Creutzfeldt-Jakobin tauti on kuolemaan johtava aivorappeumasairaus. Kuva: Kimmo Taskinen
Creutzfeldt-Jakobin tauti on kuolemaan johtava aivorappeumasairaus. Kuva: Kimmo Taskinen

Creutzfeldt-Jakobin tautia aiheuttavaa prionia kertyy myös potilaan iholle. Tutkijat siirsivät taudin ihonäytteistä hiiriin mutta korostavat, että tauti ei tartu ihmiselle ihokontaktissa.

Creutzfeldt-Jakobin tauti on erittäin harvinainen, mutta vääjäämättä kuolemaan johtava aivosairaus. Sairastuneen ihmisen aivoissa leviää väärin laskostunut proteiini eli prioni ja tuhoaa aivokudoksen.

Taudin tyypillisiä oireita ovat muun muassa hyvin nopeasti etenevä dementia, liikehäiriöt ja lihasnykäykset. Suurin osa sairastuvista kuolee alle vuodessa.

Valtaosa tautitapauksista syntyy itsekseen, kun proteiini muljahtaa väärään muotoon, mutta Creutzfeld-Jacobin tauti (CJD) voi tarttua myös esimerkiksi hullun lehmän tautia sairastavan eläimen kudoksesta.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Nyt yhdysvaltalainen tutkimusryhmä on osoittanut, että CJD:tä sairastavan ihmisen iholle voi kertyä tartuttavia prioneja. Case Western -yliopiston tutkijat kertoivat tuloksistaan Science Translational Medicine -tiedelehdessä.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Tutkijat analysoivat 23 tautiin kuolleen ihmisen ihokudosta. He havaitsivat, että erityisesti pään ja korvan alueella ihossa oli CJD:tä aiheuttavaa prionia.

Määrät olivat kuitenkin tiedotteen mukaan erittäin pieniä, vain tuhannesosasta sadastuhannesosaan siitä, mitä sairaan ihmisen aivokudoksesta löytyy.

Silti tutkijat saivat taudin tarttumaan ihonäytteestä geenimuunneltuihin hiiriin. 24 hiireen ruiskutettiin prioniproteiineja joko aivokudoksesta tai iholta, ja kummassakin ryhmässä kaikki hiiret sairastuivat.

Ihosta otettuja prioneja saaneiden hiirien tauti eteni huomattavasti hitaammin, mutta yhtä kaikki hiirten aivot tuhoutuivat samalla tavoin.

Tutkijat korostavat, että tuore havainto ei tarkoita, että Creutzfeldt-Jakobin tauti voisi tarttua ihmiseltä toiselle pelkässä ihokontaktissa. Tauti on harvinainen, sillä siihen sairastuu vuodessa vain yksi ihminen miljoonasta.

”Kokeessa käytettiin muunneltuja hiiriä, joiden aivoihin ruiskutettiin suoraan tartuttavaa ainetta. Asetelma oli viritetty niin, että tartunta aiheutuisi kaikkein todennäköisimmin. Ihokosketuksesta tapahtuvasta tartunnasta ei ole näyttöä", sanoo tutkimusta valvonut prionitautiasiantuntija Byron Caughey Yhdysvaltain kansallisesta allergia- ja infektiotutkimuskeskuksesta NIAIDista.

Pitää kuitenkin selvittää, voisiko tauti tarttua leikkausvälineistä tavalla, jota aiemmin ei ole osattu huomioida.

Helsingin yliopiston neuropatologian dosentti, osastonylilääkäri Anders Paetau ei olisi siitä erityisen huolissaan. Paetau on tutkinut taudin esiintymistä 40 vuotta.

”Tutkimusnäyttö siitä, että CJD leviäisi ihmiseltä toiseen tavanomaisen leikkaustoiminnan kautta, on hyvin heikkoa”, Paetau sanoo.

Hän viittaa lokakuussa ilmestyneeseen laajaan katsaukseen. Siinä selvitettiin, mikä riski erilaisia leikkauksia läpikäyneillä ihmisillä oli sairastua myöhemmin Creutzfeldt-Jakobin tautiin.

On mahdollista, että samoilla välineillä on leikattu tautia piilevästi sairastanutta henkilöä. Silloin sairastuttavat prionit olisivat voineet päätyä välineisiin. Prionit eivät tuhoudu tavanomaisessa kuumennuksessa.

Leikkauksilla ja taudilla ei kuitenkaan näytä olevan yhteyttä. Laajassa katsauksessa Creutzfeldt-Jakobin taudin ilmaantuvuus ei ollut merkittävästi muuta väestöä suurempi edes niillä henkilöillä, jotka olivat olleet neurokirurgisissa leikkauksissa.

CJD on silti muutamassa tapauksessa tarttunut ihmisestä toiseen aivoleikkauksissa käytetyistä saastuneista välineistä.

Riskejä ovat myös sarveis- ja aivokalvosiirteet sekä ihmisperäiset kasvuhormonit, joita on eristetty kuolleiden ihmisen aivolisäkkeistä.

Mutta kun nämä tapaukset luetaan pois laskuista, ei ole näyttöä, että tauti muuten tarttuisi leikkausvälineistä.

Sisältö jatkuu mainoksen alla