Impala-antiloopeille puusto tietää sekä ruokaa että hengenvaaraa. Mitä tiuhempi pöheikkö on, sitä todennäköisemmin siellä lymyää peto. Sellaisessa pöheikössä akasioiden ei tarvitse suojautua piikein. Kuva: AT Ford
Impala-antiloopeille puusto tietää sekä ruokaa että hengenvaaraa. Mitä tiuhempi pöheikkö on, sitä todennäköisemmin siellä lymyää peto. Sellaisessa pöheikössä akasioiden ei tarvitse suojautua piikein. Kuva: AT Ford

Kumpikin torjuu antilooppeja syömästä akasian lehtiä.

Vaikkeivät kasvit pysty juoksemaan karkuun, ne pärjäävät sellaisissakin ympäristöissä, missä kasvinsyöjiä on runsaasti. Kasvit voivat joko suojautua piikein ja myrkyin tai kasvaa sellaisilla paikoilla, missä petojen pelko karkottaa laiduntajia. Itäafrikkalaisella savannilla kumpikin keino näkyy akasioiden kasvussa, osoittaa kansainvälinen tutkijaryhmä Science-lehdessä.

Adam Ford Brittiläisen Kolumbian yliopistosta Vancouverista Kanadasta ja hänen kollegansa tutkivat, miten lehtiä syövien impala-antilooppien sekä impaloita syövien leopardien ja savannikoirien eli hyeenakoirien käyttäytyminen vaikuttaa savannipuiden esiintymiseen.

Tutkijat vertasivat kahden akasialajin kasvupaikkoja.

Kävi ilmi, että jopa kuusisenttisillä piikeillä komeileva Acacia etbaica on valtalaji avoimessa, vähäpuisessa maastossa, missä pedoille on niukasti lymyilypaikkoja ja impalat lehdille vakava uhka.

Sen sijaan noin puolisenttisiä piikkejä kasvava ja siksi mutustajille altis Acacia brevispica vallitsee sellaisissa pöheiköissä, minne impalat varovat menemästä petovaaran takia.

Yhdessä nuo kaksi akasialajia kattoivat noin 80 prosenttia tutkitun alueen puista.

Impaloiden seuranta osoitti, että pedot tosiaan vaikuttavat siten kuin akasioiden kasvusta voisi päätellä.

Impalat välttelevät runsaspuisia paikkoja ja pysyttelevät avomaalla erityisesti ne ajat vuorokaudesta, kun saalistajat ovat aktiivisimmillaan. Saalistetuista impaloista 52 prosenttia menee leopardien ja 31 prosenttia savannikoirien tiliin, ja puusto vaikuttaa kumpienkin kaato-onneen samalla tavoin.

Tutkijat jopa varmistivat, että akasian piikit todella torjuvat impaloita oletuksen mukaisesti. Lyhytpiikkisen lajin lehdissä nimittäin on erityisen runsaasti väkeviä tanniineja, jotka saattaisivat toimia kemiallisena puolustuksena.

Oksien piikkisyyden vaihtaminen leikkaa-liimaa-menetelmällä ja tulosten tarjoaminen tilapäisillä ruokintapaikoilla villeille impaloille kuitenkin vahvisti, että nimenomaan piikkisyys ratkaisee, mitä impala mieluiten syö.

(20.10.2014 leopardien prosenttiluku korjattu.)

Akasian aseistus aamuruskossa. 


Kuva: AT Ford

Tetraedri_
Seuraa 
Viestejä174
Liittynyt3.7.2012

Akasiapuulle leopardi on kuin piikki

PPo 18.10.2014 klo 19:21 Saalistetuista impaloista 83 prosenttia menee leopardien tiliin ja 31 prosenttia savannikoirien. Minkä piikkiin menevät loput ? Jaa-a, kun kaikista saalistetuista impaloista jo 114 prosenttia menee joko leopardien tai savannikoirien tiliin... vai tekevätkö leopardit ja savannikoirat yhteistyötä, jolloin Vennin diagrammein kuvattuna osa leopardin pallerosta on päällekäin savannikoirien palleron kanssa muodostaen alle 100%?
Lue kommentti

Jos menettäisin hulluuteni, menettäisin kaiken!

Taiteilijan näkemys supermassiivisesta mustasta aukosta. Se ahmii ainetta ja säteilee hurjasti. Kuva: Nasa
Taiteilijan näkemys supermassiivisesta mustasta aukosta. Se ahmii ainetta ja säteilee hurjasti. Kuva: Nasa

Eniten silti luettiin uutista Pääsiäissaaren patsaiden kivihatuista.  

1. Pääsiäissaaren kivihattujen arvoitus ratkesi

Muinaiset pääsiäissaarelaiset hyödynsivät fysiikkaa nokkelasti.

2. Suomalaisten yleisin veriryhmä altistaa ärjylle ripulille

Tietty kolibakteeri tarttuu suoliston seinämään herkemmin, jos henkilö kuuluu A-veriryhmään.

3. Hivin siedon salaisuus alkaa paljastua

Prosentin murto-osalla hiv-tartunnan saaneista on poikkeuksellisia tappajasoluja, jotka ilmeisesti vangitsevat sairastuneet solut imukudokseen.

