Creutzfeldt-Jakobin tauti on kuolemaan johtava aivorappeumasairaus. Kuva: Kimmo Taskinen
Creutzfeldt-Jakobin tauti on kuolemaan johtava aivorappeumasairaus. Kuva: Kimmo Taskinen

Creutzfeldt-Jakobin tautia aiheuttavaa prionia kertyy myös potilaan iholle. Tutkijat siirsivät taudin ihonäytteistä hiiriin mutta korostavat, että tauti ei tartu ihmiselle ihokontaktissa.

Creutzfeldt-Jakobin tauti on erittäin harvinainen, mutta vääjäämättä kuolemaan johtava aivosairaus. Sairastuneen ihmisen aivoissa leviää väärin laskostunut proteiini eli prioni ja tuhoaa aivokudoksen.

Taudin tyypillisiä oireita ovat muun muassa hyvin nopeasti etenevä dementia, liikehäiriöt ja lihasnykäykset. Suurin osa sairastuvista kuolee alle vuodessa.

Valtaosa tautitapauksista syntyy itsekseen, kun proteiini muljahtaa väärään muotoon, mutta Creutzfeld-Jacobin tauti (CJD) voi tarttua myös esimerkiksi hullun lehmän tautia sairastavan eläimen kudoksesta.

Nyt yhdysvaltalainen tutkimusryhmä on osoittanut, että CJD:tä sairastavan ihmisen iholle voi kertyä tartuttavia prioneja. Case Western -yliopiston tutkijat kertoivat tuloksistaan Science Translational Medicine -tiedelehdessä.

Tutkijat analysoivat 23 tautiin kuolleen ihmisen ihokudosta. He havaitsivat, että erityisesti pään ja korvan alueella ihossa oli CJD:tä aiheuttavaa prionia.

Määrät olivat kuitenkin tiedotteen mukaan erittäin pieniä, vain tuhannesosasta sadastuhannesosaan siitä, mitä sairaan ihmisen aivokudoksesta löytyy.

Silti tutkijat saivat taudin tarttumaan ihonäytteestä geenimuunneltuihin hiiriin. 24 hiireen ruiskutettiin prioniproteiineja joko aivokudoksesta tai iholta, ja kummassakin ryhmässä kaikki hiiret sairastuivat.

Ihosta otettuja prioneja saaneiden hiirien tauti eteni huomattavasti hitaammin, mutta yhtä kaikki hiirten aivot tuhoutuivat samalla tavoin.

Tutkijat korostavat, että tuore havainto ei tarkoita, että Creutzfeldt-Jakobin tauti voisi tarttua ihmiseltä toiselle pelkässä ihokontaktissa. Tauti on harvinainen, sillä siihen sairastuu vuodessa vain yksi ihminen miljoonasta.

”Kokeessa käytettiin muunneltuja hiiriä, joiden aivoihin ruiskutettiin suoraan tartuttavaa ainetta. Asetelma oli viritetty niin, että tartunta aiheutuisi kaikkein todennäköisimmin. Ihokosketuksesta tapahtuvasta tartunnasta ei ole näyttöä", sanoo tutkimusta valvonut prionitautiasiantuntija Byron Caughey Yhdysvaltain kansallisesta allergia- ja infektiotutkimuskeskuksesta NIAIDista.

Pitää kuitenkin selvittää, voisiko tauti tarttua leikkausvälineistä tavalla, jota aiemmin ei ole osattu huomioida.

Helsingin yliopiston neuropatologian dosentti, osastonylilääkäri Anders Paetau ei olisi siitä erityisen huolissaan. Paetau on tutkinut taudin esiintymistä 40 vuotta.

”Tutkimusnäyttö siitä, että CJD leviäisi ihmiseltä toiseen tavanomaisen leikkaustoiminnan kautta, on hyvin heikkoa”, Paetau sanoo.

Hän viittaa lokakuussa ilmestyneeseen laajaan katsaukseen. Siinä selvitettiin, mikä riski erilaisia leikkauksia läpikäyneillä ihmisillä oli sairastua myöhemmin Creutzfeldt-Jakobin tautiin.

On mahdollista, että samoilla välineillä on leikattu tautia piilevästi sairastanutta henkilöä. Silloin sairastuttavat prionit olisivat voineet päätyä välineisiin. Prionit eivät tuhoudu tavanomaisessa kuumennuksessa.

