Aivosyöpäriskin kohoaminen ei edellyttänyt tohtoriksi asti väittelemistä tai edes akateemista tutkintoa: jo kolme vuotta yliopisto-opiskelua lisäsi todennäköisyyttä sairastua.
Aivosyöpäriskin kohoaminen ei edellyttänyt tohtoriksi asti väittelemistä tai edes akateemista tutkintoa: jo kolme vuotta yliopisto-opiskelua lisäsi todennäköisyyttä sairastua.

Havainto saatiin jättimäisessä ruotsalaisessa tutkimuksessa. Syöpäriskin syy ei selvinnyt.

Yliopistossa opiskelulla sekä työllä asiantuntija-ammatissa tai johtotehtävissä on yhteys tiettyihin aivokasvaintyyppeihin. Asia selvisi Ruotsissa mittavassa 4,3 miljoonan ihmisen seurantatutkimuksessa.

Vähintään kolme vuotta jatkunut opiskelu yliopistossa lisäsi muun muassa kaikkein yleisimmän aivosyöpätyypin, gliooman esiintyvyyttä. Gliooma saa alkunsa hermotukisoluista eli gliasoluista.

Korkeakoulutetuilla miehillä riski oli liki viidenneksen suurempi kuin pelkän peruskoulun käyneillä, naisilla vajaan neljänneksen.

Naisilla yliopistossa opiskelu liittyi myös toisen aivokasvaintyypin, meningeooman yleisyyteen. Meningeoomat ovat lähtöisin aivo- tai selkäydinkalvoista ja kasvaimet ovat yleensä hyvälaatuisia.

Koulutuksen lisäksi tutkimuksessa hyödynnettiin tietoa tutkittavien tuloista, siviilisäädystä ja ammatista. Avioituminen ja korkeat tulot liittyivät aivokasvainriskiin vähäisesti miehillä, mutta eivät naisilla.

Ammatti liittyi riskiin siinä missä koulutuskin. Asiantuntija- ja johtotehtävissä työskentelevillä miehillä oli jopa puolet enemmän kuulo-tasapainohermon hyvälaatuisia kasvaimia eli akustikusneurinoomia.

Vastaavissa tehtävissä työskentelevillä naisilla oli puolestaan enemmän meningeoomaa, joka oli heillä kutakuinkin yhtä yleinen kuin yliopistossa opiskelleilla naisilla.

Gliooman riskiin nämä työtehtävät liittyivät kummallakin sukupuolella suunnilleen yhtä vahvasti kuin yliopisto-opiskelukin.

Tutkijat eivät osaa kertoa, mistä henkisen työn ja koulutuksen yhteys aivosyöpien yleisyyteen johtuu.

Esimerkiksi elintapoihin liittyviä tekijöitä ei selvitetty, joten voi olla, ettei kohonnut syöpäriski liity suoraan itse työhön tai opiskeluun, vaan niihin yhdistyvään elämäntapaan.

Tutkimuksessa seurattiin 4,3 miljoonaa ruotsalaista, jotka olivat syntyneet vuosina 1911–1961 ja asuivat Ruotsissa vuonna 1991. Tutkijat seurasivat vuodesta 1993 vuoteen 2010, miten moni tästä joukosta sai aivokasvaimen.

Tutkimuksen tulokset julkaisi Journal of Epidemiology & Community Health.

Raspu
Seuraa 
Viestejä12795
Liittynyt12.7.2010

Aivosyöpä on muita yleisempi yliopistossa opiskelleilla ja henkistä työtä tekevillä

"Tutkijat eivät osaa kertoa, mistä henkisen työn ja koulutuksen yhteys aivosyöpien yleisyyteen johtuu. Esimerkiksi elintapoihin liittyviä tekijöitä ei selvitetty, joten voi olla, ettei kohonnut syöpäriski liity suoraan itse työhön tai opiskeluun, vaan niihin yhdistyvään elämäntapaan." Veikkaan että henkisellä paineella ja stressillä on osuutta asiaan. Stressaava opiskelu, stressaava työ ja suorituspaineet. Veikkaan että kyllä ne aivosyöpälukemat nousee kohta rahvaallakin, mutta viiveellä. 20...
Lue kommentti
Vanha jäärä
Seuraa 
Viestejä1562
Liittynyt12.4.2005

