EEG osoittaa punaisten katkoviivojen välissä unta.
EEG osoittaa punaisten katkoviivojen välissä unta.

Yhdysvaltalaistutkimus voi auttaa kehittämään tekniikoita yöunen parantamiseksi ja sairaalahoidon kehittämiseksi.

Melussa huionosti nukkuvat ihmiset turvautuvat usein korvatulppiin, mutta Massachusettesin yleissairaalassa tehty tutkimus tehty tutkimus voi johtaa uusiin keinoihin vaimentaa häiritsevät äänet aivoissa.

Tutkijaryhmä raportoi Current Biology -lehdessä löytämästään aivoaallosta, jonka avulla voi ennustaa, kuinka herkästi melu häiritsee unta.

"Halusimme selvittää, mitä aivot tekevät saadakseen vakaan unen jopa melussa, ja miksi jotkut ihmiset pystyvät nukkumaan paremmin kuin toiset", unitutkija Jeffrey Ellenbogen selittää. "Ymmärtämällä välineitä ja tekniikoita joita aivot normaalisti käyttävät voimme kehittää keinoja pysyä unessa meluisissa ympäristöissä."

Kun aistitieto - kuten korvien kuulemat äänet saapuu - aivoihin, se kulkee aivojen syvissä osissa sijaitsevan thalamuksen kautta, josta se edelleen kulkee aivokuorelle, jossa signaali havaitaan. Viestintä näiden aivojen osien välillä jatkuu unen aikana, mikä on havaittavissa aivosähkökäyrässä EEG:ssä. Käyrän perusteella voidaan määrittää unen eri vaiheita. Joissain univaiheissa hitaita aaltokuvioita pätkivät lyhyet piikikkäät jaksot.

Aiempi tutkimus on viitannut siihen, että nopeita jaksoja tuottava aivotoiminta, jota esiintyy vain unessa, myös pitää aisti-informaation pois thalamuksesta. Tätä hypoteesia nykyinen tutkimus pyski testaamaan. Tutkijat pyysivät 12 tervettä koehenkilöä nukkumaan kolme peräkkäistä yötä unilaboratoriossa. EEG mitattiin joka yö. Ensimmäisenä yönä oli hiljaista, toisena ja kolmantena nukkujia häirittiin kasvavalla melulla siihen asti, että heidän aivokäyränsä osoittivat etteivät he enää olleet hereillä.

Tulosten analyysi paljasti, että jokaisella koehenkilöllä oli tyypillinen hitaiden ja nopeiden aaltojen vaihtelu ja että niillä nukkujilla, joilla nopeita jaksoja oli enemmän hiljaisena yönä, oli vähemmän vaikeuksia nukkua melussa. Osallistujat eivät aina olleet tietoisia siitä, että heidän unensa oli häiriintynyttä. Ellenbogenin mukaan tämä viittaa siihen, että ympäristömelulla voi olla suurempi vaikutus unen laatuun kuin yksilö itse ymmärtääkään.

"Nyt haluamme tutkia käyttäytymistekniikoita, lääkkeitä tai laitteita, jotka voisivat vahvistaa nopeiden aivoaaltojen vaiheita ja selvittää, voisivatko ne auttaa ihmisiä pysymään unessa meluisissa oloissa ja ylläpitämään muuten tervettä, luonnollista unta."

Aurinkokunnassamme kiitänyttä asteroidia tutkitaan vielä radioteleskoopein. Ohessa taiteilijan näkemys sikarin muotoisesta vieraasta. Kuva: ESO / M. Kornmesser

Asteroidi ’Oumuamua tuli Maan lähelle aurinkokuntamme ulkopuolelta ja on nyt jo yli 300 miljoonan kilometrin päässä Maasta.

Asteroidi ulkoavaruudesta lensi aurinkokuntaamme lokakuussa, ja se paljastui oudosti sikarin muotoiseksi. Asteroidi sai nimen ‘Oumuamua, joka tarkoittaa havaijin kielellä viestinviejää.

Tähtitieteilijät haluavat nyt tarkistaa, onko asteroidissa merkkejä vieraasta sivilisaatiosta tai Maan ulkopuolisesta älystä.

Asteroidia tutkii loppuviikosta iso Green Bankin radioteleskooppi läntisessä Virginiassa Yhdysvalloissa, kertoo The Guardian.

Radioteleskooppi seuraa asteroidia keskiviikosta alkaen ainakin kymmenen tuntia. Merkkejä etsitään neljällä eri radiotaajuudella.