4. Afrikan vanhimmat apinanleipäpuut kuolevat oudosti

Kolmestatoista vanhimmasta yhdeksän on kuollut täysin tai osittain viime vuosikymmenen aikana.

5. Alzheimer voi vaeltaa kuin syöpä

Tautiproteiinia valmistuu elimistössä muuallakin kuin aivoissa.

6. Kivikauden heimosodat niittivät valtaosan miehistä

Tappamisen jäljet näkyvät yhä geeneissämme, osoittaa Stanfordin yliopiston uusi tutkimus.

7. Ihminen haistaa toisen pelon

Hammaslääkäriopiskelijat tekivät enemmän virheitä, kun he harjoittelivat operaatioita nukella, jolle oli puettu ahdistuneen ihmisen aiemmin käyttämä paita.

8. Suurtutkimus laittoi huumeet vaarallisuusjärjestykseen

Huumeista ”taikasienet” vievät käyttäjiä vähiten sairaalaan, kertoo maailmanlaajuinen kyselytutkimus.

9. Silmälasit saattavat todella kieliä älystä

Älykkyyteen vaikuttavat geenit ovat yhteydessä myös huonompaan näkökykyyn.

10. Hirviömäinen musta aukko kasvaa ennätysvauhdilla

Musta aukko nielee Auringon verran massaa kahdessa päivässä.

Tiede-lehden päivittäiset tiedeuutiset jäävät kesätauolle ja palaavat 1. elokuuta.

Ilmaviljely vauhditti siemenperunoiden tuotantoa.

Uusi suomalainen varhaisperuna Jussi tuli markkinoille kolme vuotta sitten. Lajike osoittautui niin suosituksi, että siemenperunat ovat kahtena keväänä loppuneet kesken. Vasta täksi kaudeksi sitä oli ammattiviljelijöille riittävästi, 500 tonnia.

Suuri kysyntä yllätti kaikki.

Jussin siemeniä alettiin kasvattaa Suomen siemenperunakeskuksessa myös aeroponisesti, ilman multaa, koska niitä piti saada viljelijöille paljon ja nopeasti. Perinnäisellä tavalla olisi saatu riittävä määrä siemenperunoita viidessä vuodessa, mutta uusi ilmaviljelymenetelmä nopeutti tuotantoa.

Aeroponisten perunoiden varret varttuvat luonnonvalossa tai ledien loisteessa kaapin päällä, juuret ja maavarret taas venyvät kaapin sisällä pimeässä. Juuristoon ja mukulavyöhykkeelle vain ruiskutetaan ajoittain ravinnesumua.

Jos mukulat poimitaan 30–35-millisinä, kasvi innostuu tekemään niitä jatkuvasti lisää. Kasvi ei ymmärrä vanheta vaan kasvaa ja kasvaa. 

Keskimäärin menetelmä kymmenkertaistaa sadon. Jos turpeessa kehittyy vaikka kolme mukulaa, aeroponisesti niitä syntyy vähintään 30.

Työläs jalostaa

Ajatus uudesta suomalaista perunalajikkeesta syntyi toistakymmentä vuotta sitten. Tavoitteena oli kehittää kaunis, maukas, satoisa ja aikaisen kevään kylmässä maassa selviävä peruna. Sen piti myös kestää tauteja ja soveltua Suomen lyhyeen kasvukauteen ja runsaaseen valoon.

Helpommin sanottu kuin tehty. Perunan perimä sisältää neljä versiota jokaisesta geenistä, kun esimerkiksi ihmisellä niitä on kaksi. Tämän vuoksi kahden perunalajikkeen risteyttäminen tuottaa tuhansia erilaisia vaihtoehtoja. Jotta kaikki halutut ominaisuudet saadaan samaan kasviin, tarvitaan runsaasti jälkeläisiä, joista karsia.

Vuosien jalostustyö tuotti Jussin. Muutamassa vuodessa se on kahmaissut kolmasosan varhaisperunan 800 viljelyalasta. Kahdella muulla kolmanneksella kasvaa Timoa ja saksalaista Solistia. 

Missään muualla kuin Suomessa ja Ruotsissa ei kuitenkaan ymmärretä varhaisperunan arvoa. Jussi sai nimensäkin siitä, että sitä on tarkoitus syödä juhannuksena.

 

Lue lisää

Kesäkuun Tiede-lehdessä on pitkä artikkeli, jossa tiedetoimittaja Arja Kivipelto kertoo, miten uuden perunalajikkeen kehitys ideasta lautasille eteni. Hän kertoo myös, mistä peruna on peräisin – ja miten ja miksi se valloitti maailman.

Jos aihe kiinnostaa, käy ostamassa paperilehti tai iPad-digilehti.

Jos olet Sanoman jonkin aikakauslehden tilaaja, voit lukea artikkelin kirjautumalla tilaajatunnuksillasi Digilehdet-palveluun

Ellet ole vielä aktivoinut digilukuominaisuutta, tee se osoitteessa https://oma.sanoma.fi/aktivoi/digilehdet. Aktivoinnin jälkeen pääset kirjautumaan suoraan digilehdet.fi-palveluun.

Ellet ole tilaaja, voit hyödyntää maksutonta tutustumistilausta, joka tarjoaa neljän viikon lukuoikeuden Tiede-lehden artikkeleihin.

Pääset tekemään tilauksen klikkaamalla tätä artikkelilinkkiä