Creutzfeldt-Jakobin tauti on kuolemaan johtava aivorappeumasairaus. Kuva: Kimmo Taskinen
Creutzfeldt-Jakobin tauti on kuolemaan johtava aivorappeumasairaus. Kuva: Kimmo Taskinen

Creutzfeldt-Jakobin tautia aiheuttavaa prionia kertyy myös potilaan iholle. Tutkijat siirsivät taudin ihonäytteistä hiiriin mutta korostavat, että tauti ei tartu ihmiselle ihokontaktissa.

Creutzfeldt-Jakobin tauti on erittäin harvinainen, mutta vääjäämättä kuolemaan johtava aivosairaus. Sairastuneen ihmisen aivoissa leviää väärin laskostunut proteiini eli prioni ja tuhoaa aivokudoksen.

Taudin tyypillisiä oireita ovat muun muassa hyvin nopeasti etenevä dementia, liikehäiriöt ja lihasnykäykset. Suurin osa sairastuvista kuolee alle vuodessa.

Valtaosa tautitapauksista syntyy itsekseen, kun proteiini muljahtaa väärään muotoon, mutta Creutzfeld-Jacobin tauti (CJD) voi tarttua myös esimerkiksi hullun lehmän tautia sairastavan eläimen kudoksesta.

Nyt yhdysvaltalainen tutkimusryhmä on osoittanut, että CJD:tä sairastavan ihmisen iholle voi kertyä tartuttavia prioneja. Case Western -yliopiston tutkijat kertoivat tuloksistaan Science Translational Medicine -tiedelehdessä.

Tutkijat analysoivat 23 tautiin kuolleen ihmisen ihokudosta. He havaitsivat, että erityisesti pään ja korvan alueella ihossa oli CJD:tä aiheuttavaa prionia.

Määrät olivat kuitenkin tiedotteen mukaan erittäin pieniä, vain tuhannesosasta sadastuhannesosaan siitä, mitä sairaan ihmisen aivokudoksesta löytyy.

Silti tutkijat saivat taudin tarttumaan ihonäytteestä geenimuunneltuihin hiiriin. 24 hiireen ruiskutettiin prioniproteiineja joko aivokudoksesta tai iholta, ja kummassakin ryhmässä kaikki hiiret sairastuivat.

Ihosta otettuja prioneja saaneiden hiirien tauti eteni huomattavasti hitaammin, mutta yhtä kaikki hiirten aivot tuhoutuivat samalla tavoin.

Tutkijat korostavat, että tuore havainto ei tarkoita, että Creutzfeldt-Jakobin tauti voisi tarttua ihmiseltä toiselle pelkässä ihokontaktissa. Tauti on harvinainen, sillä siihen sairastuu vuodessa vain yksi ihminen miljoonasta.

”Kokeessa käytettiin muunneltuja hiiriä, joiden aivoihin ruiskutettiin suoraan tartuttavaa ainetta. Asetelma oli viritetty niin, että tartunta aiheutuisi kaikkein todennäköisimmin. Ihokosketuksesta tapahtuvasta tartunnasta ei ole näyttöä", sanoo tutkimusta valvonut prionitautiasiantuntija Byron Caughey Yhdysvaltain kansallisesta allergia- ja infektiotutkimuskeskuksesta NIAIDista.

Pitää kuitenkin selvittää, voisiko tauti tarttua leikkausvälineistä tavalla, jota aiemmin ei ole osattu huomioida.

Helsingin yliopiston neuropatologian dosentti, osastonylilääkäri Anders Paetau ei olisi siitä erityisen huolissaan. Paetau on tutkinut taudin esiintymistä 40 vuotta.

”Tutkimusnäyttö siitä, että CJD leviäisi ihmiseltä toiseen tavanomaisen leikkaustoiminnan kautta, on hyvin heikkoa”, Paetau sanoo.

Hän viittaa lokakuussa ilmestyneeseen laajaan katsaukseen. Siinä selvitettiin, mikä riski erilaisia leikkauksia läpikäyneillä ihmisillä oli sairastua myöhemmin Creutzfeldt-Jakobin tautiin.

On mahdollista, että samoilla välineillä on leikattu tautia piilevästi sairastanutta henkilöä. Silloin sairastuttavat prionit olisivat voineet päätyä välineisiin. Prionit eivät tuhoudu tavanomaisessa kuumennuksessa.

Leikkauksilla ja taudilla ei kuitenkaan näytä olevan yhteyttä. Laajassa katsauksessa Creutzfeldt-Jakobin taudin ilmaantuvuus ei ollut merkittävästi muuta väestöä suurempi edes niillä henkilöillä, jotka olivat olleet neurokirurgisissa leikkauksissa.

CJD on silti muutamassa tapauksessa tarttunut ihmisestä toiseen aivoleikkauksissa käytetyistä saastuneista välineistä.

Riskejä ovat myös sarveis- ja aivokalvosiirteet sekä ihmisperäiset kasvuhormonit, joita on eristetty kuolleiden ihmisen aivolisäkkeistä.

Mutta kun nämä tapaukset luetaan pois laskuista, ei ole näyttöä, että tauti muuten tarttuisi leikkausvälineistä.

Tutkijat esittävät, että nykyihminen vaelsi ulos Afrikasta useaan otteeseen. Ensimmäisen seurueen lähdöstä on noin 120 000 vuotta.

