Kuva: Corbis RF.
Kuva: Corbis RF.

Todellinen ja suggestiivinen kipu tuntuvat samalta, vaikka aivot käsittelevät niitä eri tavalla.

Todellinen ja suggestiivinen kipu tuntuvat samalta, vaikka aivot käsittelevät niitä eri tavalla.

Lääketieteen lisensiaatin Tuukka Raij:n huomenna Helsingin yliopistossa huomenna tarkastettava väitöstutkimus osoittaa, että aivot käsittelevät suggestiivista ja todellista kipua osittain eri tavalla, vaikka koehenkilö kokee molemmat yhtä voimakkaina ja epämiellyttävinä.

Raij:n tutkimuksessa tarkasteltiin aivojen kipuun liittyviä toimintoja magnetoenkefalografian (MEG) ja toiminnallisen magneettikuvauksen (fMRI) avulla. MEG mittaa millisekunnin aikatarkkuudella aivokuoren sähkömagneettista toimintaa, ja fMRI:llä saadaan tietoa aivojen verenkierron muutoksista millimetrin paikantamistarkkuudella. Kipuärsykkeinä tutkimuksessa käytettiin iholle suunnattuja lyhyitä laserpulsseja.

Raij selvitti, miten voimakas mielikuva kivusta aktivoi kivunkäsittelyyn osallistuvia aivoalueita. Tutkimukseen valittiin suggestioherkkiä koehenkilöitä, jotka hypnotisoitiin fMRI- tutkimuksen ajaksi. Koehenkilöt arvioivat suggestiolla aiheutetun kivun yhtä voimakkaaksi ja epämiellyttäväksi kuin laserilla aiheutetun, mutta erottivat kuitenkin laserilla aiheutetun kivun todellisemmaksi. Molemmissa tilanteissa kivun tunnekomponentin käsittelyyn liittyvät aivoalueet aktivoituivat samalla tavoin, mutta kivun sijainnin, voimakkuuden ja tyypin käsittelyyn liittyvät alueet aktivoituivat voimakkaammin laserilla aiheutetun kivun aikana, ja näiden alueiden aktivaatiovoimakkuus oli suoraan verrannollinen koehenkilön arvioon kivun todellisuudesta.

”Terveiden koehenkilöiden aivotoiminnasta saatava uusi tieto luo pohjaa krooniseen kivun ja mahdollisesti myös todellisuudentajun häiriöiden mekanismien selvittämiselle", Raij arvioi väitöstiedotteessaan.

Tutkimustulokset vahvistavat käsitystä siitä, että kipu vaikuttaa myös liikeaivokuoren toimintaan, sillä kivuliaan ärsykkeen seurauksena liikeaivokuoren spontaani rytminen toiminta samoin kuin liikeaivokuoren ja lihasten välinen rytminen yhteydenpito muuttuivat. Tällä saattaa väittelijän mukaan olla merkitystä lihasjännityskivun ymmärtämisen kannalta, mikäli jatkotutkimukset osoittavat, että liikeaivokuori on osallisena lihasjännityskipuun liittyvässä kivun ja kivuliaan lihassupistuksen välisessä noidankehässä.