Leikkauksilla ja taudilla ei kuitenkaan näytä olevan yhteyttä. Laajassa katsauksessa Creutzfeldt-Jakobin taudin ilmaantuvuus ei ollut merkittävästi muuta väestöä suurempi edes niillä henkilöillä, jotka olivat olleet neurokirurgisissa leikkauksissa.

CJD on silti muutamassa tapauksessa tarttunut ihmisestä toiseen aivoleikkauksissa käytetyistä saastuneista välineistä.

Riskejä ovat myös sarveis- ja aivokalvosiirteet sekä ihmisperäiset kasvuhormonit, joita on eristetty kuolleiden ihmisen aivolisäkkeistä.

Mutta kun nämä tapaukset luetaan pois laskuista, ei ole näyttöä, että tauti muuten tarttuisi leikkausvälineistä.

Kolmen ja puolen kuukauden kuuri sisälsi pahoinvointilääkettä, hormoneja ja rintojen pumppausta.

Transsukupuolinen 30-vuotias nainen syötti puolisonsa synnyttämää vauvaa pelkästään omalla rintamaidollaan kuusi viikkoa.

Merkkitapauksesta raportoivat endokrinologit Tamar Riesman ja Zil Goldstein Transgender Health -lehdessä. He työskentelevät Mount Sinainin transsukupuolisen lääketieteen keskuksessa New Yorkissa.

Tämä on ensimmäinen kerta, kun lääketieteellisessä kirjallisuudessa kuvataan sitä, että sukupuolensa miehestä naiseksi vaihtanut on onnistunut imettämään. Tällaisesta on kyllä kiertänyt tarinoita internetissä, mutta niiden todenperäisyydestä ei ole varmuutta.

Nainen haki apua Riesmanilta ja Goldsteinilta, kun hänen hänen kumppaninsa oli yli viidennellä kuukaudella raskaana. Hän oli kiinnostunut rintaruokinnasta, vauvaa odottava puoliso ei.

Aiemmin potilas oli syönyt kuusi vuotta naiselliseksi muuttavia hormoneja, ja nämä hoidot olivat yhä meneillään. Mitään leikkauksia hänelle ei ollut tehty.

Maidon erittymiseen tähtäävä kuuri sisälsi kasvavia annoksia progesteronia ja estradiolia.

Tavallisesti synnyttäneiden naisten maidontuotantoa stimuloi aivolisäkkeen etulohkosta vapautuva hormoni nimeltä prolaktiini, mutta sitä ei ole saatavana synteettisenä valmisteena. Sen sijaan maitorauhasten herättämiseen kokeiltiin pahoinvointilääkettä nimeltä domperidoni.

On näet olemassa kertomuksia siitä, että tämä lääke vauhdittaisi maidontuotantoa. Yhdysvaltain Ruoka- ja lääkevirasto FDA on kuitenkin varoittanut, ettei sitä tulisi käyttää tuohon tarkoitukseen.

Samaan aikaan nainen käytti rintapumppua rintojen stimuloimiseen. Hoidon ansiosta hänelle kasvoivat lääketieteellisen määrittelyn mukaan normaaleilta naisen rinnoilta näyttävät rinnat.

Kuukaudessa niistä alkoi herua maitotippoja. Kolmen kuukauden kuurin jälkeen maitoa valui yhteensä 227 grammaa päivässä.

Kun vauva syntyi, nainen pystyi ruokkimaan vauvaa pelkästään rintamaidolla kuusi viikkoa. Sen ajan lääkäri varmisti, että pienokainen oli terve ja kehittyi normaalisti.

Tämän jälkeen vauva alkoi saada myös äidinmaidonvastiketta, koska rintamaito ei riittänyt. Nainen jatkaa imettämistä.

Se, että transnainen tuottaa maitoa, ei itse asiassa ole yllätys. Monet lääkärit ovat havainneet, että hormoniterapia johtaa rintojen kasvamiseen.

Ei ole mitään syytä, mikseivät tällaisten rintojen maitorauhaset toimisi kuten muillakin naisilla, sanoi transsukupuolisten hoitoon erikoistunut Joshua Safer Bostonin yliopistosta New Scientistille.

On epäselvää, missä määrin määrin lääke ja hormonit tukivat maidontuottoa.

”Pelkästään rintojen stimulaatio voisi riittää”, Safer totesi.

Jos hoito osoittautuu turvalliseksi ja tehokkaaksi, se voi auttaa myös naisia, joilla on vaikeuksia imetyksessä ja naisia, jotka adoptoivat vauvan.