Aivosyöpä on muita yleisempi yliopistossa opiskelleilla ja henkistä työtä tekevillä

Olikohan tutkimuksessa otettu se huomioon, että koulutettujen keskimääräinen elinikä on pitempi kuin vähemmän koulutettujen. Silloin syövät ehtivät kehittyä havaittavaan muotoon ihmisen eliniän aikana. Wanhaan hyvään aikaan hyvin harva ehti saada syövän, koska kuolivat johonkin nykyisin kohtuullisen vaarattomaan tulehdukseen vuosikymmeniä aiemmin.
Lue kommentti

Vanha jäärä

Planeetta imee 99 prosenttia siihen osuvasta valosta.

Tähtitieteilijät ovat löytäneet planeetan, joka on kuin itse pimeys. Kaukana Leijonan tähdistössä omaa tähteään kiertävä Jupiterin kokoinen Wasp-104b imee jopa 99 prosenttia siihen osuvasta valosta.

Tutkijat kirjoittavat arXiv-esijulkaisupalveluun ladatussa artikkelissaan, että Wasp-104b on ”mustempi kuin hiili”.

Wasp-104b on Jupiterin massainen kaasujättiläinen. Se kiertää emotähteään erittäin lähellä, lähempänä kuin Merkurius kiertää meidän Aurinkoamme. Planeetta tekee täyden kierroksen tähtensä ympäri alle kahdessa vuorokaudessa.

Tällaista tähden lähellä kiertävää kaasuplaneettaa kutsutaan kuumaksi jupiteriksi. Tähden säteily lämmittää planeettaa jopa tuhansiin asteisiin, mikä estää muun muassa pilvien muodostumisen planeetan päiväpuolelle.

Wasp-104b on lisäksi vuorovesilukittunut tähteensä, eli aina sama puoli planeetasta on tähteen päin. Toisella puolella vallitsee ikuinen yö.

Äärimmäisen musta väri johtuu siitä, että valoa heijastavia pilviä ei pääse muodostumaan. Sen sijaan planeetan kaasukehässä on kaliumia ja natriumia, jotka imevät valoa.

Tummuus ei estä meitä havaitsemasta planeettaa. Tämäkin planeetta löydettiin tarkastelemalla varjoa, joka muodostuu kun planeetta kulkee meistä katsoen tähtensä editse.

”Tähän asti tunnetuista mustista planeetoista sanoisin, että tämä menee top viiteen. Ehkä top kolmoseen”, pohtii tutkimusta johtanut astrofyysikko, tohtoriopiskelija Teo Mocnik englantilaisesta Keelen yliopistosta New Scientist -lehdessä.

Wasp-104b ei ole siis ainoa laatuaan. Tällaisia pikimustia planeettoja tunnetaan muutama muukin. Tummin kaikista on vuonna 2011 löydetty TrES-2b, joka heijastaa vain 0,1 prosenttia siihen osuvasta valosta. Sen kaasukehässä on muun muassa titaanioksidia valoa imemässä.

Toinen kiintoisa musta jättiläinen on Hat-p-7b. Sen yöpuolella sataa rubiineja ja safiireita, kun planeetan kaasukehässä oleva alumiinioksidi tiivistyy mineraalikiteiksi eli korundeiksi.

Vaikka nämä planeetat heijastavat äärimmäisen vähän valoa, on hieman harhaanjohtavaa verrata niitä hiileen, huomauttaa astrofysiikan professori Adam Burrows Princetonin yliopistosta. Ne eivät näyttäydy aivan pikimustina, vaan mitä luultavimmin Wasp-104b on hyvin tumman purppuran värinen. TrES-2b puolestaan on niin kuuma, että se hohtaa heikosti punaisena, kuin kekäle.