”Asteroidista voisi löytyä esimerkiksi radiolähde”, sanoo tähtitieteen professori Avi Loeb Harvardin yliopistosta. Hän on mukana Breakthrough Listen -hankkeessa, joka etsii vieraan älyn merkkejä avaruudesta.

Breakthrough Listen -hanke perustettiin 2015. Se etsii elämän merkkejä planeetoilta, joita on löydetty ja löydetään miljoonalta lähimmältä tähdeltä. Hanketta rahoittaa venäläinen miljardööri Juri Milner.

”On outoa, että ensimmäinen kappale, jonka havaitsemme tulevan aurinkokuntamme ulkopuolelta, on tuon muotoinen”, sanoo Loeb.

”Jos siinä on mitään keinotekoista, saamme siitä selvää. Melko varmasti se on tavallinen kappale”, sanoi Loeb The Guardian -lehden mukaan.

Tähtitieteilijät pystyivät päättelemään asteroidin radasta, että se tuli aurinkokuntamme ulkopuolelta. Jonkin kappaleen painovoima on sinkauttanut sen tähtienväliseen avaruuteen.

‘Oumuamuan muoto mietityttää tähtitieteilijöitä. Samanlaista ei ole tavattu aurinkokunnassamme.

Vaikka signaalia maan ulkopuolisesta älystä ei saataisikaan, saa radioteleskoopilla lisää tietoa kohteesta. Vielä ei tiedetä, onko sillä vettä ja kaasuja.

Tutkijat esittävät, että nykyihminen vaelsi ulos Afrikasta useaan otteeseen. Ensimmäisen seurueen lähdöstä on noin 120 000 vuotta.

Nykyihminen Homo sapiens kehittyi Afrikassa, mistä noin 60 000 vuotta sitten levittäytyi Aasian ja Euroopan puolelle joukko, josta kaikki nykyiset ei-afrikkalaiset polveutuivat.

Näin ihmislajin tarinaa on kerrottu koulukirjoissa ja tiedeuutisissa vuosien ajan. Nyt siihen on aika tehdä päivitys, toteavat alan asiantuntijat Science-lehdessä .

Arvostetun Max Planck -instituutin ja Hawaijin yliopiston tutkijat kokosivat analyysissaan yhteen joukon löytöjä, jotka on tehty Aasiassa aivan viime vuosina. Niistä saadut tutkimustulokset eivät sovi yhteen vanhan kertomuksen kanssa.

Esimerkiksi Keski- ja Etelä-Kiinasta on löydetty nykyihmisen jäänteitä, jotka on ajoitettu 70 000–120 000 vuotta vanhoiksi.

Löydöt Kaakkois-Aasiasta ja Australiasta viittaavat siihen, että nykyihminen ehti häärätä sielläkin jo ennen kuin lajimme vanhan teorian mukaan oli edes astunut jalallaan Afrikan ulkopuolelle.

Tutkijat esittävät, että nykyihminen vaelsi ulos Afrikasta useaan otteeseen. Ensimmäisen seurueen lähdöstä on noin 120 000 vuotta, siis kaksi kertaa pidempi aika kuin mitä ennen otaksuttiin.

Heidän jälkeensä muuttajia on ollut useita, kunnes suurin Afrikasta muutto nähtiin 60 000 vuotta sitten.

Jokin vanhassa tarinassa sentään pitää kutinsa: kaikki kansat Afrikan ulkopuolella polveutuvat tuosta viimeksi mainitusta joukkiosta. Syystä tai toisesta aiemmin lähteneiden ihmisten suvut ovat sammuneet.

”Varhemmin kuin 60 000 vuotta sitten Afrikasta levittäytyneet ihmiset olivat todennäköisesti pieniä metsästäjä-kerääjien ryhmiä. Ainakin jotkin näistä varhaisista levittäytyjistä jättivät vähäisiä geneettisiä jälkiä nykyisiin ihmispopulaatioihin”, selittää tutkimustiedotteessa professori Michael Petraglia Ihmisen historian Max Planck -instituutista.

Analyysissaan tutkijat liittävät tarinaan myös viimeaikaisissa geenitutkimuksissa saadut tiedot siitä, että nykyihminen pariutui sukulaislajiensa kanssa Afrikasta lähdettyään.

Nykyihmisiltä on tunnistettu niin neandertalien kuin denisovanihmisten geenejä sekä näiden lisäksi vielä tunnistamattoman ihmislajin perimää.

Tutkijoiden mukaan risteytyminen tapahtui Aasiassa, missä lajeillamme oli mahdollisuus kohdata oikeaan aikaan ja oikeassa paikassa.