Transnaisen rintamaitoa ei kuitenkaan ole tutkittu. Vielä ei tiedetä, onko sen koostumus sama kuin raskauden kokeneiden ja synnyttäneiden naisten maidon. Siitäkään ei ole aavistusta, miten uudella tavalla tuotettu maito vaikuttaa vauvaan pitkällä ajalla.

Siksi hoitoa ei vielä voi suositella kenellekään, vaikka se vaikuttaakin lupaavalta.

Puhdistusaineet, deodorantit, maalit ja muut haihtuvat kemikaalit lisäävät vaarallisia pienhiukkasia ja epäterveellistä alailmakehän otsonia.

Terveyttä vaarantaville ilmansaasteille on paljastunut yllättävä lähde: öljystä valmistetut kuluttajatuotteet saippuasta maaleihin.

Niistä haihtuvat yhdisteet lisäävät ulkoilmaan päästessään pienhiukkasten ja alailmakehän otsonin muodostusta jo yhtä paljon kuin autojen päästöt, paljasti Science-lehdessä julkaistu tutkimus.

Otsoni on hengitettynä epäterveellistä, ja ilman pienhiukkaset ovat teollisuusmaissa terveydelle kaikkein vahingollisin ympäristötekijä.

Pienhiukkaset kulkeutuvat hengitysilman mukana keuhkoihin ja pystyvät tunkeutumaan keuhkorakkuloihin, pienimmät jopa verenkiertoon. Ne aiheuttavat hengityselinsairauksia ja lisäävät esimerkiksi sydänkohtauksia ja aivoverenkierron häiriöitä.

Pienhiukkasten parhaiten tunnettu lähde on palaminen. Niitä tulee suoraan savupiipuista ja pakoputkista.

Lisäksi pienhiukkasia muodostuu ilmakehän kemiallisissa reaktioissa, joissa on mukana haihtuvia orgaanisia voc-yhdisteitä.

Voc-yhdisteitä haihtuu esimerkiksi sellaisista tuotteista kuin puhdistus- ja pesuaineista, printtereiden painomusteista, kosmetiikasta, maaleista, liimoista, pinnoitteista ja hyönteismyrkyistä. Niitä tulee ilmaan myös autojen pakokaasuista ja haihtuu bensiinistä.

Kuluttajatuotteiden merkitys saastelähteenä on yllättävän suuri siihen nähden, että 95 prosenttia öljyntuotannosta käytetään polttoaineisiin ja vain viisi prosenttia muihin tuotteisiin.

Muiden tuotteiden osuus on alkanut korostua sitä mukaa, kun liikenteen päästöt ovat merkittävästi vähentyneet.

”Autot ovat sata kertaa puhtaampia kuin 50 vuotta sitten”, sanoi tutkijaryhmän jäsen Jessica Gilman Yhdysvaltain meren- ja ilmakehän tutkimuslaitoksesta Noaasta Yhydsvaltain tiedeviikolla Austinissa.

Iso osa päästöistä tapahtuu sisätiloissa.

”Niillä voi olla merkittävä vaikutus, vaikka sitä ei ole aiemmin ymmärretty”, sanoi ryhmän toinen tutkija Christopher Cappa Californian yliopistosta Davisista.

Ilmiö näkyi sekä sisä- että ulkoilmasta tehdyissä mittauksissa, joita tutkijat tekivät Los Angelesissa.

Tutkijaryhmä yhdisti tutkimuksessaan teollisuuden tuotantotilastoja, yksityiskohtaista ilmakehän mittausdataa ja sisäilmatutkimuksia.

Tutkijat eivät vielä osanneet ottaa kantaa siihen, pitäisikö öljypohjaisten tuotteiden käyttöä tulosten perusteella vähentää ja mistä olisi paras luopua.

”Emme tiedä vielä. Olemme vasta tiedonhankinnan alkupisteessä”, sanoo Brian McDonald Coloradon yliopistosta Boulderista.

Helppoa haihtuvien kemikaalien hallinta ei ainakaan ole. Ne kuuluvat kehittyneissä maissa lähes jokaisen arkipäivään, ja niiden tehtävä on nimenomaan haihtua.

Puhdistusaineita ja deodorantteja ei ole tarkoitettu jäämään märäksi kelmuksi iholle tai pestävään pintaan.

”Yleensä hyvä pääsääntö on käyttää mahdollisimman vähän erilaisia kemikaaleja”, sanoi Cappa.