Planeetat löydettiin Kepler-avaruusteleskoopin avulla. Aurinkoa kiertävä Kepler-teleskooppi on tähän mennessä havainnut jo yli 2300 planeettaa muiden tähtien ympäriltä.

Kivikautisessa naudankallossa on reikä, jonka kuva näyttää sen sekä otsaluun ulko- että sisäpuolelta. Janan pituus vastaa kymmentä senttimetriä. Kuva: Fernando Ramirez Rozzi
Kivikautisessa naudankallossa on reikä, jonka kuva näyttää sen sekä otsaluun ulko- että sisäpuolelta. Janan pituus vastaa kymmentä senttimetriä. Kuva: Fernando Ramirez Rozzi

Länsi-Ranskasta löydetyssä yli 5 000 vuotta vanhassa lehmän kallossa oleva reikä on mitä todennäköisimmin porattu tarkoituksella.

Kallonporaus on ikivanha toimenpide. Esimerkiksi migreenin ja epilepsian uskottiin aiheutuvan pään sisällä mekastavista pahoista hengistä, ja kun kalloon porattiin tai raaputettiin reikä, nämä pirut pääsivät liihottelemaan matkoihinsa.

Arkeologinen todistusaineisto osoittaa, että ihmiset porasivat reikiä toistensa päihin jo yli 8 000 vuotta sitten. Toimenpiteestä jopa selvittiin hengissä jo kivikaudella.

Useassa vanhassa kallossa näkyy, että porausreikä on luutunut umpeen. Potilas on siis elänyt ainakin jonkin aikaa toimenpiteen jälkeen.

Nyt Ranskasta löydetty yli 5 000 vuotta vanha lehmän kallo viittaa siihen, että ihmiset ovat kenties harjoitelleet operaatiota eläimillä. Lehmän kallossa on ammottava reikä, jonka ympärillä on selvästi samanlaisia raapimisjälkiä kuin porauksen läpikäyneiden ihmisten päässä.

Atlantin rannalla Länsi-Ranskassa on muinoin ollut kivikautista asutusta, ja lehmän kallo kaivettiin siellä esille jo 1970–1980-luvun kaivauksissa.

Reiän ajateltiin tuolloin syntyneen kamppailussa toisen eläimen kanssa. Kenties toinen sarvipää oli puhkaissut lehmäparan kallon.

Kallon alun perin löytänyt tutkija pyysi kuitenkin muutama vuosi sitten kahta tutkijaa vilkaisemaan reikää lähemmin.

”Näimme hyvin nopeasti, että reikä on syntynyt kallonporauksesta. Se ei ole sarven jälki”, kertoo tutkija Fernando Ramirez Rozzi LiveScience-verkkolehdelle.

Totuus paljastui viimeistään elektronimikroskoopin alla, kun tutkijat näkivät kivityökalujen aiheuttamat raapimisjäljet reiän ympärillä.

Muinaiset ihmiset ovat siis ehkä harjoitelleet kallonporausta lehmällä. Tai kenties lehmäparka on kärsinyt jostain sairaudesta, jota on yritetty parantaa poraamalla sen päähän reikä.

Ei tiedetä, oliko lehmä elossa, kun reikä tehtiin. Joka tapauksessa se ei ole elänyt kovin pitkään operaation jälkeen, sillä reikä ei ole luutunut lainkaan.

Tutkijat pohtivat myös, olisiko reikä tehty osana jotain rituaalia. Heidän mielestään on kuitenkin todennäköisintä, että lehmä on toiminut aloittelevan kallonporaajan harjoituspotilaana ennen kuin vaarallista tekniikkaa on lähdetty soveltamaan ihmiseen.

Ranskasta on aiemmin löytynyt myös villisian kallo, jossa on samankaltainen reikä.

Tutkimuksen julkaisi Scientific Reports.