiomme ja mallimme paikkansa”, kertoo Esan johtaja Jan Woerner.

Nasa rakentaa Dart-luotaintaan edelleen alkuperäisessä aikataulussa. Sen olisi tarkoitus törmätä asteroidiin vuonna 2022.

Tutkijat sanovat, että parasta olisi ollut saada Aim tekemään mittauksia samaan aikaan Dartin kanssa. Aim pystyy heidän mukaansa hoitamaan tehtävänsä myös törmäyksen jälkeen, jos hanke ylipäätään saa rahoitusta.

Koirat, joilla oli tietty muoto oksitosiiniin liittyvästä geenistä, kääntyvät herkemmin omistajansa puoleen. Sama geenivariantti löytyi myös susilta.

Aivoissa erittyvä kiintymyshormoni oksitosiini on tärkeä osa ihmisten välistä sosiaalista kanssakäymistä. Hellyydenosoitukset kuten halaaminen ja suutelu saavat oksitosiinia erittymään, ja sitä vapautuu erityisesti seksin aikana.

Oksitosiini säätelee myös ihmisen ja lemmikkien välistä elämää. Lemmikin silittely vapauttaa oksitosiinia, ja samalla tavoin koirankin aivot raksuttavat.

Ruotsalaisessa Linköpingin yliopistossa tutkittiin oksitosiinin vaikutusta kultaisiin noutajiin. Koirat, joilla oli tietty geenimuunnos oksitosiinireseptoriin liittyvällä alueella perimässä, kääntyivät herkemmin omistajansa puoleen pyytääkseen apua.

Tutkimuksessa pantiin 60 kultaista noutajaa ratkaisemaan yksinkertainen pulma. Niiden piti avata kansi saadakseen herkkupalan.

Ensimmäisen kierroksen jälkeen kansi suljettiin niin, ettei koira voinut saada sitä auki. Tarkoitus oli katsoa, miten herkästi koira hakee omistajaltaan apua.

Kolme varttia ennen koetta koirien kuonoon suihkutettiin joko oksitosiinia tai suolavesiliuosta. Sitten tutkijat ottivat aikaa, kuinka kauan koira jaksaa itsekseen painia kannen kanssa.

Oksitosiinisuihke todella vaikutti, mutta vain osaan koirista. Sellaiset koirat, joilla oli tietty oksitosiinireseptoriin liittyvä geenivariantti, tulivat helpommin pyytämään apua omistajaltaan.

Samoja koiria testattiin myös suolavesiliuoksella, mikä odotetusti ei vaikuttanut avuntarpeen lisääntymiseen.

Kaikista koirista otettiin dna-näytteet. Tutkijat paikansivat erityyppisiä muunnoksia oksitosiinigeenien lähistöllä niiden kromosomistossa. Niin sanotun AA-genotyypin koirat reagoivat oksitosiiniin, kun taas GG-genotyypin koirat eivät.

Samaa vaihtelua havaittiin myös susilla. Tutkijat analysoivat 21 suden dna:ta niiden verinäytteistä.

Toisin sanoen oksitosiinireseptoriin liittyvät muunnokset olivat susilla jo ennen niiden kesyttämistä koiriksi. Se voi selittää, miksi tietyt sudet muinoin tulivat paremmin ihmisten kanssa toimeen.

”Tulokset antavat olettaa, että ihmiset aikoinaan valitsivat kesytettäviksi yhteistyökykyisiä susia ja jalostivat niistä seuraavia sukupolvia”, sanoo tiedotteessa Mia Persson, yksi tutkijoista.

Tutkimuksen julkaisi Hormones and Behaviour.