Huonoja uutisia: lomasi elvyttävä vaikutus katoaa parissa viikossa. Hyviä uutisia: lomien välillä pysyt pirteänä pienillä asioilla. 

Miten erottaa työ ja vapaa? Kysyin keskikesällä asiaa facebook-ystäviltäni ja huomasin, että raja on häilyvä. Kirjailijaystäväni määritteli sen "hengityksen mittaiseksi" ja keittiömestari "todella ohkaiseksi". Lomaa epätoivoisesti odottava virkanainen tunnustautui vaikean rajanvedon uhriksi: parisuhde rakoilee, ja lapset oirehtivat.

Hankalinta rajan vetäminen on henkistä työtä tekeville toimihenkilöille ja johtavassa asemassa oleville. Heistä 70 prosenttia kantaa töitä kotiin viikoittain – salkussaan tai päässään. Kun lapset on saatu nukkumaan, aukeaa läppärin kansi ja alkaa toinen työpäivä.

"Joka kolmannen on vaikea irrottautua töistä vapaa-ajalla, vaikka he haluaisivat niin tehdä. Se on huolestuttavaa", sanoo työstä palautumista tutkiva professori Taru Feldt Jyväskylän yliopiston psykologian laitoksesta.

Jos työkuormaa ei pysty purkamaan säännöllisesti, rasitus näkyy ensimmäisenä unen laadussa. Yhden voi olla vaikea nukahtaa illalla, toinen taas herää aamuyöllä eikä tahdo saada uudelleen unen päästä kiinni.

"Seuraavana päivänä mennään töihin palautumatta, ja työn vaatimukset tuntuvat entistä rankemmilta ja työasioista on entistä vaikeampi irrottautua."

Muista muut roolit

Moni työ on muuttunut sellaiseksi, ettei sitä enää voi tehdä kahdeksasta neljään. Kannettavien tietokoneiden ja kännyköiden mukana työt seuraavat kotiin ja pyörivät mielessä iltaisin, viikonloppuisin ja jopa lomilla. Taru Feldtkin antaa haastattelua kesken kesälomansa.

"Taistelen sen puolesta, että voisin pitää työn ja vapaan erillään, mutta se on vuosi vuodelta yhä vaikeampaa", tutkija tunnustaa.

Aina ei ole kyse työnantajan esittämistä vaatimuksista. Monen työholistin – tai sellaiseksi kovaa vauhtia kehittyvän – identiteetti rakentuu niin vahvasti työn ympärille, että työt kuljetetaan kotiin vapaaehtoisesti.

"Monelle saavutukset työssä tuottavat niin paljon mielihyvää, etteivät he pidä pahana työn ja vapaan rajan hämärtymistä", Taru Feldt sanoo.

Tutkijan mukaan työhön voi olla ihana uppoutua, sillä siinä voi kokea itsensä energiseksi ja siitä voi saada voimia.

Mikäs siinä, jos se sopii elämäntilanteeseen.

"Kannattaa kuitenkin miettiä, mitä muita asioita on elämäänsä ottanut, esimerkiksi puolison ja lapset. Jos he alkavat huomautella, että on liian usein tietokoneen ääressä, pitää pohtia asiaa muutenkin kuin oman työnautintonsa kannalta. Meillä on muitakin rooleja kuin ammatillinen, ja niillekin pitää antaa aikaa", Feldt sanoo.

Unohda sitkun

Vaikka työstä kuinka saisi energiaa, elimistö tarvitsee myös lepoa. Siksi on tärkeää huolehtia siitä, että purkaa työstressin riittävän usein.

Palautumisen pitäisi olla säännöllinen osa arkea. Osa meistä osaa taidon luonnostaan, toisten pitää opetella se.

"On paljon sitkun-ihmisiä, joiden arkea työ määrittää todella paljon. He eivät tee arkena juuri muuta, mutta odottavat lomaa kieli pitkällä", tietää Feldt. Hän tunnustaa itsekin usein suunnittelevansa, että tekee mieluisia asioita "sitten lomalla, kun on aikaa".

"Ihmisen psykologinen ja fysiologinen palautuminen ei kuitenkaan noudata lomasta lomaan -rytmiä. Tutkimusten mukaan kuukauden lomalla on keskimäärin vain kahden viikon palauttava vaikutus. Sillä ei pitkälle pötkitä."

Professorin mukaan työstressi on nollattava kunnolla ainakin kerran viikossa. Pienimuotoisempaa psykologista töistä irrottautumista kannattaa harrastaa päivittäin, vaikka sitten vain katsomalla television saippuaoopperaa.

Jarno Forssell on Tiede-lehden vakituinen avustaja.

Julkaistu Tiede-lehdessä 8/2010.

Neljä tapaa palautua

Professori Taru Feldt suosittelee neljää keinoa työkuormituksen purkuun. Jokainen voi tuunata niitä itselleen parhaiten sopivaan malliin.

  • Psykologinen irrottautuminen. Lue dekkaria työmatkabussissa, tee kunnon lenkki tai siivoa vaatekaappi. Mikä tahansa kelpaa, kunhan se vie ajatukset pois töistä.
  • Rentoutuminen. Meditoi, sauno tai käy hierojalla. Tyhjennä samalla mielesi kiireestä.
  • Taidolliset kokemukset. Hanki onnistumisen kokemuksia myös muualta kuin töistä. Hoida kasvimaata, opettele hyväksi ratsastajaksi tai opiskele uusi kieli.
  • Hallinnan tunne. Älä rytmitä vapaa-aikaasi vain muiden tarpeiden mukaan, vaan ota itsellesi omaa aikaa.