Nykyihminen Homo sapiens kehittyi Afrikassa, mistä noin 60 000 vuotta sitten levittäytyi Aasian ja Euroopan puolelle joukko, josta kaikki nykyiset ei-afrikkalaiset polveutuivat.

Näin ihmislajin tarinaa on kerrottu koulukirjoissa ja tiedeuutisissa vuosien ajan. Nyt siihen on aika tehdä päivitys, toteavat alan asiantuntijat Science-lehdessä .

Arvostetun Max Planck -instituutin ja Hawaijin yliopiston tutkijat kokosivat analyysissaan yhteen joukon löytöjä, jotka on tehty Aasiassa aivan viime vuosina. Niistä saadut tutkimustulokset eivät sovi yhteen vanhan kertomuksen kanssa.

Esimerkiksi Keski- ja Etelä-Kiinasta on löydetty nykyihmisen jäänteitä, jotka on ajoitettu 70 000–120 000 vuotta vanhoiksi.

Löydöt Kaakkois-Aasiasta ja Australiasta viittaavat siihen, että nykyihminen ehti häärätä sielläkin jo ennen kuin lajimme vanhan teorian mukaan oli edes astunut jalallaan Afrikan ulkopuolelle.

Tutkijat esittävät, että nykyihminen vaelsi ulos Afrikasta useaan otteeseen. Ensimmäisen seurueen lähdöstä on noin 120 000 vuotta, siis kaksi kertaa pidempi aika kuin mitä ennen otaksuttiin.

Heidän jälkeensä muuttajia on ollut useita, kunnes suurin Afrikasta muutto nähtiin 60 000 vuotta sitten.

Jokin vanhassa tarinassa sentään pitää kutinsa: kaikki kansat Afrikan ulkopuolella polveutuvat tuosta viimeksi mainitusta joukkiosta. Syystä tai toisesta aiemmin lähteneiden ihmisten suvut ovat sammuneet.

”Varhemmin kuin 60 000 vuotta sitten Afrikasta levittäytyneet ihmiset olivat todennäköisesti pieniä metsästäjä-kerääjien ryhmiä. Ainakin jotkin näistä varhaisista levittäytyjistä jättivät vähäisiä geneettisiä jälkiä nykyisiin ihmispopulaatioihin”, selittää tutkimustiedotteessa professori Michael Petraglia Ihmisen historian Max Planck -instituutista.

Analyysissaan tutkijat liittävät tarinaan myös viimeaikaisissa geenitutkimuksissa saadut tiedot siitä, että nykyihminen pariutui sukulaislajiensa kanssa Afrikasta lähdettyään.

Nykyihmisiltä on tunnistettu niin neandertalien kuin denisovanihmisten geenejä sekä näiden lisäksi vielä tunnistamattoman ihmislajin perimää.

Tutkijoiden mukaan risteytyminen tapahtui Aasiassa, missä lajeillamme oli mahdollisuus kohdata oikeaan aikaan ja oikeassa paikassa.

Alaisiaan kuunteleva ja vaatimattomasti käyttäytyvä pomo parantaa alaisten luovuutta, osoitti kiinalaisyrityksissä tehty tutkimus.

Esimiehen kannattaa rohkeasti myöntää omat virheensä ja olla vaatimaton suhteessa alaisiinsa, osoittaa uusi yhdysvaltalais-kiinalainen tutkimus.

Ohion osavaltionyliopiston liiketalouden apulaisprofessori Jasmine Hun johtamassa tutkimuksessa tarkasteltiin johtajan käytöksen vaikutusta alaisten luovuuteen kiinalaisissa it-alan yrityksissä ja nii.

Esimiehen kuunteleva ja vaatimaton käytös lisäsi tiimin luovuutta tilanteissa, joissa valtaetäisyys on pieni eli johtaja osallistuu läheisesti alaisten työhön ilman, että välissä on suurta hierarkiakuilua.

”Tällaiset johtajat helpottivat tiedon jakamista tiimin jäsenten välillä, mikä taas johti uudenlaisten ratkaisujen rohkeampaan etsimiseen”, tutkija Hu sanoo Ohion yliopiston tiedotteessa.

Kun valtaetäisyys on suuri eli johtajat ovat hyvin erillään työntekijöistä, esimiesten nöyrä käytös saatetaan nähdä jopa heikkouden merkkinä. Tässä tapauksessa nöyrä käytös alaisia kohtaan saattoi horjuttaa tiimin vakauden tunnetta. Tiimi on kenties tottunut siihen, että esimies on hallitseva ja linjaa asiat jämäkästi.

Tutkimuksessa työntekijät saivat itse arvioida johtajansa nöyryyttä tai vaatimattomuutta kuusiportaisella asteikolla. Heiltä kysyttiin muun muassa, kuinka avoin pomo heidän mielestään on palautteelle.

Valtaetäisyyttä taas mitattiin muun muassa kysymällä työntekijöiltä, uskaltavatko he ottaa esimiehen kanssa puheeksi sen, että esimerkiksi tiimin suoritus ei vastaa tavoitteissa määriteltyä. Jos tällainen vuorovaikutus on vaikeaa, tutkijat määrittelivät valtaetäisyyden suuremmaksi.

Tutkimuksen julkaisi Journal of Applied Psychology.

Kysely

Onko sinulla hyvä esimies?